2011/12/31

Happy birthday to me!

Tänään sitä ollaan sitten virallisesti aikuisia! Ensimmäiset rypyt ilmesty heti kun 20 tuli plakkariin :( noei :DD

Sitä ois sitten tarkoitus tästä pikku hiljaa alkaa valmistautumaan illanviettoon, synttäribiletykseen ja uuden vuoden 2012 alkamisen juhlintaan parhaiden kanssa! :) Toivottavasti kaikilla on omilta osiltaan oikein loistava vuodenvaihde, jotta saadaan hyvästeltyä tämä tapahtumarikas vuosi ja vastaanottaa uusi, toivottavasti vielä entistäkin parempi vuosi!

Kuvat: we♥it

2011/12/30

You put your arms around me and I'm home


Tylsää vuoden viimeistä työpäivääni piristääkseni listaan nyt asioita, joista olen ollut kiitollinen vuonna 2011 ja mitkä asiat ovat eniten painuneet mieleeni tänä hullunmyllyn vuonna, hyvät ja huonommatkin muistot.


1. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ympärilläni ihania ihmsiä. Minulla on ihanat ja rakastavat vanhemmat, jotka tukevat ja huolehtivat minusta tarvittaessa sekä auttavat selviytymään elämän tuomista erilaiseista vaiheista, haasteista ja kriiseistä ym.

2. Koen olevani maailman onnellisin tyttö. Aloin seurustella entisen yläasteen luokkalaiseni, ja silloisen ihastukseni, kanssa. Hän on uskomattoman ihana poikaystävä, jota rakastan todella paljon, ja hän myös rakastaa minua kovasti. Voin iloita ja olla oma itseni ja hän rakastaa minua kaikista vioistani huolimatta. <3 Onneksi enää muutama tunti ja pääsen taaa hänen viereensä, maailman parhaaseen syliin. <3 Hänen kauttaan tutustuin myös hänen ystävälliseen ja iloiseen perheeseensä, jonka seurasta olen saanut nauttia monesti.

3. Heidän lisäksi minulla on vielä mitä ihanimmat ystävät, joita en vaihtaisi mihinkään! Kiitos teille rakkaat, ilman teitä ei tästä sopasta tulisi yhtään mitään! Puss <3 Tänä vuonna olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja olen kiitollinen siitä että olen saanut mahdollisuuden tutustua heihin.

4. Vanhempieni yritys ajettiin konkurssiin. Alkuvuosi oli vaikea, ja alkusyksystä tullut konkurssipäätös musersi koko yrityksen henkilökuntaa, etenkin isääni ja äitiäni. Onneksi yrityksen tytäryhtiö jäi henkiin, jota vanhempani sitten siirtyivät pyörittämään. Osa vanhoista työkavereistani lähti heidän mukaansa ja olen onnellinen, että he niin tekivät, jotta voin edelleen nähdä heitä aina silloin tällöin kun satun piipahtamaan heidän työpaikallaan. Konkurssin seurauksena aloin etsimään itselleni töitä. Työskentelin ensin pari viikkoa kahvilassa keskellä Helsingin ydintä ja erimielisyyksien jälkeen erosin tehtävästä. Etsin taas uudelleen töitä ja aloin olla epätoivoinen, koska työpaikkaa ei tuntunut löytyvän. Yllätyksekseni minulle soitettiin pienestä liikkeestä Helsingin keskustasta, että minulle olisi paikka avoinna jos olisin vielä kiinnostunut. Noh, tässä sitä nyt ollaan ja olen erittäin tyytyväinen työpaikkaani, vaikka välillä täytyy myöntää että vanhoja työkavereita ja työpaikkaa on ikävä. Mutta menetettyä ei saa enää takaisin ja elämässä täytyy jatkaa eteenpäin, kääntää uusi sivu.

5. Hain kauppikseen, en päässyt. Aloitin opiskelun ammattikorkeassa. Muutaman kuukauden päästä totesin, ettei se ole minun juttuni. Kitkuttelen siellä edelleen, mutten aio jatkaa siellä enää ensi lukuvuonna.

6. Ostin uuden asunnon. Olen kiitollinen, että löysin itselleni juuri sen unelmieni pikku kodon mitä olin etsinytkin, sen hieman etäisestä sijainnista huolimatta. En piittaa kommenteista, joita jotkut hyvänpäiväntutut latelevat kuullessaan uuden kotoni sjainnin, sillä se on itselleni juuri se täydellinen paikka asua. Poissa hälinästä, mutta kuitenkin vain junamatkan päässä Helsingin kuhisevasta keskustasta. Olen kiitollinen myös siitä että saan paljon apua vanhemmiltani asunnon laitossa ja muutossa ym. Myös poikaystäväni pitää uudesta kodostani ja ehkäpä seuraa perässäni sinne sitten joskus intin käytyään... :)

7. Tajusin, että ratsastusharrastukseni on umpikujassa. Mietin usein, etten enää koe kehittyväni ratsastuskoulun oppitunneilla koska a) tuntitaso loppuu kesken, ja b) tuntihevosten taidot loppuvat kesken. Olen itkua tihrustaen miettinyt vaihtoehtoja miten jatkaa tästä eteenpäin. Harrastustani en kuitenkaan aio lopettaa, kävi miten kävi.


8. Olen pysynyt terveenä ja kaikki lähimmäiseni voivat hyvin. Nautin elämästä ja olen alkanut viihtymään itseni kanssa. Olen sinut sen kanssa mitä olen ja miten toimin, enkä jaksa itkeä niitä paria kiloa jotka suklaan syönnistä ja treenaamattomuudesta ovat kertyneet mahaan tai tisseihin. Rakastan lemmikeitämme ja hoitoponiani, joille saan aina nauraa, enkä haluaisi koskaan luopua niistä iloista, mitä minulla on. <3


Kuvat: we♥it

2011/12/29

Kämppäkuume

Joulu tuli, ja joulu meni. Jälkeensä jätti hurjan kasan lahjoja, valta osan kiikutin suoraan ihanaiseen uuteen kotiini, jossa en ole vieläkään uskaltanut nukkua sitä ensimmäistä yötä... Eikä itse asiassa myöskään nimiä ole vaihdettu oveen, tästä pieni nootti taloyhtiölle... 
Joka tapauksessa, tässä nyt joitain mieleen painuvimpia poimintoja joululahjoistani, vielä nimenomaan näistä mitkä nyt pitävät majaa uudessa asunnossani:
Ah, joululahjatoive nro. 1 <3 !! 32' Samsung LED-TV mammalta ja papalta, joka nyt majailee olohuoneen lattialla odottelemassa TV-tasoa (joka muuten kanssa aikas namu). Käytiin poikkiksen kanssa se virittämässä, mutta ilmeisesti myrskyn takia ei näyttänyt kuin ylen kanavia...?! O.o
Näitä ihania Arabian Runo Talvitähti-mukeja (vas.) sain kaikenkaikkiaan kuusi kappaletta, joista neljä poikaystävän vanhemmilta ja kaksi mummolta (jotka oli osoitettu sekä minulle että poikaystävälle) <3 Ehkä toisiksi toivotuin joululahja :) Yllärilahjana sain parhaalta ystävältäni kaksi iki-ihanaa retropommimukia, eli Arabian 24h Tuokio-sarjan jäsentä (oik.). Tätä sarjaa tulee kyllä vielä lisääkin kaappeihin kunhan vain kauppaan kerkiän!
Ah nom <3 Kenwood kMix-sarjan leivänpaahdin liittyi kerhoon! Aiemmin ostin jo samaisen sarjan kahvinkeittimen (sen isomman tietysti, vaikken kahvia juokaan kun sen max. 2-3/pvä jos muistan) ja ERITTÄIN tyytyväinen, kahvi aivan mielettömän hyvää ja lämmintä! Suosittelen kaikille!
Iittala Tools-sarjan pikkukasari ilman kantta, maksaa maltaita mutta kestää mitä vain. Kotona näitä pieni kokoelma enkä ole voinut olla rakastumatta näihin virtaviivaisiin ihanuuksiin! <3 Vasemmalla Hackmannin Kovanaama-sarjan pikkupaistinpannu (poikaystävällä tuli pieni pelko perseeseen pannun nimen takia... :D ) kokkailukokeiluihin, tykkään kovasti! Kiitos mamma näistä! <3
Tivoli Audion Model One äidiltä. Aivan ihana, pääsi heti asettumaan keittiön ikkunalaudalle, eli toimii siis keittiöradiona! :) <3

Näiden lisäksi pukki toi kaksi ihanaa eri kokoista valkoista korurasiaa Villa Stockmannilta (krokotiilinahkatyyppinen pinta, toinen pienempi suorakaiteen muotoinen ja toinen isompi pyöreä), joita ei enää Stockalla edes myydä, kasapäin lämpöisiä mummon kutomia villasukkia, säärystimiä, yöpaitoja, pipoja, aamutakin (karvavuorella, eli ei tule kylmä kun käy aamulla parvekkeella!) sekä paljon muuta ihanaa pehmoista, ja vähän kovempaakin pakettia. Poikaystävältä sain erittäin ihanan ja suloisen kaulakorun, jossa zirkonein koristeltu jättisydän, omasta mielestäni erittäin hyvällä maulla valkattu ja olin muutenkin tosi onnellinen tämän saadessani, koskaan aiemminhan ei edeltävä poikaystävä ostanut koruja kuin pakottamalla, joten nyt olin kuin ällikällä lyöty. Saas nähdä mitä mies keksii synttärilahjaksi... :)

Nyt kun joululahjapaketit on avattu ja pakettien sisältämät tavaratkin aseteltu paikoilleen, on aika jäädä jännäilemään mitä kivaa saan sitten synttärilahjaksi! On se kiva olla syntynyt vuoden viimeisenä päivänä niin edellisistä lahjoista ei ole edes kovin pitkä aika... Pyh. Mutta tarkoituksena nyt olisi siis saada uusi koto kuntoon, jotta voisin sen juhlallisen ensimmäisen yön viettää uudessa kotosessani. Haluaisin vielä maalata/tapetoida makkarin yhden seinän ja olen vähän palloillut harmaa/hopea- ja ruskea/kultasävyisten tapettien ja maalien välillä. Toisaalta haluaisin tapetin, koska pienillä heikosti erottuvilla kuvioilla saisi tosi kivaa jälkeä, mutta toisaalta maalaaminen voisi olla helpompaa. Molempia tyylejä kuitenkin jo huoneistosta löytyy, olohuoneessa vähän renessanssityylisellä kuvioinnilla tehty kohokuvioinen kultasävyinen tapetti ja keittiössä käytetty kahtakin eri väriä ja maalaustekniikkaa. Latelen nyt tähän muutamia, huom! vain murto-osan omista mieltymyksistäni, jotta joku joka tähän blogiin eksyy ja jaksaa tätä älyttömän pitkää blogitekstiä edes lukea voi kertoa oman mielipiteensä asiasta.


Mulla menee ikä ja terveys jos alan oikeasti näitä kaikkia ihanuuksia tänne kasaamaan, en päässy edes puoleen väliin RTV:n sivuja kun näitä selailin... Joka tapauksessa ideoita makkarin sisustukseen saa antaa, kaikki neuvot lämpimästi tervetulleita! Makkariin kaavailin tosiaan joko harmaa/hopeasävyistä taikka sitten ruskea/kultasävyistä sisustusta, tietysti valkoisen sekaan. Ehkäpä homma alkaisi pikku hiljaa hahmottumaan jos kämpillä kävisi vielä useammin ja oikeasti menisi sinne asustelemaan... Ulkopuolistenkin vaikea sanoa asiaan yhtään mitään kun eivät minkäännäköisiä kuviakaan kämpästä ole nähnyt (note to self: ota kuvia kämpästä!!!!)

Eniten sisustusintoilussa pelottaa rönsyily ja "yli-innostuminen", jonka jälkeen se ns. tarkoin harkittu harmooninen kokonaisuus muistuttaakin ennemmin sekametelisoppaa.
Koko asunnon värimaailma on melko vaalea ja maanläheinen. Olohuoneeseen olen ajatellut vaalean ruskeaa, valkoista/kermaa ja vaaleaa lilaa, joka vähän yhdistäisi ruokailutilaa ja olkkaria (ruokailutilassa hopeanlilahohtoinen erikoismaalattu seinä). Ajatuksissa oli laittaa tälle erikoisemmalle seinälle peili, mutta epäröin sopiiko hopeakehyksinen peili tilaan, vai rikkooko se taas väriharmonian (tosin tuolit osalti metallia, samoin kuin keittiön kodinkoneissa metallisävyjä ymym.) jos kuitenkin muualla vähän lämminsävyisempiä huonekaluja...? En tiedä, selitän taas sekavasti mutta voivoi, koittakaa kestää...

Nyt iltapesulle ja nuksumaan, unia! <3

2011/12/19

The start

Hei ihanaiset 0 lukijaani!

Pidempiaikaisen bloggaushimon tuloksena sain viimein aikaiseksi revitellä ja tehdä oman tylsän blogini. Pienen pienen jekun olin itselleni järkännyt kun yritin tätä blogia luoda ja jymähdin siihen, että säpölläni olisi jo tehty tunnus!?! Järkytyin ja salasananvaihdon jälkeen selvisi että ihana 16-vuotias minä oli tehnytkin jo bloginalun, muttei sitten koskaan sinne mitään bloggaillutkaan, tuskin tästä hommasta mitään olisikaan ymmärtänyt kun vieläkin herättää koko homma hämmennystä ja suuria mustia kysymysmerkkejä pään yläpuolelle.

Mutta anyway, en ajatellut olla tylsä ja jaaritella itsestäni pienimpiäkin yksityiskohtia teille, mielestäni tieto mun varpaankynnen koosta tai nenän vinoudesta ei ole kovin kiinnostavaa ja oleellista tietoa. Kumpaakaan äsken mainitsemaani asiaa en ole itsekään sen tarkemmin tutkinut, sillä pikkuviat eivät itseäni haittaa. Olen oma itseni ja se on muiden tyhmien henkinen kyynel, jos ei kanssani tule toimeen/ulkonäkö ei miellytä. En kuitenkaan ole mikään ällöttävä limanuljaska joka käy saunassa muttei suihkussa tms. Pidän kyllä itsestäni huolta, mutta pysyn omana itsenäni ja valitsen itse omat vaatteeni, sanavalintani ynnä muut.

Tämä tylsä blogi tulee olemaan oma paikkani jakaa omaa elämääni, tulen todennäköisesti ärsyttämään ihmisiä ällöillä kotipostauksilla kun intoilen uudesta ihanasta asunnostani pienen kukkulan päällä keskellä ei mitään. Ehei, en asu missään Rovaniemellä, edelleen pysyn lähijunayhteyden päässä STEISSISTÄ ja kaikesta siitä raivostuttavasta hälinästä, minkä takia nimenomaan uuteen kämppääni niin kovasti silloin rakastuin. Hiljaisuus ja rauhallinen seutu yhdistettynä idylliseen pieneen kylätunnelmaan ja vanhaan 50-luvun upeasti remontoituun tilavaan kaksioon on oma valtakuntani tästä eteenpäin. Gotta love it! Joo, postaukset tulee siis olemaan päiväkirjatyyppisiä ja varmasti säännöllisen epäsäännöllisiä. En aio kierrellä enkä kaarrella asioita ja jos joku asia alkaa vituttamaan niin sittenhän siitä tietää koko maailma mikäli sitä vain mun mielipiteet kiinnostaa. Tiedän harvinaisen hyvin, että tämäkin blogi menee sinne tusinalokeroon, jossa ovat kaikki muutkin samankaltaiset mitään spesiaalia teemaa tms omaamattomat blogit, mutta taas kerran totean ettei voisi vähempää kiinnostaa. Omaksi huviksenihan tätä teen, kai...?