2013/02/28

Sairaan kiva


Siistiä maata kipeänä kotisohvalla. Onneksi Mori on aina niin söpö pikku luttana, että sitä katsellessa nousee hymy huulille. Me aloitettiin muuten tiistaina agikokeilut ja veikkaan, että tästä pontevasta pojasta saadaan vielä kunnon agitykki kuorittua. Varokaa vaan kilpakehän sheltit ja borderit!
JIMin kakkasarjat pyörii tässä taustalla ja nessupaketti senkuin hupenee. Mäddeä on ikävä, toivottavasti viimeistään lauantaina jo pääsen tallille. Ja sitten onkin taas tunti! Kaverille tulee viikon päästä nakupelle penneli ja mä pääsen sitten sitä kattelemaan ja kummastelemaan. Sillä on kuulemma irokeesi ja kaikki. Morkkiksen tuleva näyttelykaveri ja morsmaikku (jos Mori vaan huolii sellasen rokkimimmin/rokkimimmi huolii fiksun maalaistollon japanilaisen). Musta tulee virallinen shoppailuavustaja, kun sille nakupellelle pitää ostaa takkia ja pipoa sun muuta. Tiiänkin jo pari oikein sopivaa kauppaa, mistä löytyis aikamoisia prinsessahepeneitä...
Mä meen tästä keittämään makarooneja ja iltamehua, koittakaa te pysyä terveinä! Puspus 

2013/02/26

Mielipiteitä

... uudesta ulkoasumuutoksesta, jonka nyt vihdoin sain tuntien tappelun jälkeen edes jotenkuten toteutettua niin kuin suunnittelin. Banneri on toivottavasti väliaikainen ja voi olla, että kyllästyn tämän ulkoasun yksinkertaisuuteen & värittömyyteen. Mutta, onko kellään mitään sanottavaa, risuja tai ruusuja?

2013/02/25

Shiban suusta: Rankka päivä!

Wuf!

Tiiättekö miten vaikeeta oli saada mamma pois koneelta edes hetkeksi?! Mun piti järsiä ainakin kahta sen lempparikenkää leikillä ennen kuin se jaksoi nostaa pyllynsä sohvalta. No siinä kun se jäi toljottamaan niitä tossuja ja siivoomaan mun silppuamaa lehteä mä livahdin tänne koneelle. Tää juttu on tosi jännä, toivottavasti osaan käyttää tätä.

Mamma ja setä raahasivat mut eilen autoon. Ne ei vieläkään ymmärrä ettei munkaltaisten hienojen herrojen kuulu matkata kovaäänisissä sukkulan mallisissa pöntöissä, jotka liikkuu ihmisen avulla eteenpäin! No, ne pakotti mut kuitenkin sellaseen pönttöön ja jouduin vielä takaistuimelle! Mikä loukkaus! Kyllä mä kovasti yritin hivuttautua etupenkille, mutta mamma oli niin leveä etten siihen mahtunut. En tiiä yhtään kauan siellä oltiin, mutta jossain välissä me pysähdyttiin. Kun pääsin vihdoin ja viimein pöntöstä ulos, ulkona oli tosi monta muuta koiraa. Voitteko uskoa että ne piru vie oli kaikki ihan kuin kopioita musta! Osan kopioinnissa oli kyllä varmaan muste ollut lopussa, kun olivat jääneet oransseiksi. Mua on huijattu! Mä niin luulin, että mä olen ainoa laatuani! Yrittääköhän mamma loukata mua tai jotain!?

Me mentiin ihan outoon paikkaan sisälle, missä oli vielä hirmunen kasa lisää mun näköisiä karvapalloja, toiset karvaisempia ja isompia kuin mä, toiset taas pienempiä kuin minä pienenä! Mammalla oli varmaan tosi huono päivä, kun se ei päästänyt mua ollenkaan moikkaamaan ja tutkimaan niitä kopioita. Idiootti. Sitten piti vielä mukamas kököttää nätisti paikoillaan monta aikaa, kun muiden kopioiden mammat jutteli keskenään. Onneksi joku tosi ilonen ja kiva tyyppi tuli mua moikkaamaan ja pusuttelemaan. Sen mielestä olin kuulemma tosi vilkas ja innokas, vaikka mä vaan osoitin rakkauttani sitä tyttöä kohtaan. Se oli kuulemma joku mamman tuttu. Ei mua silleen kiinnostanu.

Onneksi se istuskelu ja mammojen juorukerhoilu loppui ja sitten kiipeiltiin pihalla lumikasassa. Ne muutkin kopiot tuli sinne ja mulla oli aika hauskaa parin kopion kanssa. Jotenkin ne sit vaan yhtäkkiä katosi sanomatta mitään ja mut pakotettiin taas sinne pönttöön. Täytyy kyllä ottaa selvää mitä ne muut kopiot oli ja mistä ne on tullu. Eihän nyt tollanen käy päinsä ollenkaan! Mamma ja setä kuskasi mut hetkeksi kotiin ihme reissun jälkeen ja sitten taas mentiinkin. Jälleen siinä ällöttävässä pöntössä, nyt mä sentään jo tiesinkin mihin ollaan menossa. Mamma sanoo sitä koirakouluksi. Siellä me opetellaan juttuja. Tällä kertaa harjoteltiin petiin menoa (kuinka helppoa, mutta miksi mä nyt toisen pyynnöstä sinne menisin!), muitten koirien ohittamista ilman että saa moikata (TÖRKEETÄ!!) ja paikallaan oloa kun mamma katosi kulman taakse. Mä osasin olla hienosti, koska mä tiesin että mamma tulee takasin. Lopussa mä olin kuitenkin jo niin väsynyt, etten jaksanut enää treenata. Mamma yritti silti saada mua tekemään juttuja, mut kyllä se sit tajusi hetken päästä ettei auta. Taas ihmepöntössä. Nyt mentiin mamman mamman luokse. Ne on kuin kaksi namipalaa, molemmat ihan prikulleen saman näköset. Siellä menin mamman viekkuun sohvalle nukkumaan, mut just kun olin nukahtamassa, mamma ja setä raahasivat mut pois sieltä taas ulos. Kotiin asti päästiin hirmu myöhään ja siinä välissä mun piti olla vielä kahdessa eri pöntössä ja se oli ihan hirveetä! Onneksi mamma oli edes vieressä.

Nyt mun on pakko mennä takas nukkumaan, oon ihan hirmu väsynyt vieläkin!
Pusuja teille mamman kavereille,
Mori


Ps. Mitä ootte mieltä tällaisista postauksista? Mori haluaisi kovasti tietää tuleeko se uudestaankin kertomaan kuulumisiaan teille! Mori odottaa innolla mielipiteitä!!

2013/02/21

Summer 2012

Kesäinen kuvahaaste rantautui minulle Sofialta ja Veeralta. Tarkoituksena on siis etsiä viisi kesäistä kuvaa ja kuvailla niitä yhdellä sanalla. Tämän jälkeen haastetaan viisi muuta tekemään sama! Tällä kertaa teen poikkeuksen sääntöihin ja haastan teidät kaikki ihanat lukijat!

Hetkellisen mietinnän jälkeen kollaasista tuli Instagram-kollaasi ja pahoittelen asiaa, mutta kesällä ei ole paljoa järkkäri kaulassa roikkunut. Koittakaa kestää. Näistäkin kuvista tulee kuitenkin ainakin itselle hirveä ikävä kesää, toivottavasti kesä tulisi pian! Millaisia teidän parhaat kesämuistot on?

Kaverit
Bruno
Aurinko
Mori
Mökki

2013/02/16

The way is not in the sky, the way is in the heart











Sekalaisia räpsyjä loppuviikolta. Tehtiin ällömakeita ystis-kuppikakkuja, lahjottiin toisiamme suklaalla ja jaettiin ruusuja. Korjattiin ällömakeus suklaamuffilla ja ihasteltiin mun uutta liekkitukkaa. Piristettiin ystävien päivää ja naurettiin hassuille ihmisille. Todettiin, että musta ei vieläkään ole kuskiksi, sillä en osaa väistää bussia. No, ehkä se siitä vielä. Tänään olisi taas tallipäivä, mutta mulla on jostain syystä selkä ihan järkyttävässä juntturassa, että en tiiä pääsenkö edes Mädden selkään. Morin kanssa ollaan treenattu oman paikan löytymistä, vielä se on vähän hakusessa, mutta eiköhän se tästä. Rappuäänille haukkuminen on loppunut kuin seinään sen jälkeen, kun Mori rupesi saamaan palkintoja aina ääniin reagoimisesta. Hieno koissu 

Ainiin, kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille! Teitä olikin enemmän kuin osasin odottaakaan, harmi etten voi kaikille lähettää tätä palkintoa, mieli tekisi! Mutta, arvonnan voittaja on nyt arvottu! Onnettarena toimi koko arvonnan aikana täysin unessa ollut puolueeton S, joten reklamaatiot voi lähettää suoraan hänelle. Arvonnan voittaja on...
Jemppu!
Onneksi olkoon, sinulle on lähetetty sähköpostia! Tarkista s-postisi pian, jotta voin laittaa tuotteet postiin! :)

Ihanaa lauantaipäivän jatkoa teille kaikille murusille! 

2013/02/14

Ystävällinen pika-arpa!

Ihanaisen ystävänpäivän kunniaksi pienimuotoinen pika-arvonta teille ihanille lukijoille! Aikaa osallistua on huomis aamuun klo 12:00 asti, toimi siis nopeasti!

Kilpailuun voi osallistua kuka vain, ei tarvitse olla blogin lukija. Kunhan vain ilmoitat nimesi ja toimivan s-postiosoitteesi, niin olet mukana arvonnassa. Osallistumiset postauksen kommenttiosioon.

Arpaonnettaren suosiossa olevalle lähtee pari kappaletta kasvonaamioita heti huomenna helmikuun hellittelypäiviksi. Onnea kaikille arvontaan ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivän iltaa! 


2013/02/13

Not just nails

Toissaviikonlopun kynsivamman ja erään lukijatoiveen innoittamana syntyi postaus rakennekynsistä.

Moni mieltää rakennekynsien käytön turhaksi rahankuluksi ja omien kynsien totaalituhoamiseksi. Syitä ja "syitä" kieltäytyä rakennekynsistä on satoja, ellei tuhansia. Mä en taas näe yhtäkään syytä miksi en käyttäisi rakennekynsiä. Ensimmäiset ei kaupan halpishyllystä ostetut valmiit "rakennekynnet" tehtiin mun nakkisormien jatkoksi vuosien 2007 ja 2008 vaihteessa helmikuussa 2008 olevia Wanhojen tansseja ajatellen Niina T:n pienellä kynsistudiolla Tikkurilan sydämessä.


Miksi halusin rakennekynnet?
Monille kynnet hankkineelle selitys on varmasti hyvin yksinkertainen. Mulla omat kynnet olivat niin haperot, ettei sellaisilla olisi ollut mitään järkeä lähteä esimerkiksi ihmisten ilmoille. Kesäisin, kun en käynyt joka päivä tallilla, kynnet saattoivat kasvaa millin-kaksi, mutta saman tien, kun menin taas tallille, oli mulla jälleen kynsipetiin asti nakerretut lohkeilevat pikkukynnet. Halusin kauniit kynnet, joita voisin esitellä ja jotka olisivat tyylikkäät, sellaiset joiden kanssa voisi toimia täysin normaalisti kuten omienin kanssa.


Millaiset rakennekynnet mulla sitten on?
Rakennekynsiähän tehdään yleensä studioilla geelistä tai akryylistä. Mulla on alusta alkaen ollut akryylikynnet, enkä näistä vaihtaisi geeliin sitten millään. Jokaisella on tottakai omat mielipiteensä molemmista aineista, akryyli on pöllyävää erittäin hienojakoista jauhetta, geeli taas limaista ja tahmaista, jota kokemattoman on todella vaikeaa työstää. Lisäksi kynnen voi rakentaa joko tipin päälle tai poistettavan muotin päälle. Yleisesti ottaen, ainakin kilpailuissa tipit on kokemattomimmille, sillä tipin kanssa kynsi jää huomattavasti paksummaksi, sillä tippiä on käytännössä mahdoton ohentaa tekovaiheessa, toisin kuin pelkkää akryylia tai geeliä. Ja kilpailuissa mitä ohuempi, sen parempi, kunhan ei ole puhki viilattu. Geelistähän mulla ei ole tietämystä nimeksikään muuten, kuin että geelilakoilla saa vaikka millaisia ihmeitä aikaan.


Eikö omat kynnet tuhoudu rakennekynsistä?
Kynsi on uusiutuva luonnonvara, joten vaikka kynnen pinta viilataan rakennekynnen tekoa varten, se kasvaa huoltojen välissä taas uudelleen. Samaa jo viilattua kynsipedin osaa ei tulisi tarvita viilata enää uudestaan, vaan ainoastaan kasvanut uusi pinta viilataan. Lisäksi oma kynsi kasvaa huomattavasti normaalia nopeammin rakennekynsien kanssa, sillä akryyli/geeli suojaa kynnen pintaa ja täten edesauttaa kasvua.


Mitkä ihmeen kynsikisat?
Suomessa järjestetään vuosittain kynsimuotoilun SM-kilpailut, jotka on viimeisenä parina vuonna järjestetty aina Helsingin Messukeskuksessa Kauneus ja Terveys-messujen/I Love Me-messujen yhteydessä. Joka maalla on omat avoimet kilpailunsa kyseisen maan mestaruuskilpailujen ohessa. Maaliskuussa Dysseldorfissa järjestetään MM-kilpailut ja loppuvuodesta Olympialaiset. Mun ensimmäiset kynsikilpailut, joissa olin kynsimallina, oli viime vuoden lopussa järjestetyt SM-kisat. Voiton kunniaksi Niina lähtee maaliskuussa edustamaan Suomea Dysseliin. Vuoden lopussa kävimme Niinan kanssa myös Ruotsin avoimissa, joista voiton ansiosta Niina sai palkintomatkan Ruotsin toisiin kilpailuihin, jotka järjestetään vikko Dysselin jälkeen ja joista voittaja pääsee Olympialaisiin. Toistaiseksi suunnitelmissa on siis toimia Niinan kynsimallina ainakin Dysseldorfissa ja Ruotsissa. Siitä eteenpäin suunnitelmat ovat vielä auki. Maaliskuussa olevat kisat ehkä hieman selittää sitä, miksi oon ollut niin hysteerinen tosta viime viikonlopun "onnettomuudesta".

Kilpailuissa (useampia eri kategorioita, mutta "perus" akryyli- ja geelikisoissa mennään näillä) tehdään siis molempiin käsiin ranskalaiset kynnet, joista toinen käsi lakataan punaisella. Muotoilussa ja viilauksessa ei saa käyttää koneita, vaan kaikki tehdään käsin. Aikaa on 2,5 tuntia. Kisoissa arvostellaan kynnet niiden pituuden, yhdenmukaisuuden ja tekniikan perusteella. Erilaisia arviointiperusteita on kymmeniä. Tuomarit eivät näe mallin kasvoja, eivätkä tiedä kenen tekemät kynnet on milloinkin arvosteltavina. Kynsipedin hymyn tulee olla täydellisen kaareva, kynnen täytyy olla C:n muotoinen, kynnet eivät saa "roikkua" sivuilta, kynsien täytyy olla saman mittaiset, lakkauksen täytyy olla virheetön jnejne...

Kynsimallin työ ei sinäänsä ole iso ja moni onkin naureskellut, kun olen sanonut, että me voitimme, sillä moni ei koe että mä tekisin siinä mitään. Tavallaan kuitenkin koen sen meidän voitoksi, sillä mun sormiin ne kynnet on tehty, mutta Niina tottakai saa kaiken kunnian. Kynsimallin valinta on kuitenkin todella tarkkaa, niin kuin missä tahansa muussakin kilpailussa, jossa tarvitaan mallia. Pitää olla suorat ja nätit sormet + kädet ja oman kynsipedin pitää olla tietynlainen. Mulla etusormet ja keskisormet ovat molemmat hieman vinksallaan ulospäin, mutta se on kompensoitavissa ihan jo ranteen asennolla. Niina käyttää mua mallinaan kilpailuissa, joissa sää käyttää peittävää akryyliä kynsipedillä, jolloin hän saa pidennettyä kynsipetiäni.


Miksi juuri kyseinen kynsimuotoilija?
Muistan vielä oikein hyvin, miten päädyin juuri Niinan kynsistudiolle laitattamaan kynnet. Meillä oli silloisen salin seinässä Niinan mainos, jota olin katsellut aina ohikulkiessani, sillä mainoksessa olleet kynnet olivat aivan uskomattoman kauniit. Pistin sitten mun oman äitini soittamaan Niinalle, sillä olin nuorempana äärettömän ujo, enkä olisi ikimaailmassa uskaltanut itse Niinalle soittaa.

Vuosien varrella on ollut ylä- ja alamäkiä. Milloin olen ajatellut, että omat kynteni olisivat rakennekynsien jälkeen yhtä hyvät kuin ns. tekokyntenikin tai milloin olen kokenut, että olisi hyvä kokeilla myös kilpailijoita. Miksi kuitenkaan lähteä, jos kaikki on nykyisen kanssa aivan loistavasti? Ajan saatossa kynsimuotoilijasta on tullut tavallaan ystävä. Kerran kuussa nähtävä tuttu, jonka kanssa vaihtaa aina uusimmat kuulumiset ja kuumimmat puheenaiheet. Lisäksi olen oppinut arvostamaan Niinan tekemiä kynsiä ihan uudella tavalla.  Moni maallikko varmasti näkee kaikkien tekemät kynnet kynsinä, eikä sen enempää näe eroja esimerkiksi kynsien laadussa ja tekijän osaamisessa, saatika sitten omaleimaisuudessa. Mä olen aina ollut pikkutarkka ja viimeisen puolen vuoden aikana oon oppinu kynsistä ja niiden tekemisestä enemmän kuin olisin uskonutkaan. Jos joku haluaa heittää rahaa roskiin ja korjailla viikon välein kynsiään, niin ihan vapaasti, mutta mä ennemmin luotan ammattilaiseen ja maksan kerran kuussa itselleni kestävät ja hienot kynnet, joihin olen aina karta toisensa jälkeen ihan mielettömän tyytyväinen. Niina on mulle kuin luottokampaaja, mutta nyt on kyse kynsiteknikosta. Olen hyvin onnellinen siitä, että löysin heti ensimmäisellä yrittämällä itselleni "sen oikean" kynsiteknikon, joka on aina kynsien katketessa vain puhelinsoiton päässä. ;)

Mikäli Niinan tekemät kynnet ja palvelut kiinnostavat, lisätietoa löytyy UniqNailsin kotisivuilta (linkki alla)!

Psst. Kertokaa ihmeessä mielipiteenne postauksesta, jaksoitteko lukea, vai oliko liian pitkä ja tylsä? Huomenna kannattaa muuten olla kuulolla, sillä ystävänpäivän johdosta on pientä spesiaalia blogissa! 

2013/02/04

Maanantai on pahin


Juuri kun mä viikko sitten sanoin, että maanantaiaamut on rauhallisia käynnistelyaamuja, niin ofc mulla oli tänään aamuvuoro. Toisaalta se ei haitannut, ehdinpähän saada enemmän aikaiseksi tänään. Niin ja tottakai koska on maanantai, niin Photarin trialijakso päättyi. Tai oikeasti se päättyi jo aikoja sitten, mutta eilen se kyllä toimi vielä ihan loistavasti. No ei enää. Onneksi MacBook tarjoaa itsessään edes jonkinnäköisen kuvanmuokkausmahdollisuuden (jonka löysin vasta tänään), jotta saan teidän iloksi nää tän illan tylsät kuvat esille. Enää ei vammakynsistä ole tietoakaan, kiitos taas ihanan kynsihuoltajani!

Huomenna olisi taas tallipäivä, saa nähdä onko mulla kynnet tallella vielä senkin jälkeen, vai lähteekö lopullisesti irti. Jännän äärellä siis ollaan. Mitään muuta ihmeellistä tässä viikossa ei toistaiseksi taida olla... Eilen käytiin koirakoulussa ja oon edelleenkin aivan äimänä, miten täydellisen kontaktin sain koiraani ohitusharjoituksissa! On se niiin hiaano, kattokaa ny! :D

Ainiin, täytyy sanoa sekin vielä, että uusissa lakanoissa oli ihan mahdottoman hyvä nukkua, kumpikaan meistä ei olisi halunnut nousta aamulla ylös!

2013/02/03

Weekend my love


Tää mimmi sai vihdoin ja viimein taas kaivettua kameransa kaapinnurkasta pölyttymästä. Jospa nyt olisi vähän fiksumman näköisiä otoksia... Viikonloppu on menny vähän poikkeuksellisesti, koska lyhyesti sanottuna Mädde. No, valaistaan sen verta, että oltiin eilen menossa tunnille ja maneesin kulmalla Mädde säikähti suunnattomasti jotain ja riuhtaisi paniikinomaisesti itsensä suoraan taaksepäin ilman mitään varoitusta (mitä ei ole koskaan ennen tehnyt) ja mä jäin meidän kankien punosnivelohjiin kiinni kädestäni... Tuloksena kaks puolikasta kynttä, joista en sellaisenaan viitsi kuvaa laittaa, mutta voin kertoa, että sormiin sattuu lääkkeistä huolimatta ja kirjoittaminen tällaisten tuppuloiden kanssa on vaikeampaa kuin matikan YO-kokeet. Hehheh... En edes saa ite pestyä tukkaani näiden kanssa, koska en saa tehä tolla kädellä juuri mitään enkä liottaa sitä kauaa vedessä jne. Mutta revin huumoria siitä, ettei törppö mieslääkäri ollut koskaan ennen nähnyt rakennekynsiä. :D

Eli tää viikonloppu jäi heppailuttomaksi tuon tapaturman jälkeen, tänään ollaan käyty himoshoppailemassa ruokakaupassa, tehty herkkumättöruokaa (perunamuusia ja jauhelihakastiketta) ja vähän siivoiltu, eli mm. vaihdettu lakanoita jne. Nyt on hyvä mennä illalla nukkumaan, mutta sitä ennen vielä Morin kanssa koirakouluun!
Miten teidän viikonloppu on mennyt, toivottavasti paremmin kuin mulla!? :)