2012/10/29

Vanha uusi ongelma


Todella moni bloggaaja on varmaankin tullut tutuksi Bloggerin kuvatilan rajallisuuden kanssa. Kaverin kanssa asiasta puhuttuani rupesin selvittelemään oman kuvatilani statusta, sillä valtaosa blogin kuvista on lisätty täysin raakaversioina suoraan kamerasta koneen läpi nettiin sen kummempia kokoja miettimättä. Uusimmat kuvat olen Photoshopin trialilla pienentänyt pikkuisen yli 1mt kokoisiksi, mutta samalla tuli huomattua, että nuo alkuperäiset ovat kooltaan 51mt luokkaa, mikä on ihan käsittämättömän iso määrä kuvasta. Niinpä pienen etsinnän jälkeen löytyi tieto, että Google-tilini (eli toisin sanoen myös Bloggerin) kuvatila on 99,97%:sti täynnä.

Bloggerhan on Googlen tarjoama palvelu, jolloin tottakai Google on hyödyntänyt kaiken oman palvelunsa käyttöömme. Kuvat tallentuvat Picasan verkko-albumiin automaattisesti, jonne ei ole suoraa linkkiä Bloggerista kuin yläpalkin kautta sisäänkirjautumisen jälkeen. Moni ei tätä edes tiedä ja itsekin jouduin (hehheh) Googlettamaan mistä kuvatilan status löytyy. Huvittavinta tässä oli, että selasin Picasan sivun kymmenen kertaa läpi ennen kuin tajusin, että alapalkissa lukeva pieni vihreä teksti kertoo kuvatilastani. Miksei se voinut olla isolla ja punaisella, kun tilaa on enää noin vähän jäljellä?! Tällä hetkellä mun Picasaan ei mahdu edes yhtä ainoata kuvaa. Näinpä täytyykin tässä alkaa miettimään, onko edessä pienennys ja uudelleenlatausoperaatio, vaiko kuvien siirtäminen toiselle palvelimelle - ja mikäli näin on, niin mikä tämä palvelin olisi. Pyydän teiltä apua tässä, mikäli teillä on tiedossa jokin hyvä ilmainen kuvahostaussivusto, linkatkaa minulle!!

Toistaiseksi hiljenen siis hetkeksi blogin kanssa, sillä mielestäni on kurjaa kirjoittaa pelkkiä kuvattomia tekstejä. Tähän samaan päivityshiljaisuuteen voisin yrittää saada ympättyä sitä kovasti puhuttua blogin päivitystä. Edelleen ehdotuksia otetaan vastaan ulkoasuun sekä sisältöön liittyen. Toiveita postauksistakin saa esittää! Olen todella pahoillani, että blogi hiljenee hetkeksi, mutta palataan sitten ratkaisujen kanssa viisaampina taas takaisin. "Tauko" tuskin tulee olemaan viikkoa max kahta pidempi. Koittakaa kestää!

Teidän parastanne ajatellen, Dera

2012/10/28

Älä käytä sanaa talvi enää tänään!


Taas "muutama" kuvaruutu eiliseltä. Huomatkaa, kuinka kiireinen oon autokauppojen aikaan ollut, kun näitäkin julkaisukelpoisia(?) kuvia kertyi näin monta. Miten niin ei oikein autot kiinnostanut...? :D

Pahoittelut, ettei taaskaan ole sen kummemmin asiaa, koitan saada ruodittua tämän päivän hyppypostauksen sekä tuon ostos-/toivelistapostauksen ensi viikon aikana kasaan. Odotellaan nyt jahka tuo miun editoijani saa videonpätkille jotain aikaiseksi...

2012/10/27

Suihkupaskarunkku ja uusi estetykki

Tänään on ollut tosi tapahtumarikas päivä. Heti aamusta lähettiin kurvailemaan Pasilaan, Morgula tietysti mukana. Pasilasta kiiren vilkkaa takaisin Vantaalle hieromaan autokauppoja. Eikä ihan mitä tahansa pikkukauppoja tehtykään, vaan ihan kunnon Subarun (Suihkupaskarunkun) STI vaihtui kökön Toyota Soarerin tilalle. Ainakin tää saa jo ihan ensinäkemältä enemmän pongoja mun silmissä kuin mut melkein tapattanut Soarer.




Kaupanteon (ja mun kuvailujen, eli toisin sanoen ajan tuhlauksen) jälkeen huristeltiin Keravalle Keravan Horse & Rideriin shoppailemaan. Ostoksista lisää vähän myöhemmin. Sitten viimein tallille Mädsin kanssa puuhastelemaan.

Mädde oli ihan puhdas, kiitos pakkasten. Ainoana miinuspuolena oli, että neiti oli jotenkin onnistunut katkaisemaan villaloimensa alemman nahkaisen soljen ryntäistä, mutta onneksi loimen sai vielä kiinni. Päästiin yllättävän nopeasti maneesille ja siellä olikin mun vanha ratsastuksen opettaja pitämässä tuntia. No, sinne vaan sekaan, kyllähän sopu sijaa antaa. Mädde oli alussa taas tavalliseen tapaansa melko kankea, mutta verryttyään oli kuin unelma. Kevyt edestä ja polki todella hyvin itse takaa. Tehtiin väistöjä ja vähän avoja & sulkuja sekä vastalaukkoja jne. Lopussa, kun jäätiin tytön kanssa kaksin maneesiin, päätin pistää meille pienen ristikon pystyyn. Ristikko oli saman kokoinen kuin viimeksi ja ihme kyllä, Mädde ei kertaakaan ryysinyt esteelle! Koska hypyt meni niin hyvin, päätin nostaa esteen pystyksi. Mädde ei edelleenkään ryysinyt esteelle, miten hieno fiilis!! Yksi pudotus tuli, kun Mädde oli vähän rynnimässä ja mä sitten pidätteen takia jäin esteen päälläkin suuhun kiinni. Mt muuten meni tosi hyvin ja olin ite todella tyytyväinen! Huomenna tullaan taas omistajan kanssa yhdessä tallille, tarkoituksena olisi hypätä vähän enemmän :)

2012/10/26

Talvi tulee aina puun takaa vaikka siihen kuinka varautuisi

Jep. Tänään tuli taas todistettua, että näin se vaan menee ja se talvi tulee aina yllättäen, vaikka jokainen meistä tietää, että se on väistämätöntä aina kerran vuodessa. Älkää käsittäkö väärin, kyllä mä tykkään talvesta ja lumesta todella paljon, kunhan vaan se lumi sitten pysyy maassa kun on kerran maahan asti satanut ja jos ei nyt ihan sinne -30 asteeseen saakka lämmöt laskisi...

Eilen saatiin jo vähän esimakua siitä, millaista on, kun lämpötilat tippuu pakkaselle. Mädde oli hurjan energinen, tai pikemminkin säpsy ja pörheä, kun oli lämpötilat nollassa tai pakkasen puolella. Maneesin tie oli meidän tuuppailujen aikana jäätynyt luistinradaksi, joten hokittomalla +170cm pöhisevällä ja pingottuneella hevosella säkkipimeässä ei ollut ihan niin huippuhauskaa lähteä alamäkeen leikkimään. Mädde oli kyllä ratsastaessa vähän hassu taas, vähän se kyttäili ovea jälleen, mutta kun vaan tarpeeksi muistutteli sitä, että töitä pitäisi tehdä, niin ovikin jäi rauhaan. Mädde oli vähän jähmeä takaa, liekkö sitten kylmyydestä vai muuten vaan ei lämmennyt kunnolla tms, tai sitten siitä että oli aikaisemmin karsinassaan saanut slaagin harjaämpärin takia...

Tänään tallille mentäessä kävikin sitten vähän hassummin, kiitos talven ja lumen tulon. Pakkasiin oltiin kyllä jo varauduttu vaihtamalla natsipulkkaan nahkanappulat alle, mutta tällä kertaa sekään ei riittänyt. Tallille ollaan yleensä ajettu mutkaista hiekkatietä pitkin, joka on lyhyin reitti. Ajettiin koko matka todella rauhallisesti, sillä tiestä näki heti, että se olisi liukas. Tien alkupäässä on kaksi tiukkaa mutkaa, joista toinen, jälkimmäinen, kaartaa tiukasti vasemmalle ylämäen päällä jatkuen myös alamäessä. Kuski oli jo aikaisemmin hihitellyt, että jippii nyt pääsee ajamaan rallia, vaikka tosiaan siis ajoi varovasti, kun minä olin kyydissä. Mäen päällä tyyppi naureskeli, että nyt mennään ojaan hehhehee, mutta hymy sitten hyytyikin äkkiä, kun alamäkeen kaarrettaessa renkaista lähti kaikki pito, eikä auttanut kuin sihdata ettei osuta puihin. Ei siinä paljoa ole tehtävissä, kun takavetoinen bemmi päättää lähteä eri suuntaan kuin minne kuski haluaa ja tieltä loppuu tila kesken ennen aikojaan. Sitten vain sormet ristiin ja toivomaan parasta & pelkäämään pahinta. Mä itse jäädyin niin pahasti, etten ehtinyt edes säikähtää. Kun oltiin pysähdytty, katsoin vain pelkääjän paikalta ikkunasta ulos ja totesin, että oho, onpas puun runko lähellä. Varaa puun ja auton välissä oli mun puolella aika tarkkaan tasan 2cm, eli pienestä jäi kiinni. Onneksi tultiin vain 40km/h siihen mutkaan, niin ei käynyt huonosti. Kyseisellä tiellähän saisi rajoitusten mukaan ajaa 80km/h, mutta se hullu joka tykittää sillä tiellä niin kovaa suistumatta ojaan saa multa kyllä mitalin. Oli muuten lähellä, ettei pari muutakin autoa tullut samasta kohtaa ulos tieltä. Pahimmillaan ois voinut käydä niin, että olis ajanu suoraan tuon meidän natsimobiilin perään ja riipassu samalla jomman kumman meistä ihmisistäkin mukana...

Kun sitten hinurin avulla päästiin takas tielle ja viimein tallille, olikin seuraavan shown vuoro. Tottakai jos nastarenkaillakaan ei pysy tiellä, niin ei kyllä pysy sen paremmin hokittomalla hevosellakaan. Mädden omistaja tuli kääntymään tallilla ja toi Mäddelle hokit, jotka sitten ruuvailtiin kiinni. Aikaa tähän toimitukseen tuhraantui taas ihan turhankin kauan, kun etusten jengat oli vissiin vähän päin helvettiä. Kun sitten vihdoin päästiin liikkeelle, oli jo ihan pimeää. Päätin taluttaa Mädsin maneesille, lähinnä vaan varmistaakseni, ettei mitään satu. Mäds oli tänään ihan huippukiva ratsastaa, taipui nätisti eteen alas ja oli todella ilmava. Toivottavasti se olisi huomennakin yhtä mukava.

Tänään käytiin päivällä Morkkiksen kanssa lenkkeilemässä ja pitkästä aikaa otin kamerankin mukaan ulkoilutettavaksi, tässä vähän pakolliisia ensilumikuvatuksia...

Morgulan hulivilipäivä

Tämä postaus mun piti julkaista jo eilen. Pahoittelut, että se on myöhässä ja etten jaksanut muutella aikamääreitä enää...

Eilen oli keskiviikko ja pikkuisen Mori Morgulan kalenterissa se tietää sitä, että mamma raahaa rassukan puoliväkisin mukaan töihinsä. Junat on aina ihan hirmuisen pelottavia pienen koirapojan alun silmissä, ne hurisee ja kolisee oudosti sekä ovat täynnä outoja hajuja & ihmisiä. Sitten se putkilo vie pikku koirapahasen aina mitä ihmeellisempään paikkaan, missä on täysin oudot hajut ja äänet. Eihän sellainen nyt käy päinsä, ei alkuunkaan!

Töissä Morkkis oli aika apaattinen, nukkui vaan eikä juurikaan syönyt. Työpäivän päätteeksi oli syönyt puolet ruoistaan ja tosiaan Mori ei ollut aikaisemmin edes saanut ruokaa... Saatiin kyyti töistä kotiin hurjalla isolla Möröllä (=vaihtolava-auto), mihin Mori täytyy tottakai nostaa ja raasu oli sielläkin jo ihan peloissaan. Sitten käytiin puolessa välissä vaihtamassa autoa, eikä Morkkis olisi millään enää suostunut uudelle automatkalle. Sain sen kuitenkin maaniteltua mukaan. Kiitoksena koirapirpanaa uuvuttaneesta pelottavasta päivästä saatiin oksennukset auton lattialle. Onneksi ne sai helposti pestyä pois...


Illalla Mori sai kavereita kylään! Taiga ja Andi tuli kumpainenkin viihdyttämään mun keskenkasvuista miestäni ja leikkiminen oli Morin mielestä niin huiman hauskaa, että monen kuukauden tauon jälkeen lirautti ilopissat lattialle. Kahdesti. Mokkula taisi vähän rakastua Taigaan, kun koko ajan halusi leikkiä T:n kanssa ja nuoli ihan mielettömällä temmolla T:n huulia jne. No, ainakin lasta väsytti parin tunnin leikkihetken jälkeen! Mammakin oli tyytyväinen, kun koko ajan ei tarvinnut olla komentelemassa Mokkulaa olemaan purematta tms.

2012/10/24

Viikon hevostelut

Koitetaanpa nyt siis ruotia kasaan viikon ajalta jonkinmoinen kooste tallipäivistä. Pahoittelen jo etukäteen kovin tekstipainotteisesta postauksesta, koittakaa jaksaa lukea! Näitä päiviä miettiessä ja läpikäydessä itkettää, naurattaa sekä nolostuttaa. On siellä joukossa onnistumisen tunteitakin, mutta myös turhautumista omaan itseensä ja vähän hevoseenkin...

Viime viikolla tuli siis käytyä tallilla neljästi, torstaista sunnuntaihin. Torstai ja perjantai olivat mun ja Mädden ensimmäiset huonot päivät. Tai no ei ne niin huonoja olleet, mutta itselle ei jäänyt näistä päivistä kovinkaan hyvää makua suuhun. Voi olla hyvinkin, että syyt näihin pieniin, mutta silti hyvin häiritseviin ja ärsyttäviin tekijöihin oli täysin ulkoisista syistä johtuvia, jotka sitten kärjistyivät vielä ratsastajan (eli minun) toimistani.


Torstaina lähdettiin tallille vanhan heppistelykaverini kanssa. Kaverini ei ole koskenutkaan hevoseen varmaan parin viime vuoden aikana, joten tottakai hän oli kovin mielissään päästessään mukaan tallille, oli oikein ratsastushousutkin kaivanut kaapista! No, siinä sitten harjattiin Mädde ja Mädde käyttäytyi oikein nätisti karsinassa sekä vesarissa. Käytiin alkuun kävelemässä maastossa alkukäynnit, jolloin Mädde oli jo vähän tarkkaavainen, muttei säpsynyt sen kummemmin mitään. Maastokäyntien jälkeen siirryttiin kentälle, sillä maneesissa oli tunnit menossa, enkä viitsinyt mennä sekaan häiritsemään. Kentällä työskentely sujui aluksi ihan hyvin, lähinnä hain vaan pehmeää ja eteenpäin itse kulkevaa hevosta, joka kantaisi itsensä läpi koko kropan rehellisesti. Mädde ei kovinkaan paljoa keskittynyt pikkuisen tyttelin pyyntöihin, vaan sitä kiinnosti muut hevoset ja äänet tallialueella. Oli todella vaikeata saada sitä keskittymään edes vähän siihen, mitä pyysin. Keskittymättömyyden lisäksi alkoi vielä sataa noin 20min verkkailun ja kevyen työskentelyn jälkeen. Ja sitä vettä tulikin sitten ihan kunnolla. Mäddehän ei enää sitten kuunnellut ollenkaan, vaan säpsyi joka ikistä ääntä, jäi tyhjäksi edestä ja oli kuin äärimmilleen pingotettu vieteri. Hienoahan se on, kun hevonen polkee alle kuin mikäkin KÜR-tason koulutuuppi, mutta ei se oikein miellytä ratsastajaa, jos hevonen ei palaa kuolaintuntumalle vaikka mitä tekisi. Mädde on yleensä aika raskas edestä, se tykkää vahvasta kuolaintuntumasta ja etenkin siksi oli hyvin orpoa olla kyydissä ilman minkäännäköisiä jarruja. Kaverin silmiin näytettiin varmaan oikein hienoilta ja säpäköiltä, mutta niin, siitä oli hauskuus kyllä kaukana. Mulla on muutenkin jäänyt hienoinen kammo aikaisemmista kokemuksista kuolaintuntumalta katoavista hevosista. Vaikka Mädde on siitä uskomattoman ihana hevonen, ettei se halua aiheuttaa ratsastajalleen pahaa, en siltikään luottaisi siihen, ettei sieltä voisi alas tulla jos Mädde tarpeeksi säpäkästi luikahtaa sivulle. Onneksi on hyvä tasapaino ja nopeat refleksit, niin toistaiseksi olen pysynyt kyydissä. Kopkop.

Perjantai oli sitten ihan samanlainen päivä. Oltiin Mädden kanssa maneesissa ja taas alkuverkkojen jälkeen se alkoi keksiä omiaan. Ei keskittynyt ollenkaan ja sinkoili aina maneesin oven kohdalla. Yritin keksiä Mäddelle muuta ajateltavaa, tehdä jotain yksinkertaisia, mutta vähän aivoja vaativaa työskentelyä, mutta eihän siitä tullut mitään, kun ovi oli mukamas niin pelottava. Lopetin taas, kun sain mentyä hetken hyvin ja säpsyilemättä. Ratsastuksen jälkeen hoidin Mädden takajalat, joihin neiti on taas saanut pienet rivinalut aikaiseksi. Mädde on ylipäätään aika herkkä jaloistaan ja kehittää helposti riviä etenkin takasiin. Mädden oma tarha on kaiken lisäksi niin hirvittävän mutainen, että sinne meinaa jäädä saappaistaan kiinni, en yhtään ihmettele että rupeaa jalat oireilemaan, kun mutaa on vuohisnivelen yläpuolelle asti! Mutta tosiaan, Mädden omistaja oli viikolla laittanut betadine-hauteet takasiin, joten ruvet oli jo paljon paremmat. Molempina iltoina pesin takaset betadinella ja lopuksi vielä rasvasin Zinkosalilla. Onneksi Mädde osaa olla nätisti vesarissa, niin hoitotoimenpiteiden teko on miellyttävää.


Lauantaina Mädde oli kuin eri hevonen! Ei tehty juurikaan muuta kuin taivuteltiin volteilla ja ympyröillä sekä haettiin pehmeää eteenpäin itse liikkuvaa rentoa hevosta. Ja ei tarvinnut kertaakaan edes verkassa käskeä, kun Mädde toimi kuin ajatus! Se oli koko ajan energinen ja liikkui itse eteen pienestäkin pyynnöstä sekä rentoutui todella hyvin. Vinoudestakaan ei ollut tietoa, vaan Mädde tuntui taipuvan aivan loistavasti oikealle. Saatiin me kehujakin kanssatallustelijalta, tai siis Mädde sai jos ollaan tarkkoja... Kahden turhauttavan päivän jälkeen tällanen onnistuminen tuli kyllä niin tarpeeseen!

Sunnuntain ratsastus hoidettiinkin Mädden omistajan kanssa puoliksi. Ei hypätty kuin maahankaivettuja ristikoita, mutta saihan siitäkin jo esimakua millainen M on hypätessä. Ja M ei olekaan ihan helpoimmasta päästä. Mäddellä on kyllä todella kiva hypätä, sillä se opettaa todella paljon, mutta selkään ei voi hetkeksikään jäädä matkustamaan. Mädde on nuorempana pelännyt hyppäämistä, minkä vuoksi se on sitten pakonalaisena rynnännyt esteen läpi. Enää se ei hyppäämistä pelkää, vaan nauttii siitä, mutta edelleenkin sortuu rynnimään käden läpi esteelle etenkin jos viime hyppykerrasta on pidempi aika. Nythän Mäddellä ei oltu hypätty esteitä ainakaan puoleen vuoteen, eli voitte vain päätellä millaista meininki oli. Mädde kyllä tulee todella nätisti takaisin esteen jälkeen, vaikka pysähtyy saman tien jos tarve vaatii, mutta ennen estettä siltä saattaa kadota kuuliaisuus. Hypättiin vain sen verran, että saatiin Mädde kunnolla avuille ja kuuliaiseksi edestä, että jokaiselle esteelle saatiin hyvä ja rauhallinen lähestyminen. Punaisten puomien kanssa oli aluksi hieman ongelmaa, ilmeisesti Mädden silmissä ne näyttivät hurjan pelottavilta, mutta nekin mentiin lopussa tosi nätisti. Hyppäämisen jälkeen jäi todella hyvä fiilis itselle, sillä tiesin että olin tehnyt jotain oikein ja ratsastanut koko ajan. Vanhat haamut takaraivosta voi siis olla selätetty!

Saapuessani tallille tiistaina, oli Mäddelle ilmestynyt peukalonpään kokoinen vereslihalla oleva haava vasempaan etuseen vuohisnivelen kohdalle. Siitäpä tamma oli sitten turvottanut puoli jalkaansa ja meni ratsastussuunnitelmat uusiksi. No totuushan on se, etten varmaan muutenkaan olisi selkään kavunnut, kun vasta edellispäivänä ihoon hakattu leima vieläkin kirveli kyljessä... Niinpä sitten kylmäsin ja pesin jalan, laitoin pienen hauteen ja juoksutin hetken. Mädde näytti puhtaalta tiistaina, mutta keskiviikkona oli sitten alkanut ontumaan etustaan. Torstaina kävin vain taluttamassa Mäddeä maneesissa ja samalla vähän tehtiin aivojumppaa. Vaikutti siltä, että Mäddeä itseäänkin masensi olla koko päivä sisällä ja päästä vain silloin tällöin kävelemään pitkin lähialueita narun päässä...

Noniin, siinä nyt siis parin viikon takaa hevosteluita aika rutkasti. Tämän viikon tallipäivistä lupaan kirjoittaa aikaisemmin... :D

2012/10/23

Ulkoasu

Hei sanokaas nyt mielipidettä pikaisesta banneriähellyksestä! Onko ihan susi, vai käyttökelpoinen?? Tässä kun aikaa on lisää, aion varmasti kehitellä vielä jotain paljon fiksumpaa ja jahka vain opin kunnolla käyttämään tota photaria... :D

Tarkoituksena olisi nyt muutenkin vähän uudistaa ilmettä, joten jos nyt haluaa jotain ulkoasuun liittyvää sanoa, kannattaa ilmaista ajatukset nyt heti!! ;)

2012/10/22

Messuviikonloppu

Mä tiedän, että moni etenkin hevosihmisistä oli Pasilan toisella puolella aivan muissa tunnelmissa kuin minä viikonloppuna ja kieltämättä täytyy sanoa, että olen hieman kateellinen. HIHS on kuiten aina sellainen omanlaisensa suomalaisten hevosurheilijoiden mekka, että siellä tapaa ihmisiä ympäri maata mitä hienoimmissa puitteissa. Itse en ole useampaan vuoteen päässyt siellä käymään ja nyt harmittaa aika paljon, tänä vuonna olisin kovasti halunnut mukaan katsomaan. Mutta ei mun viikonloppu silti surkea ollut, itse asiassa mulla oli todella hauskaa vaikka töitä paiskittiinkin läpi koko viikonlopun. Ihan ensimmäisenä täytyy kiittää kaikkia, joiden kanssa sain olla töissä messuviikonloppuna, meillä oli joka päivä ihan mieletön porukka kasassa ja messut ei olisi voineet mennä paremmin!

Perjantaina olin tosiaan kynsimallina omalle kynsihuoltajalleni Acrylic Frenchin SM-kilpailuissa. Kisat ei olisi voineet mennä paremmin, sillä voittohan sieltä napattiin! Sunnuntaina Salon Success-kilpailuissa hävittiin vain himpun verran ruotsalaisille ja tultiin toisiksi. Voitto tosiaan jäi ihan minimaalisuuksista kiinni, sillä tuomarit vertailivat pitkään kynsiämme, kummat loppupeleissä ovat paremmat. Mutta alla hieman messutunnelmia, nimenomaan kynsien osalta. Muita messukuvia saatan laittaa vielä myöhemmin, kunhan vaan saan niitä käsiini...

Ylhäällä ja vas. alanurkassa kuvia perjantailta, oikea alanurkka sunnuntailta feat. Mikon trollaukset

Kävikö teistä joku messuilla? Millaiset fiilikset messuilta jäi, tykkäsittekö?

2012/10/17

Pertti perusjätkä

Ääh ja puuh! Oon kovasti yrittänyt keksiä jotain kirjoitettavaa tänne. Jotain, mikä teitäkin ehkä kiinnostaisi. Postaustoiveita ei ole toistaiseksi vielä tullut kuin yksi ja lupaan toteuttaa tämän toiveen viimeistään ensi viikolla! Nyt toivoisin kovasti, että te muutkin ihanat kävisitte vähän toivomassa ja kertomassa, millaisia postauksia te haluaisitte jatkossa lukea! Toivoa saa esimerkiksi TÄÄLLÄ!

Yritän myös tämän loppuviikon aikana saada ruodittua kasaan jonkinmoisen postauksen viime päivien talleiluista, sillä sekin on näköjään vähän jäänyt. Pahoittelut kaikille heppa-aiheisia tekstejä odottaville. Vaikka odottavan aika onkin pitkä, niin lupaan että niitä postauksia tulee vielä!

Viimeiset pari päivää on olleet aika harmaita. Tai henkisesti tosi harmaita sekä ankeita. En oo kauheesti viitsinyt tänne tulla avautumaan ihan kaikesta, vaikka mieli välillä tekisikin. Joskus vaan asiat menee kuten ei ole suunniteltu ja sitten, kun ei ole tehty varasuunnitelmia pahimman varalle, ollaan kusessa ja paskassa. Tällä hetkellä olo on todella nurkkaan ahdistettu ja toivoton. On todella vaikeaa jatkaa mihinkään suuntaan, kun tuntuu, ettei pakoreittiä tai ulospääsyä ole. Tämän oman henkisen loppuunpalamisen (tai sen lähestymisen) takia oon jonkun aikaa vaan tuijottanut tyhjää tekstiruutua saamatta sanaakaan kirjoitettua, vaikka tosiaan noita jutun aiheitahan voisi keksiä vaikka mistä. Toivottavasti te jaksatte odottaa vielä vähän aikaa niitä järkeviä postauksia. :)


Mä toivon kovasti, että teillä muilla on ollut paljon parempi keskiviikko kuin mulla!

2012/10/15

Iho mustaksi

Jotkut sanoo kipua kauniiksi. Mulle kivussa itsessään on jotain hyvin kieroutunutta, ei ehkä kauneutta, mutta jotain omalla tavallaan hienoa. Kivun ja tuskan jälkeen voi olla ylpeä itsestään miten hienosti on kärsimyksestään selvinnyt. Kaiken sen hirveyden keskellä lohduttavin ajatus oli, että jossain välissä se loppuu kuitenkin, eikä siitä sitten sen jälkeen tarvitse enää kärsiä. Ja niin, näin jälkeen päin asiaa katsottuna, se kaikki tuska ja sairaalloinen kipu oli kaiken vaivan arvoista. Olen ylpeä, että kestin sen alusta loppuun saakka sekä enemmän kuin iloinen ja tyytyväinen lopputulokseen. Siitä tuli parempi kuin luulin. Mä en ole ensimmäinen enkä todellakaan viimeinen ihminen, joka on tikannut nahkaansa, mutta jokaiselle se on yksilöllistä ja henkilökohtaista.

Kylki: Aut viam inveniam aut faciam (I'll either find a way or make one) BigP

Tatuoinnit ovat kaikille hyvin erilaisia. Yksi ei pidä niistä lainkaan missään muodossa, toinen ihastelee niiden kauneutta muiden iholla, muttei itse uskalla tai halua mustetta ihoonsa ja kolmas taas tatuoi itsensä täyteen tatuointihuumassa. Monesti vastaan tulee ihmisiä, joiden mielestä tatuoinnit kuuluvat vain linnakundeille ja merimiehille, mikä on omaan päähän hyvin kitukasvuinen ajatusmaailma. Iho on jokaisen oma ja henkilökohtainen osa ruumista ja on jokaisen oma valinta tehdä siihen muutoksia. Samalla voitaisiin tuomita lävistykset ja plastiikkakirurgiat sun muut. Moni kuitenkin näkee ihonsa alustana taiteelle yhtälailla kuin esimerkiksi paperin tai kankaan. Jokainen tatuointi on omalla tavallaan yksilöllinen ja henkilökohtainen, oli se sitten syvällinen ja persoonallinen vuoden suunnittelutyön tulos, tai hetken huumassa valittu "tusinatribaali". Omasta mielestäni itse tatuoinnin ideaa ei saisi arvostella, mikäli kyseessä on tarkkaan harkittu ja tulevalle "omistajalleen" sopiva leima (okei jotkut leimat tekee tässäkin poikkeuksen, esim kuolemaan viittaavat hahmot naisilla näkyvillä paikoilla tms). Se on jokaisen henkilökohtainen päätös tatuoida vaikka sitten se tähti niskaan, eikä kenelläkään tulisi olla oikeutta haukkua toisen tavasta käyttää ihoaan. Sitten taas itse toteutus on se, jota saa ja ehkä tuleekin arvostella. Huono taiteilija tekee huonoa jälkeä, eikä kukaan halua maksaa elinikäisestä huonosti tehdystä kuvasta iholla. Tai ei kukaan täysipäinen mielestäni. Paljon virheitä saa korjattua peitekuvilla ja laseroinnilla, mutta suosittelen silti panostamaan laatuun. Koskaan ei liikaa muistuteta, että mielummin maksaa enemmän laadusta kuin säästää kukkaroaan. Tatuointi kuitenkin kulkee mukanasi iholla läpi loppuelämäsi, joten miksi tuhlata rahoja huonoon jälkeen?

Jokainen meistä elää vain kerran ja vastaa itse itsestään täytettyään 18 vuotta tai muutettuaan omilleen ja aikuistuttuaan. Annetaan siis jälleen kaikkien kukkien kukkia, pidetään vain huolta omasta kehostamme.

Mitä te olette mieltä tatuoinneista?

Aamupöhnä


Huomenta pupuset! 
Tulin vaan pikaisesti kertomaan teille, että kohta tää tytteli lähtee ottamaan elämänsä ensimmäisen tatuoinnin ja toivomaan sydämensä pohjasa, ettei itke silmiään päästään kivusta... :D

Mun aamu on alkanut aika hyvin kiitos ihanien villasukkien ja pehmoisen aamutakin. Mä en enää osaa olla ilman näitä aamuisin, nää on niiin lämpimät! Hyrr pelkkä ajatuskin ulos menosta puistattaa, mutta kohta sinne täytyy lähteä.

Tältä näyttää mun aamu, miltäs teidän aamut näyttää?


2012/10/10

Penni ajatuksistanne!

Heippa muruset!
Ajattelin nyt, että voisin ensimmäistä kertaa kysyä teiltä rakkaat lukijat ja kävijät toivomuksia, millaisia postauksia haluaisitte jatkossa. Mistä ette vielä ole saaneet tarpeeksi tietoa tai mikä olisi erittäin kiinnostava postausaihe? Erikoispostauksia, mielipidepostauksia - kaikki toivomukset otetaan vastaan ja täytetään (mahdollisuuksien mukaan)! Kerro siis minulle toiveesi, niin minä toteutan sen!!


Kauneutta ja terveyttä syksyn keskelle


Eilen olin todella ylpeä itsestäni. Oli huippuhauskaa lukea Facebookista kaikkien kitinää jatkuvasta sateesta. Mä onnistuin koko päivän välttelemään sadekuuroja liikkumalla oikeeseen aikaan paikasta toiseen. Kerrankin mulla kävi tuuri jonkun asian kanssa, vaikka oishan mulla ollu sateenvarjokin mukana...

Syksyissä on se kiva juttu, että syksyt tietää aina messuja. Helsingin Messukeskuksessa järjestetään 19.-21.10.2012 I Love Me-messut, tutummin vanhat kauneus & terveysmessut. Vuosien saatossahan nämä messut ovat paisuneet pelkästä kauneus- ja terveyspuolesta myös muotiin, häihin, näköön, ja koruihin. Mä olen itse ollut messuilla töissä muistaakseni kolme viime vuotta, tosin en koskaan ihan koko viikkonloppua. Messut on kuitenkin todellakin näkemisen arvoiset, joten kannattaa ihmeessä tulla vilkaisemaan mitä kaikkea siellä on esillä! Messuviikonlopun ohjelmatiedot löydät täältä!


Tänä vuonna onkin poikkeuksellinen messuvusi, sillä mä palloilen messuilla joka ikinen päivä! Tää on mun mielestä ihan huippua, sillä tänä vuonna pääsen tekemään jotain uutta ja jännää (ja kuulemma kivuliasta). Mä lupauduin eilen kynsihuoltajani kynsimalliksi The 3rd Global Nail Cup Finland-kilpailuihin. Kilpailut kestävät koko viikonlopun ja parhaimmillaan olen kynsimallina joka päivä. Mutta ainakin perjantaina klo 11:00 alkaen Akryylin SM-kilpailuissa, olettaen siis, että perjantaina pidettävät harkat menee nappiin ja kynsihuoltajani kelpuuttaa suorituksensa (ja mun vänkyränäpit) kilpailuun.
Alunperin en ollut ajatellut meneväni messuille lainkaan perjantaina, mutta nyt kun mut pestattiin kynsimalliksi ilmaisen kynsihuollon palkalla, niin miksen siinä samalla sitten kiertelisi messuja läpi! Loppujen lopuksi homma on tällä hetkellä menossa paremmin kuin hyvin!

Nail Cupin lisäksi mut löytää lauantaina ja sunnuntaina teveyspuolelta meidän salin promopisteeltä. Vaikka yleisesti ottaen ihnoan promoamista, messut on jotenkin eri asia. Messuilla tulee paiskittua töitä koko päivän ajan ja illalla sekä jalat että kurkku huutaa hallelujaa. Muttei messusykkimistä jaksaisi kovin usein, messut tai parit vuodessa riittää mulle vallan mainiosti. Täytyy vaan keksiä jostain joku Morkkiksen hoitaja siksi aikaa kun oon messuilla, ettei se joudu olemaan niin älyttömän kauaa yksikseen, reppana.

Ps. Oon aivan rakastunut Daughtryyn, kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa esim. Youtubesta jätkien biisejä. Pure love!

2012/10/08

HIHS

Että voi ihmistä ottaa pannuun! Kerrankin, kun löytyy hyvä diili Grouponilta, niin eiköhän se mene juuri umpeen kun mä olen ostamassa lippuja. Voi kiitos paljon Groupon. Toivon todellakin että saan liput vielä sinne nyt kun sain seuralaisenkin. 72,50€ on kuitenkin aika suolainen hinta muutaman tunnin näytöksestä... Noh, pidetään peukkuja että saan jostain junailtua meille liput.

Ja jos en saa, niin niille joilla on jo liput, hemmetin kivaa iltaa! (Missään nimessä katkera)

2012/10/07

Viikonloppuvaihteella


Toivottavasti teillä jokaisella ihanaisella on ollut kiva ja mieleenpainuva viikonloppu tähän asti, tai jos ei ihan niin ikimuistoinen niin edes mukiinmenevä! Mulla viikonloppu on ainakin mennyt hyvissä merkeissä ja nyt on hyvä fiilis, vaikka huomenna onkin taas maanantai...

Lauantaiaamuna käytiin kaverin kanssa Peten työpajalla tekemässä sotastrategioita ja alustavan suunnitelman mukaan mulla on inkkiä ihossa maanantaina 15.10. !! Mua vähän harmittaa, ettei mun kaveri varmaankaan pääse mun mukaan, en millään haluaisi mennä sinne yksin. No, saa nähdä. Pidetään sormet ristissä, ettei satu ihan älyttömästi ja etten huuda (ainakaan kauheasti)...

Päivä jatkui tallireissulla. Mädden vähän epämääräisen takasen takia käytiin vaan rennosti maastoilemassa. Tytsyllä taisi kuitenkin olla aika paljon virtaa, joten maastosta tulikin aika pirtsakka. Mutta mikä ois sen ihanampi tapa viettää kirpsakkaa ja aurinkoista lauantaipäivää kuin istua hevosen selässä ratsastellen pitkin peltoteitä! Pienestä se ihminenkin on taas iloinen.


Illalla olikin sitten ne mun aikaisemmin mainostamat kaverin tuparit. Tyyppien perinteiseen tapaan tarjoilu oli erittäin nestemäinen ja populaa oli ihan älyttömästi. Kun oltiin lähdössä baariin, kämpän eteinen näytti yhtä kaaosmaiselta kuin Porkun narikka pilkun jälkeen. Mä en viipynyt kauaa baarissa, kun sain tutulta kyydin kotiin pienellä bensarahalla. Mäkkärin kautta kotiin ja nukkumaan!


Sunnuntaita vietettiin koomaamalla sinne neljään asti ja sitten vasta lähettiin liikkeelle. ABC tarjosi meille maittavan lounaan, kanavartaita ja pastaa, nomnom! Tallilla päästiinkin sitten leikkimään partureita, kun Mädden omistaja klippasi tytön. Nyt tytsy on puolikalju, jätettiin sille kuitenkin koko ylälinja koskemattomaksi, niin pysyy kaula, selkä ja pylly lämpimänä. :)

Ratsastin Mädden maneesissa, tänään jo vähän pyytäen tyttöä venymään eteen alas. Lisäksi tehtiin vähän väistöjä jne. Maneesista poistuttua tajusin, että on ihan säkkipimeetä, eikä oikeesti nää yhtään mitään. Päästiin mee kuitenkin perille. Mädden hoitamisessa ratsastuksen jälkeen meni niin pitkään, että loppupeleissä jouduin jopa sulkemaan tallin. Vähän pelotti, kun en sitä ollut koskaan sulkenut eikä mulla ollut mitään käryä mitä tehdä. Onneksi sain sitten viisaammalta apua. Puol kymmenen aikaan me sit vihdoin ja viimein päästiin pois tallilta.


Että tämmöinen viikonloppu täällä. Saa nähdä millainen viikko on taas edessä... Nyt viemään Morkkista ulos, syömään iltapalaa ja tutimaan! Unia kaikille!

2012/10/05

Päivä, jolloin villasukat kaivetaan kaapista

Huijuijui, väsyttää ihan hirmuisesti! 
Ja vitsit että ulkona osaa sitten olla kurja sää. Tällaisina päivinä on aivan ihanaa käpertyä sohvannurkkaan katsomaan Kaunareita, joita oon muuten kattonut jo vaippaikäisenä. Äiti aina naureskelee, että mua ei koskaan saanut millään muulla hiljaiseksi kuin Kaunareilla. No, tässä sitä ollaan edelleen ja tuijotellaan saippuasarjojen kuningasta. Vai onko se nyt sitten kuningatar, mene ja tiedä. Makuasioita luulisin...

Mun tän päivän ohjelma oli ainoastaan käydä värjäyttämässä kulmat Sörnäisissä ja tuntui, että sekin oli liikaa tossa kammottavassa kelissä! Mua ei oo todellakaan ohjelmoitu liikkumaan tollasessa koiranilmassa, vaikka koiran omistankin ja hovostelenkin kaiken lisäksi. Mä niin tykkään sadepäivistä, jos vaan saan istua kotisohvalla kynttilänvalossa. Mun vaatetuksesta saattoi myös päätellä, ettei mua olisi tänään kiinnostanut yhtään näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Kanssamatkaajat huomasi kyllä hyvin, etten tykkää sadepäivistä, tosin mitä ne nyt mun mieltymyksistä tai epämieleisistä jutuista tietäisi. Nyt näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä hieman hävettääkin spusse-lookini, mutta keneltä se on pois jos mulla on Hai-saappaat ja tavishuppari päällä vapaapäivänä? Pyh sanon minä!

Sain tossa eilen hyviä ja huonoja uutisia tallilta. Huonoina uutisina se, että Mäddellä on oikea takanen hieman turvoksissa vuohisen yläpuolelta jänteen luota. Mädde ei ainakaan eiliseen mennessä sitä vielä ontunut, mutta turvotus mietityttää meitä. Täytyy sitä sitten seurailla ja ottaa loppuviikko rauhallisemmin. Pidetään peukkuja, ettei viikonloppuna sada, niin voin lähteä vaikka maastoon Mädden kanssa.
Hyvinä uutisina sainkin kuulla, että pääsen valmennusryhmään jo ensi viikon perjantaina, eikä valmentajana olekaan ihan kuka tahansa, vaan Mikaela Soratie! Maltan tuskin odottaa, että pääsen mukaan valmennuksiin, vaikka mua vähän pelottaakin mennä niin hyvän ratsastajan ja valmentajan silmän alle, ties mitä korjattavaa se keksii mun ratsastuksesta! Mutta joka tapauksessa tulen sitten raportoimaan teille, miten valmennuksessa meni oli sitten päivän saldona kasa risuja tai ruusuja. Itse löisin rahani ensimmäisille...


Nyt mä jatkan koomaamista sohvalla ja Morkkiksen rapsuttelua. Hyvää viikonloppua teille kaikille, toivottavasti teillä on mielekäs viikonloppu ja saatte hetkeksi vähän hengähdystaukoa harmaasta arjesta. Älkää antako sateen haitata menoa!

Ps. Huomenna on kaverin tuparit, joten lisää juttua siitä lauantaina ;)

2012/10/03

Kotivaimo tekee ruokaa ja tappaa tuholaisia

Mulla ei nyt ole kauheasti mitään erityisempää asiaa ja koitan tässä samalla epätoivoisesti leikkiä jotain wannabe-kotivaimoa, joka laittaa täällä innolla (krhm, "innolla") ruokaa, eli keittää pottuja ja paistaa piffejä.
Ruoka oli oikein maukasta, mutta nyt maistuu suussa pahasti Raid, sillä käytiin tossa juuri myrkyttämässä mun vaimon keittiö. Sillä oli siellä jotain öttiäisiä, epäiltiin riisihäröjä... Saa nyt nähdä, auttoiko meidän kotitekoinen tuholaistorjunta, ainakin huimat eristeet meillä oli!

Mäddeä meen moikkaamaan taas lauantaina. Kävin viimeksi eilen tallilla ja Mädde tuntui tosi hyvältä jo. Huomaa kyllä, että nyt siihen hevoseen alkaa vihdoin saada tuntumaa. Ja hei, mä osasin jopa istua siellä ravissakin! Eikä edes tehnyt tiukkaa. Tehtiin vähän siirtymisiä ja suoristuksia/taivutuksia sekä väistöjä, avoja ja sulkuja. Sen hevosen kanssa on sit oikeesti vaan niin hienoa työskennellä, kun se on niin rehellinen, muttei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi.
Ainoa ärsyttävä tekijä eilisessä heppistelyreissussa oli muistutus siitä, miksi yksäriratsastajat on omasta mielestäni niiin syvältä arseesta (no hard feelings please). Kuten autoilussakin, niin on myös ratsastuksessa liikennesäännöt. Mulle on opetettu, että jos kävelet vapaakäyntejä maeesissa samaan aikaan, kun joku muu työskentelee siellä, niin sinä tyhjäntoimittaja väistät tätä ja pysyt joko uran sisäpuolella tai uralla. Ja menet aina oikealta ohi. No ei, kun tämä ylimielinen mukamas porvariperse kävelee just ihan siellä missä itse haluaa kiinnittämättä huomiota yhtään muihin. Toivon syvästi ettei sillä naisella ole ajokorttia...

Mutta nyt unosille, heipu!