2013/03/31

My "own" easter bunny

Täälläpäin pääsiäistä on vietetty hyvin heppamaisissa tunnelmissa. Hyi että miten viikko heppailuvapaata pistää lihakset tönköiksi! Voin sanoa, että yhden hyppypäivän, toisen puomipäivän ja yhen rennon sileällä työskentelyn jälkeen mun masu ja jalat on aivan kaput! Harmi, ettei meidän hienoista jättiloikista tai tän päivän koulutuuppauksista ole kuvia. Puomipäivältä on sentään joitakin räppäisyjä, joista pari on toivottavasti ihan julkaisukelpoisia.

Perjantaina oltiin Meken kanssa heppailemassa ja päätettiin pistää pieni esteenpoikanen meille pystyyn. Cindalla ei ollut mitään ongelmia esteen kanssa, mutta Mäds, joka ei ole pitkiin aikoihin päässyt hyppäämään, oli ihan ihmeissään jutusta. Niinpä sitten loikatkin oli sen mukaisia. Alussa hypyt oli ihan hyviä, mutta sitten pari kertaa innostuttuaan Mäds alkoi käymään jo niin kierroksilla, ettei esteelle lähestymisestä tullut mitään. Hetken asiasta väännettyä saatiin yksi hyvä hyppy pikkuesteelle ja sen jälkeen lopetettiin hyppyharkat siihen. Mädden rauhoittamisessa ja rentouttamisessa hyppyjen jälkeen meni yli puoli tuntia, mutta liikettä irtosi sitten senkin edestä. Lopuksi käytiin vielä M + C:n kanssa loppukäynneillä maastossa ja pohdittiin mun mieltä askarruttavia heppajuttuja.

Lauantaina tehtiin siis puomitreeniä yhdellä puomilla. Tarkoituksena oli lähinnä saada askeleet osumaan ravissa ja laukassa puomille oikein, mutta homma menikin vähän läskiksi heti alkuun, kun Mädde ei ymmärtänyt jutun jujua, vaan hyppäsi aina hirveän loikan puomin yli. No pääseehän siitä puomista yli noinkin... Mädde kuumui taas treenistä, joten väliin rauhoituttiin ja jäähdyteltiin kevennellen ilman puomia ja loppuun tehtiin vielä parit onnistuneet puominylitykset ja laukanvaihdot puomilla. Yhdet laukkakisastartitkin tuli vetästyä pitkällä sivulla, kun lumia tippui katolta. Ihana kevät ja sen varjopuolet! Jälleen loppuun kävelyt tallitiellä.

Tänään, eli sunnuntaina pysyttiin täysin sileällä ja epätoivoisesti yritin saada Mädden pehmeäksi ja hyväksi joka suunnasta, mutta aina jos M oli hyvä edestä, se ei taipunut tai lopetti polkemisen takaa ja päinvastoin. Loppuun saatiin pari hyvääkin pätkää ja kokeiltua myös harjoitusravia pitkästä aikaa oikein kunnon määrä. Se tässä itsenäisessä ratsastamisessa  on huonoa, että helposti unohtaa sen inhottavan harjoitusravin, kun keventääkin voi eikä kukaan käske istumaan satulassa. Siispä jatkossa työstetään enemmän mua kuin hevosta.

Nyt en enää enempää jaksa kirjoittaa tältä erää, vaikka juttua riittäisikin esimerkiksi siitä, miten muiden ihmisten toiminta pistää ärsyttämään. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin.

2013/03/16

Düsseldorf calling!

Kiireinen viikko töissä takana ja nyt viikonlopun kunniaksi kynsikisoihin Saksan Düsseldorfiin! Pitäkää peukkuja pystyssä, että kisoissa käy hyvin! Tilannepäivitystä ja kuvia luvassa maanantain jälkeen!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, pitäkää huolta rakkaistanne ja nauttikaa kevätauringosta! :)

2013/03/10

Maaliskuun Livbox

Naistenpäivän kunniaksi postitäti toi ihanan pienen mustan paketin minulle. Paketista paljastui tottakai maaliskuun LivBox, mitä olikin tässä jo odoteltu. Tällä kertaa sisältä löytyy viisi erilaista luonnonkosmetiikkatuotetta, jotka ovat kaikki minulle entuudestaan täysin tuntemattomia. On ihan huippua päästä testailemaan ja löytämään itselleen uutta lempparikosmetiikkaa. Tässä siis tämän kuun boksi:

(Klikkaa kuva suuremmaksi!)
Vielä en itse ole kauheasti päässyt tuotteita testaamaan, mutta kaikkia aion ehdottomasti kokeilla! Ainakin tuosta käsivoiteesta tykkään kovasti! Lisää tietoa LivBoxista löydät täältä! Itse tilasin boksin vasta viime kuun puolessa välissä, mutta voin jo melko varmasti sanoa, että tulen ehdottomasti jatkamaan tilaustani, kun se toukokuussa päättyy!

2013/03/07

Karhunpoika sairastaa...

Mori kävi tänään eläinlääkärissä. Mori on aivastellut ja pärskinyt parina viime päivinä, kerran oksentanut ja ollut lopun ajan vaisumpi kuin normaalisti. Olisi hyvä, että Mori tullaan näyttämään vastaanotolle, näin sanoivat minulle tänään puhelimessa kahden eri hoitajan toimesta. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että vaikkei mitään vakavaa ollutkaan, niin hyvä että käytiin näyttämässä. Yhden hoitajan mielestä oltiin kuulemma kuitenkin ylireagoitu. Mutta missä menee ylireagoimisen raja? Mistä tietää milloin mennä lääkärille?

Selkeät ulkoiset vammat ovat yleensä helposti tulkittavissa maallikonkin silmin joko vakaviksi tai lieviksi. Joissain lievissä tapauksissa voidaan säästyä eläinlääkärikäynniltä, mutta jotkut lievätkin vaativat sellaista hoitoa, mihin kotipuitteissa ei pystytä. Useimmiten vakavien vammojen ja oireiden kanssa joudutaan lääkäriin lähtemään mitä pikimmiten, onhan kyseessä rakkaan lemmikin henki. Sisäisten ja epämääräisten oireiden kanssa jää omistajalle/koirasta huolehtivalle kuitenkin tulkinnan varaa. Kuka kokee poikkeavan ruokahalun tai kuivan kirsun oireeksi, kenen mielestä taas yhtenä päivänä täysin vetelä ja haluton koira on terve, sinä päivänä vain vähän väsyneempi kuin yleensä.

En halua olla hysteerinen koirastani, mutta ensikoiran omistajana ja lemmikkiäni rakastavana haluan pitää siitä huolta ja tehdä omalta osaltani parhaani, jotta koira pysyisi terveenä. Moni muukin koiranomistaja ajattelee samoin. Ja koska ihminen on alunperin koirasta itselleen lemmikin tehnyt ja jalostanut sen nykyiseen tilaansa, on ilmiselvää, että ihminen on velvollinen myös huolehtimaan koiransa terveydestä. Kun pakkaan lisätään vielä se, ettei ihminen ole vieläkään saanut jalostettua puhuvaa koiraa, vaikka älypuhelimen käyttö ja kotipommit sun muut luonnistuvat vähän tyhmemmiltäkin tyypeiltä, on ilmiselvää, että koirasta täytyy huolehtia. Eihän se itse osaa sanoa, koska sen polveen koskee tai maha on sekaisin. Omistajia on erilaisia, mutta yleisesti ottaen jokainen tervejärkinen koiranomistaja haluaa pitää huolta koirastaan ja taata sille terveen sekä hyvän elämän. Monella muullakaan koiranomistajalla minun lisäkseni ei ole eläinlääkärin tietämystä tai koirakuiskaajan koiranlukutaitoa, että voisi itse tulkita koiran oireet (tai siis oireiksi luokiteltavat käytöksen muutokset ja sijaistoiminnot yms.) täysin oikein ja puolueettomasti sekä vetää johtopäätökset siitä, mistä todellisuudessa on kyse. Moni sairaus tai väliaikainen kiputila voi oireilla hyvin oudostikin. Niin, ettei outoa/muuttunutta käytöstä voi suoraan ilman tietämystä tulkita oireeksi.

Lisäksi jokainen omistaja reagoi eri tavoin erilaisissa tilanteissa. Toiselle koiran pienikin nuhaisuus on iso asia, toiselle taas ei. Ja hyvänä päivänä omistaja jaksaa olla optimistinen pahassakin paikassa, huonon työpäivän tai kotona käydyn riidan jälkeen pienikin juttu voi paisua isoksi. Jokaisella omistajalla on aina vähintään pienet huolehtimiskakkulat nenällään seuratessaan koiransa menoa ja se on täysin normaalia. Liian välinpitämätönkään ei saa olla.

Osaamattoman ja uuden koiranomistajan tulisi aina saada soittaa eläinlääkärin vastaanottoon ja tiedustella milloin oireet ovat tarpeeksi pahat, että on kiire. Tai milloin ei ole hengenhätä, mutta parempi silti tulla näytille, etteivät oireet pahene. Hyvää palvelua on jo sekin, että neuvoja saa vain soittamalla ajanvaraukseen. Siinä samalla vastaanotossa oleva hoitaja voi yhtälailla rauhoitella ylikierroksilla käyvää hysteerikkoa tai nostattaa hälläväliä-omistajan halua huolehtia koirastaan ja tuomaan sen äkkiä hoitoon. Hoitaja on ehkä vain hoitaja, mutta ammattitaitoa, logiikkaa ja osaamista tulee jo tällä vain hoitajillakin olla.

Kultaisen keskitien löytämistä tässäkin asiassa kannattaa harjoitella, eikä sitä silti välttämättä löydy koskaan. Jokainen näkee ja kokee eri tilanteet eri tavalla ja niin moni muuttuja vaikuttaa näkemykseemme. Epäilyttävässä tilanteessa kannattaa aina kysyä itseään viisaammalta jos ei ole varma. Niin mekin tehtiin ja onneksi selvittiin säikähdyksellä.


2013/03/05

Or is this just Madness?

HOBS KAIKKI!! Tuossa oikealla sivupalkissa on muuten tuollainen pieni äänestys, johon toivoisin mahdollisimman monen lukijan ja satunnaisen kävijän vastaavan. Eli lähinnä kartoitan sitä, millaisia lukijoita ja kävijöitä blogissani käy ja minkä tyyppisiä juttuja te tykkäätte lukea tai mistä toivoisitte juttuja lisää. Myös ehdotuksia saa ihan kirjoittaa esimerkiksi tämän postauksen kommenttiosioon! Jos jollakulla olisi toiveita mielipidepostauksesta, niin pistäkää ihmeessä ehdotuksia tulemaan (tee kirjoitusintoilija jolla ideat hukassa)!


Mutta asiaan. Mäddeilypostausta ja viikonloppua pitkästä aikaa! Pahoittelut hevosihmisille siitä, ettei viime aikoina Mäddestä ole paljoa kuulunut. Olen itse ollut tallilta poissa viime viikolla lähes kokonaan, sillä ei yksinkertaisesti ollut autoa, millä tallille kulkea, kiitos jonkun hllun kaaharin, joka pakotti S:n ajamaan penkkaan säästääkseen oman ja kaaharin hengen. Onneksi viikonloppuna pääsin vihdoin ja viimein taas Mädden luokse, vaikka kipeenä koko viikonlopun olinkin.

Lauantaina oltiin tunnilla pitkästä aikaa, kun edellinen tunti jouduttiin peruuttamaan. Tuntui oudolta istua yli viikon tauon jälkeen taas hevosen selkään. Mutta siellä oleminen tuntui hyvältä. Alkuverkka me saatiin jo ulkona, kun maneesitiellä Mäds sai paskaslaagin naapurin sedän rymistellessä ladon ovesta ulos, jolloin Mädde sitten hyppäsi pellolle umpihankeen minä kyydissä ja pitkän matkan könysi laukaten hangessa. Tuntui kuin oltaisiin ryömitty siellä, koska sitä lunta oli siinä kohtaa Mädden vatsaan asti!

Tunti oli kokonaisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan erittäin tehokas ja olin erittäin tyytyväinen suoritukseemme kipeänä ja viikon taukoilunkin jälkeen. Tehtiin suht yksinkertaisia siirtymisharkkoja ja eriasteisia taivutuksia sekä kokoamista ja eteen alas -"myötäyksiä". Näillä yksinkertaisilla treeneillä saatiin ihan huippuja pätkiä Mäddestä irti ja se pääsi oikeasti vilauttelemaan itsestään sellaisia kunnon kouluhevosen liikkeitä, mitä tiedän että siitä hevosesta löytyy, mutta niitä on vaan ihan hemmetin vaikeaa kaivaa esiin. Huippuhieno Mäds!

Sunnuntaina tehtiin vain juoksutustreeni kentällä uudessa pöllylumessa sen takia, että mun selkä + kuume olivat yksissä tuumin pahentuneet lauantain jälkeen ja päätin pysyä jatkoa ajatellen pois selästä. Tällä viikolla lupaan kyllä mennä taas ihan kunnolla vaikka sitten puolikuolleena. Toivottavasti neiti on yhtä hieno tälläkin viikolla.


2013/03/01

Mori 1v!

Onnea Morille ja koko muulle pesueelle synttäripäivien johdosta! Meillä synttäripäivää vietettiin leikkien ja telmien sekä nauttien synttärikakusta, joka oli täynnä kaikkia Morppiksen herkkuruokia! Nyt päivänsankari nauttii ansaituista yöunista olkkarin matolla. On mulla vaan maailman paras koira ♥ Puspus ♥