2012/09/30

Heppatyttö_95


Mulla on nyt niin onnellinen fiilis. Mä oon tehny yhden ison, mutta omasta mielestä kannattavan sopimuksen ja sitoutumisen. Se ei ole sama asia kuin koiran tai talon hankinta, mutta onpahan kuitenkin. Mä olen tehnyt tänään vuokrasopimuksen hevosesta, eli mä palloilen tästä lähtien 3-4 kertaa viikossa tallilla.

En tiedä miten moni on jaksanut selailla postauksia taaksepäin huomatakseen, että mä olen joskus ratsastanutkin. No, infopläjäys niille, jotka eivät sitä vielä tienneet. Mä tosiaan olen ratsastanut vuodesta 2000, aina tämän kesän puoleen väliin saakka samalla tallilla. Olen ollut niin henkeen ja vereen PH-lainen viime juhannukseen saakka, etten uskonut ikinä lähteväni sieltä. Toisin kuitenkin kävi, sinne jäi tutut kivat ratsut sekä oma rakas hoitoponi, jonka paskoja oli putsailtu seitsemän pitkän vuoden ajan. Lähtö tuntui haikealta, muttei mulle annettu enää muita vaihtoehtoja, kun mulla oli myös pieni koiranpentu joka tarvitsi mua ja koska mun oma joustavuus loppui kesken. Ehkä vaan hyväkin, että voin nyt alkaa kehittymään ratsastajana täysin eri tavoin kuin aiemmin. Mutta on mulla silti ikävä mun pikku B:tä, sitä täytyy joskus käydä moikkaamassa.

Tosiaan, Mäddea mä olen nyt käynyt kolmesti katsomassa. Ja kolmesti siihen pikkaisen ihastunut. Että tää on se, mitä mä haluan. Se, kenen kanssa haluan tehdä töitä ja nauttia harrastuksesta. Ratsastus - ei, vaan ihan yleisesti hevoset ja niiden läsnäolo on mulle henkireikä. Ne on jopa parempia psykologeja kuin koira tai kissa, todistetusti. Ei haittaa, vaikka itkisit silmät päästäsi hevosen harjaan nyyhkyttäen, se ei vaadi sua ryhdistäytymään tai lähtemään pois. Se saattaa painaa turpansa sun selkään ja vain olla. Ja sitten yhtäkkiä se kaikki paha olo onkin poissa. Uskomatonta! Mutta niin se vain on. Sen ison nelijalkaisen ei tarvitse kuin seisoa paikoillaan tai mussuttaa heinää ja se pelastaa koko maailman. Enpä usko, että yksikään auto pystyy siihen samaan, vaikka niissä onkin heppoja monia satoja...

 Mä olen Mädden löytämisestä tällä hetkellä ihan hurjan onnellinen. Varmaan ainakin yhtä onnellinen kuin silloinkin kun nousin elämäni ensimmäistä kertaa ponin kyytiin tai kun sain alkaa hoitaa pikku-B:tä. Mädde ei ehkä ole maailman tulisin tamma eikä se välttämättä aina taivu hurjimpiin koulukiemuroihin tai toimi niin kuin tyyppi satulassa ajattelisi (etenkään esteillä), mutta se on juuri sitä mitä toivoinkin löytäväni. Toivottavasti sama fiilis jatkuu vielä kauan ja saan olla vielä pitkän aikaa onnellinen päätöksestäni.

Sunnuntaikooma

Pikapostaus tän päivän pukukriisittömän päivän outfitista, joka tosin oli täysin turhaa, kun reissu oli vain Länsään ja takaisin. Kieltämättä näissä ryysyissä tunsin itteni punaisen maton kuningattareksi muihin kaduntallaajiin verrattuna. No mutta nyt on ainakin massu täynnä kinkkisafkaa ja on hyvä lähteä heppailemaan! (Kerrottakoot, että tää tyttö on taas aloittanut heppailun, lisää aiheesta myöhemmin ;)) )


Huivi, neule ja paita - Gina Tricot
Takki - Stradivarius
Housut - Dr Denim
Laukku - Zara
Villasukat - H&M 
Saappaat - paikasta X Espanjassa

2012/09/28

How to die hard!?

Ajattelin piristää teidänkin perjantai-iltoja tällä surkuhupaisalla leffaklipillä! Eipä mulla muuta, hyvää illanjatkoa teille muruset, mä korkkaan nyt Smirren ja lähen unille! Natinati 


Mitä ei nainen tekisi naamansa eteen?

Vapaapäivinä mun suosikkiajantuhlausta on surffailla ympäri nettiä etsien uusia shoppailuvinkkejä. Suuri turhamaisuuteni pääseekin oikeuksiinsa aina näinä tylsinä ja "en tee tänään mitään"-vapaapäivissä. Tässä nyt listattuna muutamia huomionarvoisia ihonhoitotuotteiden valmistajia.

Lumene on lanseerannut uuden LAB-apteekkisarjan, johon on käytetty hyväksi Lumene Oy:n lääketieteellistä osaamista. Sarjassa on kolmenlaisia tuotteita eri ikäryhmille. Hoitava Age Caring-sarja sopii kaikenikäisille ja kaikille ihotyypeille. Age Caring-tuotteet hoitavat, kosteuttavat ja puhdistavat ihoa tehokkaasti & hellävaraisesti. Sarjaan kuuluu hoitava puhdistusvaahto, kasvovesi, kuoriva naamio sekä silmämeikinpoistoaine. Yli 25-vuotiaille suunnattu suojaava Age Preventing 25+ puolestaan sisältää silmänympärysvoiteen, sävyttävän päivävoiteen, suojaavan seerumin sekä päivä- ja yövoiteen. Age Preventing-tuotteet viivästyttävät ihon ikääntymisen merkkejä ja kosteuttavat ihoa tehokkaasti säilyttäen sen kimmoisuuden. Lisäksi sarjaan kuuluu korjaava Age Correcting 40+ yli 40-vuotiaille. Age Correcting-tuotteet madaltavat jo syntyneitä ryppyjä, ehkäisevät uusien ryppyjen syntymistä sekä parantavat ihon sävyjä. Age Correcting-sarja sisältää päivä- ja yövoiteen, seerumin, silmänympärysvoiteen sekä suojavoiteen SK 30. Näitä tuotteita kannattaa ehdottomasti käydä vilaisemassa ja kokeilemassa! Lumene LAB-tuotteiden hinnat liikkuvat alle 20€:ssa, joten tuotteet sopivat vähän pienemmällekin kukkarolle. 



Toinen ihonhoitotuotteiden valmistaja, joka kannattaa ehdottomasti huomioida ja joka on yksi henkilökohtaisista suosikeistani, on ranskalainen Vichy. Vichy on valmistanut ihonhoitotuotteita jo vuodesta 1931 (eli jo huimat 81 vuotta!), mutta vasta vuosi sitten havahduin apteekissa ostamaan Vichyn Aqualia Thermal-sarjan päivävoiteen. Vichyn teho ja sydän on ainutlaatuinen Vichy Thermal-lähdevesi, jota käytetään Vichyn kaikkien ihonhoitotuotteiden valmistamiseen. Lähdevesi sisältää yli 15 eri mineraalia ja se on 100% luonnon raaka-aine. Tuotteet ovat hypoallergisia ja sopivat erityisesti herkälle iholle.

Omasta kosmetiikkakaapistani löytyy tällä hetkellä tosiaan ainoastaan tuo yllä mainittu päivävoide sekä tehokosteuttava Nutriextra-vartalovoide, mutta tarkoituksena on tänään tai viimeistään huomenna kasvattaa omaa varastoani. Vichyn tuotevalikoimasta löytyy sopivia tuotteita niin ikääntyneelle iholle, epäpuhtaalle iholle kuin normaalillekin iholle. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan kattavaan tuotevalikoimaan, jos et vielä ole tuotteisiin perehtynyt!
Uusia pakko saada-himojani ovat muun muassa Aqualia Thermale Mineral Balm-mineraalivoide. Tämä voide suojaa ja vahvistaa herkistynyttä & ärsyyntynyttä ihoa. Voide sopii erityisesti suojaamaan ihoa pakkasen aiheuttamilta vaurioilta kuin myös voimakkaan auringon vaikutukselta, eli tämän voiteen osto on pian hyvinkin ajankohtaista meille pohjolan asukeille!
Vichyn uusi Idealia-tuotesarja sisältää normalille ja sekaiholle tarkoitetun päivävoiteen, joka siloittaa ja heleyttää ihoa sekä ehkäisee ikääntymisen aiheuttamia merkkejä. Myös Purete Thermale-sarjan tuotteet kannattaa tsekata. Ne on tarkoitettu etenkin nuorelle normaalille ja sekaiholle päivittäiseen puhdistukseen. 3-in-1 One Step Cleanser poistaa meikin, puhdistaa ihon sekä viimeistelee. Tämä helpottaa kiireisen ihmisen arkea, kun ei tarvitse läträtä viiden eri putelin kanssa jotta kasvot olisivat puhtaat ja hoidetut pesun jälkeen. Kaiken kukkuraksi Vichyltä löytyy tuotteita myös hiustenhoitoon, vartalonhoitoon sekä myös herkälle iholle suunniteltuja deodorantteja.

Kolmantena tuotevalmistajana mainittakoon amerikkalainen vuonna 1968 Lauder Groupista irtaantunut ja itsenäiseksi brändikseen kehittynyt Clinique. Cliniquen tuotteet ovat täysin hajuttomia ja allergiatestattuja. Cliniquen suurta suosiota herättänyt 3-Step Skincare System on kasvojen hoidon perustuotteet sisältävä sarja, jossa pesuaine, kasvovesi sekä rasva muodostavat eri ihotyypeille täydelliset yhdistelmät.
Cliniquelta löytyy paljon muitakin tuotteita ihon puhdistukseen sekä hoitoon. Uusi Even Better-sarja on viime aikoina ollut kovastikin mainostuksessa ja mua itseäni ainakin kiinnostaa hurjasti uusi Even Better Eyes Dark Circle Corrector, joka on siis silmänympärysvoide/-seerumi, joka lupaa antaa jo 12 viikossa näkyviä tuloksia korjaten väsyneiden ja kovia kokeneiden silmien vaurioita. Voide vähentää turvotusta, vaalentaa tummia silmänalusia, vähentää silmänympärysryppyjä sekä tehokosteuttaa ihoa. Tuote on öljytön ja sopii kaikille ihotyypeille. Cliniquen tuotteista löytyy niin Anti-Agingia, punaisuutta poistavaa, heleyttävää, epäpuhtauksia hoitavaa jne. Jokaiselle iholle ikään ja ihotyyppiin katsomatta löytyy varmasti sopivia tuotteita. Clinique tarjoaa ihonhoidon lisäksi meikkituotteita eri ihotyypeille.

Tämän ihonhoitotuote-postauksen jälkeen on hyvä lähteä apteekin kautta Jumboon shoppailemaan itselleen täydellisiä ihonhoitotuotteita! Katsotaan sitten myöhemmin, mitä reissulta on tarttunut mukaan, mutta eiköhän yllä ole jotakin osviittaa siitä, mitä mun vessan peilikaapista löytyy myöhemmin. ;)

2012/09/27

Bridezillas

Taas mä tuijotan tätä tyhjää ruutua... Mietin, mitä kirjoittaa ja ajatuksen poikasia virtaa pitkin ajatusputkea, mutta sinne ne jää. Sinne putken mutkiin. Niistä ei koskaan muodostu kunnollista ideaa tai aihetta, ei mitään sellaista mistä viitsisi kirjoittaa. Elämä on taas niin tylsän normaalia, ettei siitäkään tunnu riittävän jutun juurta, ei sitten alkuunkaan. Siinä syy, miksi monen päivän päivittäinen postausinto lopahti. Löydän itseni aina tasaisin väliajoin tuijottamassa tätä tyhjää tekstiboksia ja aina mä totean saman asian, etten saa mitään ajatuksia itsestäni ulos... Onkohan musta tullut tyhmä, kun enää ei ole mielipiteitä mistään, vai onko mulla vaan oikeasti niin tylsä elämä, ettei ole mitään jännää tapahtunut mistä kirjoittaa. Vai tekeekö kenties seura liikaa kaltaisekseen? Tuntuu, että sitä tämän ajan saatossa on lukioajoista kyynistynyt entisestään, eikä enää jaksa niin välittää ympärillään tapahtuvista asioista. Päivät matelee matelemistaan, ja tasaisen harmaan värittömyyden keskellä näkyy vain ani harvoin valopilkkuja, todisteita elävästä elämästä. Nekin vähäiset valonpilkahdukset, jotka utuisen värittömyyden keskellä erottuvat, herättävät vain hetkellisesti vahvoja tunteita ja sitten ne taas katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin, jälkiä jättämättä. Ja kaikki palaa taas samaan vanhaan utuiseen tyhjyyteen, elottomuuteen.

Kun en nyt oikein muutakaan keksi, niin laitetaanpa nyt esille ostoksia, mitä tuli tuossa tiistaina törsäiltyä. Ihan kun mulla oikeesti olisi ollut rahaa ostaa yhtään mitään, mutta tällainen kun olen, niin kiusausta on vaikea vastustaa jos löytää jotain toooosi ihanaa!

Iittala Sarjaton-mukit 13,40€ kpl
Neutrogena Visibly Clear 2-in-1 wash & mask 6,95€ ja Clinique Clarifying lotion 200ml 27€
DrDenim farkkulegginssit 44,90€


Tää ilta on ollut täynnä juhlahumua. Joulukuussa on edessä kauan odotetut häät Espanjassa! Tyttöporukalla matkattiin Espoontorin kauppakeskukseen juhlapukuliike Zazabellaan. Tutkimusmatka häämekkojen ihmeelliseen maailmaan oli enemmän kuin onnistunut, sillä morsian sai mekkonsa. Mä oon itse niin innoissani tuosta häähöösäämisestä, etten millään malta odottaa joulukuuta! Tämän tytön tehtävänä on siis toimia kukkaistyttönä. Vielä en ole tarpeeksi ehtinyt tutkailemaan millaisen mekon aion itselleni h'ihin hankkia, mutta väri on jo päätetty. Sekä kaasot että minä pukeudumme kaikki hempeään vaaleanpunaiseen. Jokainen kuitenkin saa itse valita omia muotojaan korostavan tai peittävän mekon mielensä mukaan. Vain väri ja materiaali on päätetty.

Onneksi tällä tytsyllä on taas huomenna vapaapäivä, joten voinkin pyhittää huomisen nettimekkotutkailulle. Josko sitä eksyisi myös 3+1-päiville, kun palkkakin tulee huomenna... Hihihi. Hyvää yötä murut! 

2012/09/24

Remontti

Syksy tulee ja nyt on aika pistää blogi remonttiin! Meikäläisen taskut on kuitenkin aika tyhjät ideoista, joten pyydänkin teiltä muruset apuja! Ideat ulkoasun paranteluun, teksteihin jne. 

Lähetä parannusideasi minulle 1.10. mennessä ja linkkaa samalla oma blogisi. Parhaimman ehdotuksen lähettäjälle yllätyspalkinto!!
 (sekä tietysti mainetta ja kunniaa)


Maanantai. 
Maanantai on tylsä päivä. Viikonloppu on ohi ja seuraavaan viikonloppuun on koko työviikko aikaa. Säälin ihmisiä, jotka maanantaisin joutuvat raahautumaan jo aamuyöstä töihin. Mutta toisaalta myös nostan heille hattua, sillä jonkun on nekin työt tehtävä. Mulla alkaa maanantait aina melko rennosti. Maanantain työrupeama alkaa vasta neljältä, eikä töitäkään ole kuin kasiin asti. Eli helppo lasku viikonlopusta takaisin arkeen. Mulle maanantai tällä hetkellä on myös merkki siitä, että huomenna on tiistai ja joudun taas ihmisten keskelle, joiden kanssa en haluaisi enää tehdä töitä (lue aikaisempi avautuminen tästä). Toisaalta tiistaissa on jotain odottamisenkin aihetta. En olekaan vielä kertonut eilisen ohjelmastani, mikä liittyy tiistain odotukseen. Mutta pidän teitä siihen asti jännityksessä, että saan itsekin tietää, miten tässä käy ja sen jälkeen kerron teille kaiken!

Maanantaita varjostaa myös ikävät tosiasiat, ettei mun ihana kotikolonen olekaan sitten niin ihana ja täydellinen kuin luulin. Sormet ristiin, ettei nämä kaikki kaadu mun niskaan, mulla ei todellakaan ole takataskussa useita tonneja verovirastolle, korjausmiehille ja muille näistä "ongelmista" osuutensa haluaville...
Onneksi mulla on muutama ihana ystävä ympärillä, jotka on saaneet piristettyä mun päivää ja kannustaneet mua, jotta jaksaisin rämpiä taas tämänkin viikon yli. Anteeksi teille, etten aina muista kiittää teitä tarpeeksi. 


2012/09/22

The falling leaves drift by the window, the autumn leaves of red and gold


Mitä on syksy? Sitäkö, kun lehdet tippuu puista ja tulee kylmä? Vai sitä kun taivaalta sataa pisaroita enemmän kuin osataan laskea? Mahtaisikohan se olla synkkää ja harmaata, ruskeaa ja märkää? Onko se sitä kun on mutaa jokapuolella ja kaikilla on kumisaappaat jalassa? Mihin matkaa kaikki linnut ja minne menee hyönteiset? Miksi pimeä tulee niin aikaisin? Mistä se syksy sitten oikein tulee? Tuleeko se puun takaa vai tuon pienen pöheikön nurkasta? Voiko syksyllä enää leikkiä ollenkaan vai linnoittautuuko kaikki vaan sisälle kylmää ja sadetta pakoon? Onko syksy silloin, kun pitää pukea takkia ja villapaitaa toisensa perään ennen kuin uskaltaa astua aamulla ovesta ulos?


Mä olen sitä mieltä, että syksy on sitä, kun enää ei tule niin hurjistuttavan kuuma vaikka juoksee ja leikkii miten paljon. Se on sitä, kun tuuli puhaltaa niitä keltaisia lehtiä pitkin ja poikin teitä ja sitten mä voin jahdata niitä kunnes mammalla menee hermot. Ja syksyllä mamma vie mua aina metsään leikkimään, se on kivaa. Syksyllä voi luvan kanssa sotkea itsensä rapaan ja tuoksua koiralta. Mutta sitten joutuu aina pesulle, siitä mä en kauheesti tykkää. Syksyllä mä tykkään olla metsässä. Siellä on paljon hajuja ja jännää tekemistä. Eikä mun tartte pukea mitään takkeja päälle. Mä pärjään vallan mainiosti ihan omillani. Sade ei nyt oo niin kiva juttu, mutta niitä vesipisaroitakin on välillä kiva metsästää ja sade tuo ihan uusia jänniä tuoksuja nenään. Se myös virkistää. Mä en valitettavasti tiedä mistä syksy tulee, mutta tiedätkö sä? Entä mitä tulee syksyn jälkeen??

T. Mori

Day off

Vapaapäivä, mikä ihana sana paskamaisen duunipäivän jälkeen.
Edelleen sama fiilis vaivaa pääkoppaa kuin eilenkin, tosin ei onneksi enää niin vahvasti, mutta kyllä ne ajatukset tuolla ajatusten takana koko ajan piilee. Joka kerta, kun tulee mieleen, että viikonlopun jälkeen enää maanantai ja sitten joudun taas sinne...

Eilen tuli vähän pohdiskeltua, miksi voisi olla näin, että mua kohdellaan töissä kuin ruttoa tai halpaa makkaraa... No, mähän sitten tajusinkin vihdoin ja viimein mistä se ehkä voisi johtua. Tai johtuu hyvinkin todennäköisesti. On vain todella surullista, että se näkyy näin selvästi vasta nyt, tai sitten vain olen aikaisemmin ollut niin sinisilmäinen kyseiselle seikalle, etten siihen ole näin paljoa huomiota kiinnittänyt.

Mä en enää pysty töissä luottamaan keneenkään, en pysty katsomaan toista ihmistä silmiin ja ajattelemaan, että se hymyilee mulle oikeasti ihan ystävyyttään ja kuuntelee kuuntelemisen ilosta, eikä vain siksi että työpaikan hyvinvoinnin ja mun "aseman" takia esittää mukavaa ongelmien välttelemiseksi. Tosiaan, mun ongelmana työyhteisössämme on se, että oon todella lähellä firman johtoa muista kuin työtehtävällisistä syistä, mikä varmasti osaltaan tekee sen, ettei kovin moni halua sanoa mun kuullen mitään töistä, ettei se kantaudu johdon korviin. No mä en valitettavasti ole tilannettani voinut valita, mutta en mä mielestäni koskaan ole kenellekään mitään pahaa tehnyt, että ansaitsisin tulla kohdelluksi näin. En mä tietääkseni koskaan koulussakaan tehnyt mitään niin pahaa, että olisin ansainnut tulla kiusatuksi ja syrjityksi, mutta niin vain kävi. Joka ikisessä koululaitoksessa, missä olen ollut.

Mutta masistelut sikseen, en jaksa enempää märehtiä tätä, etten taas ala pillaamaan asian takia, sillä mulla on vähän sellainen periaate juurtunut hyvin syvälle, ettei muille kannata näyttää tulleensa loukatuksi. Ne ei ansaitse sitä tyydytystä. Jatkan vaan tekohymy naamalla ja teen työni niin kuin aina ennenkin. Jos kuuppa hajoaa, niin käydään vessassa rauhoittumassa ja sitten palataan taas takaisin hommiin niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Life sucks but you just have to deal with that shit.

Vaikka olikin tänään vapaapäivä, enkä aluksi olisi halunnut edes liikkua mihinkään sohvalta, päädyin kuitenkin kaverin kyydissä ajelemaan ympäri lähiseutua. Sain mä vähän ruokaakin naamariin. Tässä päivässä ei kuitenkaan oo ollut mitään sen ihmeempiä, mutta alkuperäisen "tänään ollaan pieruverkkareissa ja meikittä" -suunnitelma kusin aika huolella ja lopputulos näkyykin näissä tylsissä samantyyppisissä posetuskuvissa feattaajana tällä kertaa ehkä parhaiten ikinä säilyneet mamin ostamat leikkokukat viime viikolta (lapsi innostui leikkimään ja poseeraamaan)...

2012/09/20

Forrest Gump?

Pahoittelut taustatrollaajasta
Morkkis pääsi taas illalla metsään L:n, N:n ja Andin kanssa. Meidän lapsukaisilla oli niin huippuhauskaa, etteivät olisi millään halunneet lähteä takaisin kotiin. Molemmat piskit oli mettäreissun jälkeen kyllä sen näköisiä, että on tullu pyörittyä vähän mudassa ja paskassa...

Tottakai kun on pyörinyt sellasessa kuoleman hajussa metsässä, niin siitä täytyy sitten palkaksi mennä pesulle. Mori tuoksuu taas ihan passionhedelmän ja kuoleman sekoitukselle, se haju kun tuntuu jotenkin jäävän Moriin kiinni...
Mori osaa kyllä käyttäytyä niin nätisti pesulla. Se ei kilju, se ei rimpuile. Ei se siitä pesusta kyllä tykkääkään, mutta sietää edes jotenkin kohtalonsa ja hyvä vaan meidän molempien hermoja ajatellen. Pesun jälkeen kuivaus ja föönaus. Morkkis on siitä hankala penska, että tota turkkia on ihan hullun hankala kuivata. Aina kun luulet, että se on kuiva ja lopetat kuivaamisen, niin padam Mori ravistelee itteään ja on taas yhtä märkä kuin juuri pesun jälkeen... Huoh. Kaappasin sen vielä pyyhekapaloon hetkeksi ja kantelin sitä pitkin kämppää sylissä. Aluksi se oli Morista vaan kivaa, mutta jonkun 10min jälkeen sylissä söpöily alkoi pitkästyttää ja nappula meni matolle ravistelemaan loputkin vedet itestään irti. Hupsu vaavi.

Pahoittelut, en saanut tänäänkään laitettua mettäkuvia tänne, ne tulevat varmaan sitten huomenna. Onneksi on vapaapäivä, niin sitten ehtii tehdä vaikka mitä (=istua koneella koko päivän kuten aina)...

Bad company untill the day I die

Mä en edes tiedä mistä aloittaa. Oon tuijottanut tätä tyhjää tekstilaatikkoa puoli tuntia saamatta juuri mitään aikaiseksi. Oon vaan niin vitun rikki ja väsynyt. Ihan loppu.

Mikä on työympäristön merkitys työhyvinvoinnissa? Voitko sä olla hyvä työntekijä, jos pinnan alla kaikki on päin hevon persettä? Tai voitko sä nauttia työstä, jos työyhteisön kanssa ei tule toimeen?
Mä olen aina kokenut, että mulla on suhteellisen korkea työmoraali. Mä en haluaisi olla poissa töistä pienen nuhan takia tai "motivaatiosaikuttaa" koska kinostus. Mä en itse asiassa ole koskaan saikuttanut vain sen takia, ettei kiinnostaisi tehdä töitä. Mä olen kuumeessakin raahautunut töihin ja sinnitellyt siellä. Tehnyt kiltisti muidenkin töitä, vaikka haluaisinkin vain kotiin. Monesti työkaverit on saanu patistaa mut kotiin sairastamaan ennen kuin oon pysyny poissa töistä. Lisäksi useimmiten sairastan aina viikonloppuisin tai muina vapaa-aikoina, jolloin ei ole töitä. Mä en ehkä aina muista hymyillä tarpeeksi paljoa tai olla naantalin aurinkoa asiakaspalvelijaa vuoden ympäri, mutta mä silti haluan tehdä työni.


Siinä vaiheessa, kun elämä työpaikalla alkaa muistuttaa peruskoulun uusintaa, alkaa mietityttää, että jaksanko mä oikeasti tätä enää kauaa. Tuntuu, että historia toistaa itseään liiakseenkin, eikä mulla ole todellakaan tarkoitusta alistua siihen paskamyllyyn enää. Luulisi, että vielä un on kyse aikuisista ihmisistä, niin asiat osattaisiin hoitaa "aikuismaisemmin". Ilmeisesti se ei kuitenkaan näin mene. On kiva olla töissä, kun "työkaverit" katsovat pahalla silmällä, puhuvat selän takana paskaa ja yllättäen vaikenevat kun astun samaan tilaan tai provosoivat julkisesti muita kritisoimaan mun olemassaoloa.

Kyllä, nukuin pommiin tänään töistä. Ja kyllä, "minun takiani" jouduttiin peruuttamaan kaksi ryhmäliikuntatuntia. Niitä ei tosin olisi tarvinnut peruuttaa, jos tilanteessa oltaisiin ajateltu vähän enemmän. Salin ei välttämättä tarvitsisi olla auki seitsemältä, sillä takaovestakin pääsee jäsenkortilla. Kun ohjaaja olisi pitänyt pääovet kiinni, hän olisi hyvin voinut pitää tuntinsa niille kahdelle ihmiselle, jotka sinne tunnille olisivat halunneet. Ja sitten tästä asiasta syntyy julkinen polemiikki työpaikan Facebook-ryhmässä, mutta kukaan ei sano mitään päin naamaa.
Mä tiedän, että mä nukuin pommiin. Mähän se tässä olinkin, joka siihen ensimmäisenä havahtui katsottuani herätessä kelloa ja todettua että puoli tuntia sitten olisi pitänyt olla töissä. Mä olen sellainen ihminen, että menen tollaisessa tilanteessa niin hysteeriseen shokkitilaan, että itken ja pyörin kämppää ympäri etsien paniikissa päällepuettavaa, tarvittavia tavaroita jne. Saatan myös soittaa itkuisena esimerkiksi äidille, että olen nukkunut pommiin. Äiti osaa aina sanoa jotain lohdullista ja saada mut ottamaan itteäni niskasta kiinni, että pääsen töihin. Mun vikanihan ei tietysti ole se, että taksilla kestää saapua pyydettyyn paikkaan nopeasti. Tai että muutama muukin haluaa sillä hetkellä käyttää motaria, mikä tukkii koko liikenteen. Mä kuitenkin tulin paikalle niin nopeasti kuin vaan suinkin pääsin, laiminlyöden Moriakin joka raukka ei edes saanut kakata aamulla.

Ja mä pahoittelin. Mä olin niin pahoillani kuin olla ja voin. Jos noi ihmiset vaan yhtään tuntisi mua, niin ne tietäisi, miten paljon pääni sisällä soimasin itseäni ja miten suurta raivoa tunsin omaa itseäni kohtaan. Mutta koska he eivät tunne mua, niin tilannetta pitää vielä entisestään parantaa mua julkisesti lisää nälvimällä ja sättimällä sekä nenänvartta pitkin katsomalla.


Oon nyt ollut kaksi kertaa tuolla samassa pisteessä töissä sen jälkeen, kun olin lomalla. Tänään musta tuntuu siltä, etten enää ikinä halua mennä sinne takaisin. Mulla on niin lyttyynlyöty ja mitätön olo, että haluaisin vaan mennä piiloon pimeään huoneeseen peiton alle ja itkeä itseni kadotuksiin. Mutta koska mun pitää olla iso tyttö, niin en voi sitä tehdä. Mun pitää jaksaa esittää vahvaa ja unohtaa koko asia. Entä jos mä en vaan enää jaksa? Näin pohjamutafiilistä ei pariin kuukauteen ole ollutkaan, näin riittämätöntä ja epäonnistunutta oloa, ja soitaaman itseäni vaan koko aika entistä enemmän.

Ehkä tää kaikki johtuukin vain juuri alkaneista öljynvaihtoviikoista ja hormooneista, että ehkä ensi viikolla oon taas "normaali" ja jaksan taas kantaa kaiken paskan niskassani romahtamatta sen painon alla... Ehkä ensi viikolla unohdan taas sen tosiasian, ettei ketään oikeasti kiinnosta mun hyvinvointi.

Kuvat weit

2012/09/19

It's just that morning sadness

Rakas internetin ihmemaailma, tänään väsyttää. Mori on tosi väsynyt ja niin oon mäkin. Ei ole fiksua olla paria viikkoa vapaalla ja pistää unirytmiä ranttaliksi ja sitten yhtäkkiä ruveta hereilemään neljältä tai kuudelta töihin. Siihen päälle vielä pitkiä metsälenkkejä, niin johan on! Tänä aamuna en onneksi saanut ihan yhtä ihanaa herätystä kuin eilen, mutta nyt oli Morin vuoro olla unipöhnässä koko aamu. Se kurkisti sängyn alta kun heräsin, että eihän mun vielä tartte nousta mamma, eihän?
Tänään otetaan varmaan aika rauhallisesti, tai ainakaan mulla ei juurikaan ole ylimääräistä energiaa riekkua missään metsässä tms. Korkeintaan käydään koirapuistossa, jos sää sallii tai jos riittää jaksamista myöhemmin.

On muuten hassua, miten yllättäen se syksy sitten taas saapui. Yhtenä päivänä havahduin katsomaan kellertyneitä koivunlehviä puissa ja nurmikon peitteenä. Miten aika kuluukin niin nopeasti, vaikka välillä tuntuukin ettei kello liiku laisinkaan eteenpäin. Mori on kohta jo 7kk ikäinen, yhteistä elämää takana pian 5kk ja tuntuu ihan hassulta, miten kauan oonkaan ollut sen kanssa kaksin. Mutta se ei haittaa, Morin kanssa on ihan mielettömän kiva viettää aikaa yhdessä ja se on niin elämäniloinen lapsi, että sen shibahymy tarttuu myös muhun.

Eilen riekuttiin mettässä L:n ja Andin kanssa. Jospa saisin illemmalla laitettua muutaman kuvankin esille...

2012/09/18

Days Go By

Ensinnäkin täytyy teiltä vähäisiltä tyypeiltä pyydellä anteeksi, että tämä tylsän elämän bloggaaja on unohtanut teidät ja koko bloginsa moneksi kuukaudeksi. Eipä sitä kai voi syyttävällä sormella osoittaa omaa kiireistä elämäänsä, kun eipä se kovin kiireinen oo ollu. Koitetaan nyt kuitenkin vähän kuroa aikaa takaisin...

Morkkis on kasvanut. Siitä on tullut jo iso poika, tai miehenalku, ei se mikään vaavi enää ole. Mutta mamman mussukka se on silti, vaikka välillä yrittääkin nylkyttää jalkaa tai purra imurin johdon poikki (vastustajan eliminointi). Tänä aamuna herättyämme klo 4:30, sain Morilta nenäpusun silmään. Mamma ei oikein arvostanut pusun sijoitusta, sillä silmässä märkä koiran kirsu ei tunnu kovin viehättävältä (sattuu pelkkä ajatuskin), mutta eihän toiselle voi olla vihainen kun se niin söpösti yritti pusua antaa.

Viikonloppu vietettiin Morin kanssa pitkälti metsässä, tai no ei siellä oltu kuin pari tuntia päivää kohden, mutta enemmän kuin yleensä. Morkkiksen mielestä mettäretket on ihan huisin hauskoja ja metsässä olisi niiiin kiva juosta täysiä ja repäistä mamma mukana pöheikköön.Tätäkään innokasta elettä mamma ei oikein arvosta. Huolimatta tästä pienestä haittajutusta, on kyllä ihana seurata omaa pikkunappulaa, kun se nauttii niin kovasti. Sitten se juoksee taas seuraavan kiven päälle, katsoo taakseen suoraan mamman silmiin ja hymyilee isoa shibahymyään. Taas se kääntyy ympäri ja jatkaa juoksemista. Jossain välissä se saa hepulin ja sinkoilee ympäriinsä kietoen flexinsä tuhanteen puuntaimeen tai pöheikköön. Siinähän sitä on sitten ihmettelemistä miksei enää pääse eteen eikä taakse ja mamma näyttää närkästyneeltä.

Tällaista tylsää elämää me eletään Morin kanssa Keravan korvessa. Erehdyttiin kerran muutama kuukausi sitten mätsäreihin, mikä oli täysi katastrofi. Mori ei antanut tuomarin koskea itseensä ja tästä syystä jäätiin palkinnotta. Toisaalta ihan hyväkin vaan, päästiin pakoon kaatosadetta.
Mori on kyllä hieno koira. Se tulee lähes kaikkien koirien kanssa toimeen ja kaikkien mukavien ihmistuttavuuksien kanssa se kaveeraa. Se pitää kuitenkin mamman puolia kaikissa tilanteissa, haukkuu pelottavalle työmiehelle ikkunassa, epämääräiselle Keravan denalle yöpimeällä tai aamuvarhain liikkeellä olevalle postimiehelle. Morin silmiltä ei jää mitään huomaamatta. Ei edes näkymättömät pienet miehet. Tietysti naapureiden mielestä mamman nappulan mieliharrastus voi olla hermoja raastavaa puoli viiden aikaa aamuyöstä, mutta minkäs teet. Kyllä se mammaa uskoo muutaman kerran jälkeen sitten, kun tuhahtaa ja tajuaa että kaippa se vaara on ohi.

Nyt syksyllä meidän olisi tarkoitus osallistua Morin kanssa koirakouluun, kunhan mamma vaan saa kasattua tarpeeksi rahaa kokoon, että voidaan pulittaa kurssista hirmuinen kiskurihinta. Mammalla on myös hurjasti haaveita mitä kaikkea kivaa pikkunappulan kanssa voisi alkaa harrastamaan. Tokoa, agia, jälkeä ja miksei niitä näyttelyitäkin voisi alkaa uudelleen treenaamaan josko meidän tuittupää olisikin yhtäkkiä muuttunut ihmisystävällisemmäksi. Kun vain olisi kaikille kursseille vaan sitä riihikuivaa käteistä, muttei meilläkään se raha kasva puussa, rahapuut on täyttä huijausta ja Mori on samaa mieltä ihan varmasti...
Lisäksi sitä rahaa pitäisi törsätä uusiin vermeisiin, muun muassa uudet valjaat pitäisi ostaa, sillä Hurtan vanhat Y-valjaat mahtuu vain nipinnapin päälle, ennen ne oli Morkkikselle vähän turhankin isot ja nyt sai tunkemalla tunkea, että pää edes mahtui lävitse. Voi Morkkista, kun se kasvaa niin hirmuista vauhtia. Sillähän on kohta ikää jo 7kk, ei uskoisi! Kohta sillä alkaa murkkuikä ja sitten oon ihan pulassa, ainakin jos on ystävän mielipiteeseen luottamista. Ja ihan huomaamatta se onkin kaksi tai kolme, sitten viisi ja kohta eläkeikäinen... Mutta se on mun nappula oli se sitten 2kk tai 20v. Niin ja ah! Mamman mielestä on ihan huippuliikuttavaa kuulla, kuinka joku ulkopuolinen sanoo että Mori on niin omistajalleen sopiva koira ja että on niin ihana seurata, miten se katsoo mammaansa koko ajan sekä seuraa sitä minne mamma ikinä meneekin. Mamma tosin on vähän luottamuspulainen sen suhteen, että voisi huoletta pitää naperoaan vapaana aitaamattomassa ulkotilassa, sillä luoksetulovarmuus vieraassa ärsykkeellisessä ympäristössä on joka toinen kerta 100% ja joka toinen taas 0%... Jos sitä sitten siellä koirakoulussa oppisi...

Mitäköhän muuta... Nyt en jaksa omista aivotoiminnoista ynnä muista tapahtumista sen enempää, jätetään se jollekin toiselle kerralle. Mutta jos jollekulle tulee mieleen jotain kysymyksiä Morista ja Morkkiksen mammasta, niin vastaan mielelläni. Mori rakastaa fanipostia. Puspus