2012/10/24

Viikon hevostelut

Koitetaanpa nyt siis ruotia kasaan viikon ajalta jonkinmoinen kooste tallipäivistä. Pahoittelen jo etukäteen kovin tekstipainotteisesta postauksesta, koittakaa jaksaa lukea! Näitä päiviä miettiessä ja läpikäydessä itkettää, naurattaa sekä nolostuttaa. On siellä joukossa onnistumisen tunteitakin, mutta myös turhautumista omaan itseensä ja vähän hevoseenkin...

Viime viikolla tuli siis käytyä tallilla neljästi, torstaista sunnuntaihin. Torstai ja perjantai olivat mun ja Mädden ensimmäiset huonot päivät. Tai no ei ne niin huonoja olleet, mutta itselle ei jäänyt näistä päivistä kovinkaan hyvää makua suuhun. Voi olla hyvinkin, että syyt näihin pieniin, mutta silti hyvin häiritseviin ja ärsyttäviin tekijöihin oli täysin ulkoisista syistä johtuvia, jotka sitten kärjistyivät vielä ratsastajan (eli minun) toimistani.


Torstaina lähdettiin tallille vanhan heppistelykaverini kanssa. Kaverini ei ole koskenutkaan hevoseen varmaan parin viime vuoden aikana, joten tottakai hän oli kovin mielissään päästessään mukaan tallille, oli oikein ratsastushousutkin kaivanut kaapista! No, siinä sitten harjattiin Mädde ja Mädde käyttäytyi oikein nätisti karsinassa sekä vesarissa. Käytiin alkuun kävelemässä maastossa alkukäynnit, jolloin Mädde oli jo vähän tarkkaavainen, muttei säpsynyt sen kummemmin mitään. Maastokäyntien jälkeen siirryttiin kentälle, sillä maneesissa oli tunnit menossa, enkä viitsinyt mennä sekaan häiritsemään. Kentällä työskentely sujui aluksi ihan hyvin, lähinnä hain vaan pehmeää ja eteenpäin itse kulkevaa hevosta, joka kantaisi itsensä läpi koko kropan rehellisesti. Mädde ei kovinkaan paljoa keskittynyt pikkuisen tyttelin pyyntöihin, vaan sitä kiinnosti muut hevoset ja äänet tallialueella. Oli todella vaikeata saada sitä keskittymään edes vähän siihen, mitä pyysin. Keskittymättömyyden lisäksi alkoi vielä sataa noin 20min verkkailun ja kevyen työskentelyn jälkeen. Ja sitä vettä tulikin sitten ihan kunnolla. Mäddehän ei enää sitten kuunnellut ollenkaan, vaan säpsyi joka ikistä ääntä, jäi tyhjäksi edestä ja oli kuin äärimmilleen pingotettu vieteri. Hienoahan se on, kun hevonen polkee alle kuin mikäkin KÜR-tason koulutuuppi, mutta ei se oikein miellytä ratsastajaa, jos hevonen ei palaa kuolaintuntumalle vaikka mitä tekisi. Mädde on yleensä aika raskas edestä, se tykkää vahvasta kuolaintuntumasta ja etenkin siksi oli hyvin orpoa olla kyydissä ilman minkäännäköisiä jarruja. Kaverin silmiin näytettiin varmaan oikein hienoilta ja säpäköiltä, mutta niin, siitä oli hauskuus kyllä kaukana. Mulla on muutenkin jäänyt hienoinen kammo aikaisemmista kokemuksista kuolaintuntumalta katoavista hevosista. Vaikka Mädde on siitä uskomattoman ihana hevonen, ettei se halua aiheuttaa ratsastajalleen pahaa, en siltikään luottaisi siihen, ettei sieltä voisi alas tulla jos Mädde tarpeeksi säpäkästi luikahtaa sivulle. Onneksi on hyvä tasapaino ja nopeat refleksit, niin toistaiseksi olen pysynyt kyydissä. Kopkop.

Perjantai oli sitten ihan samanlainen päivä. Oltiin Mädden kanssa maneesissa ja taas alkuverkkojen jälkeen se alkoi keksiä omiaan. Ei keskittynyt ollenkaan ja sinkoili aina maneesin oven kohdalla. Yritin keksiä Mäddelle muuta ajateltavaa, tehdä jotain yksinkertaisia, mutta vähän aivoja vaativaa työskentelyä, mutta eihän siitä tullut mitään, kun ovi oli mukamas niin pelottava. Lopetin taas, kun sain mentyä hetken hyvin ja säpsyilemättä. Ratsastuksen jälkeen hoidin Mädden takajalat, joihin neiti on taas saanut pienet rivinalut aikaiseksi. Mädde on ylipäätään aika herkkä jaloistaan ja kehittää helposti riviä etenkin takasiin. Mädden oma tarha on kaiken lisäksi niin hirvittävän mutainen, että sinne meinaa jäädä saappaistaan kiinni, en yhtään ihmettele että rupeaa jalat oireilemaan, kun mutaa on vuohisnivelen yläpuolelle asti! Mutta tosiaan, Mädden omistaja oli viikolla laittanut betadine-hauteet takasiin, joten ruvet oli jo paljon paremmat. Molempina iltoina pesin takaset betadinella ja lopuksi vielä rasvasin Zinkosalilla. Onneksi Mädde osaa olla nätisti vesarissa, niin hoitotoimenpiteiden teko on miellyttävää.


Lauantaina Mädde oli kuin eri hevonen! Ei tehty juurikaan muuta kuin taivuteltiin volteilla ja ympyröillä sekä haettiin pehmeää eteenpäin itse liikkuvaa rentoa hevosta. Ja ei tarvinnut kertaakaan edes verkassa käskeä, kun Mädde toimi kuin ajatus! Se oli koko ajan energinen ja liikkui itse eteen pienestäkin pyynnöstä sekä rentoutui todella hyvin. Vinoudestakaan ei ollut tietoa, vaan Mädde tuntui taipuvan aivan loistavasti oikealle. Saatiin me kehujakin kanssatallustelijalta, tai siis Mädde sai jos ollaan tarkkoja... Kahden turhauttavan päivän jälkeen tällanen onnistuminen tuli kyllä niin tarpeeseen!

Sunnuntain ratsastus hoidettiinkin Mädden omistajan kanssa puoliksi. Ei hypätty kuin maahankaivettuja ristikoita, mutta saihan siitäkin jo esimakua millainen M on hypätessä. Ja M ei olekaan ihan helpoimmasta päästä. Mäddellä on kyllä todella kiva hypätä, sillä se opettaa todella paljon, mutta selkään ei voi hetkeksikään jäädä matkustamaan. Mädde on nuorempana pelännyt hyppäämistä, minkä vuoksi se on sitten pakonalaisena rynnännyt esteen läpi. Enää se ei hyppäämistä pelkää, vaan nauttii siitä, mutta edelleenkin sortuu rynnimään käden läpi esteelle etenkin jos viime hyppykerrasta on pidempi aika. Nythän Mäddellä ei oltu hypätty esteitä ainakaan puoleen vuoteen, eli voitte vain päätellä millaista meininki oli. Mädde kyllä tulee todella nätisti takaisin esteen jälkeen, vaikka pysähtyy saman tien jos tarve vaatii, mutta ennen estettä siltä saattaa kadota kuuliaisuus. Hypättiin vain sen verran, että saatiin Mädde kunnolla avuille ja kuuliaiseksi edestä, että jokaiselle esteelle saatiin hyvä ja rauhallinen lähestyminen. Punaisten puomien kanssa oli aluksi hieman ongelmaa, ilmeisesti Mädden silmissä ne näyttivät hurjan pelottavilta, mutta nekin mentiin lopussa tosi nätisti. Hyppäämisen jälkeen jäi todella hyvä fiilis itselle, sillä tiesin että olin tehnyt jotain oikein ja ratsastanut koko ajan. Vanhat haamut takaraivosta voi siis olla selätetty!

Saapuessani tallille tiistaina, oli Mäddelle ilmestynyt peukalonpään kokoinen vereslihalla oleva haava vasempaan etuseen vuohisnivelen kohdalle. Siitäpä tamma oli sitten turvottanut puoli jalkaansa ja meni ratsastussuunnitelmat uusiksi. No totuushan on se, etten varmaan muutenkaan olisi selkään kavunnut, kun vasta edellispäivänä ihoon hakattu leima vieläkin kirveli kyljessä... Niinpä sitten kylmäsin ja pesin jalan, laitoin pienen hauteen ja juoksutin hetken. Mädde näytti puhtaalta tiistaina, mutta keskiviikkona oli sitten alkanut ontumaan etustaan. Torstaina kävin vain taluttamassa Mäddeä maneesissa ja samalla vähän tehtiin aivojumppaa. Vaikutti siltä, että Mäddeä itseäänkin masensi olla koko päivä sisällä ja päästä vain silloin tällöin kävelemään pitkin lähialueita narun päässä...

Noniin, siinä nyt siis parin viikon takaa hevosteluita aika rutkasti. Tämän viikon tallipäivistä lupaan kirjoittaa aikaisemmin... :D

2 kommenttia:

  1. onpa sulonen toi sun vuokraheppa : )

    www.lily.fi/palsta/terhi-suanto

    VastaaPoista

Kommentoinnissa on otettu käyttöön kommenttien valvonta. Kommenttisi näytetään hyväksynnän jälkeen.