Where you go I go, what you see I see

En mä pysty olemaan poissa täältä blogista edes viikkoa, ihan käsittämätöntä! :D
Kuvien suhteen tilanne on edelleen vähän huono. Picasa ei kuvien poistelusta huolimatta lisännyt kuvatilaa kuin yhden prosentin, joten nyt täytyy tosiaan alkaa siirtymään photobucketin tai flickrin käyttöön. Sinäänsä ärsyttää, kun sitten joutuu jokaisen kuvan lataamaan ensin sinne ja sitten vielä linkittämään tänne... Mutta enköhän mä kestä sen teidän ihanaisten vuoksi!

Mitäkäs sitä sitten muuta... Tästä taitaa tulla aika turha tilannepäivitys, mutta kun niin moni (tai mun mittapuulla kolme on jo paljon kun puhutaan blogistani) on toivonut, että saisin taas blogijutut pikaisesti kuntoon, että meidän touhuista saisi taas lukea, niin tyydytetään nyt vähän pahinta nälkää. Moni teistä on varmaan huomannut, että ulkona on tosi kurja ja synkeä sää. Tallilta on arkisin todella vaikeaa saada kunnollista kuvamateriaalia, koska illat pimenee jo neljän-viiden aikaan ja haluaisin kovasti pitää kuvatason laadukkaana, kun aikaisemmin kakka-Instagramin kuvista sain palautetta. Mäddestähän ei vielä ole muutenkaan paljon kuvia, joten arkistomateriaaliakaan ei juurikaan ole. Koitan viikonloppuna saada taas kameran mukaan tallille, kun silloin pääsee jo päivällä heppailemaan.

Tiistaina olin taas tuuppailemassa Mädsin kanssa. Mentiin jälleen kerran tavalliseen tapaan ympyröillä sekä tehtiin vähän väistöjä, keskityttiin suoruuteen ja vähän myös siihen, että askel pitenee ja lyhenee pyydettäessä. Keskityin kovasti omaan itseeni, että saisin ravissa istuttua nätisti hevosen ympärillä puristamatta polvilla ja lähentäjillä sekä etten lukitse käsiä ja jää vetämään ohjista kun Mädde pehmenee edestä. Mädde oli taas todella pehmeä ja polki hyvin itse eteenpäin. Välillä se tuntui jopa liian kevyeltä edestä, kun kantoi itse itseään täysin. Eihän tällainen ratsastuskoulupolleilla 12 vuotta tuupparoinut typerys osaa olla siellä selässä, kun tuntuu ettei eteen ole minkäännäköistä tuntumaa. Mulla on siis vielä opeteltavaa siinä, miltä oikeasti rehellisesti itseään kantava ja avuille kevyt hevonen tuntuu...

Tallilla ei ole muuten tapahtunut mitään erikoista. H muutti viime viikolla pois ja O muutti alatallista ylätalliin. Voi olla, että seuraavan kerran kun tallille menen (eli ihan kohta), on O:n vanhassa karsinassa joku uusi tuttavuus. Musta on aika hassua, että vaikka oon jo yli kuukauden ajan tuolla tallilla käynyt, en vieläkään tiedä kaikkien hevosten nimiä. Ne, jotka asuu alatallissa ja joita nään usein samaan aikaan tallilla/ratsastamassa tunnistan ja nimet muistan, mutta on siellä aika paljon niitäkin jotka on täysin outoja ja nimi ei tule ikinä päähän ei sitten millään. Vielä viime viikolla törmäsin hevoseen, jonka näin ensimmäistä kertaa, vaikka se siellä oli ollut koko ajan. Ihan kun noita karsinoita olisi tuolla niin paljon, että voisi oikeasti syyttää suurta määrää tästä tyhmyydestä... :D

Eilen illalla käytiin muuten kattomassa uus 007 ja voin sanoa omasta puolestani, että Skyfall on tähänastisista Bondeista kaikista paras ylivoimaisesti. Tossa reilun kahden tunnin kuvapätkässä oli enemmän juonta kuin muissa näkemissäni Bondeissa yhteensä ja toteutus oli upea! Ei voi kuin suositella kaikille tota elokuvaa, jos vaan yhtään kiinnostaa niin menkää ihmeessä katsomaan!

Mutta joo, tosiaan. Mä rupean tästä nyt valmistautumaan tallille, saa nähdä päästäänkö tänään ehjin nahoin maneesiin, kun maneesitie oli ainakin tiistaina aivan umpijäässä, hyvä että pysyttiin pystyssä. Sit pitäisi vielä keksiä mitä jännää sitä tänään Mädden kanssa tekisi...

Påsk

Jopas on mennyt viikonlopun tienoo nopsasti, kun edellisestä postauksesta on jo viikko. Ehkä ihan hyväkin... :D: Noh, mitäs sitä viikonloppuna tapahtuikaan...?

Torstaina

Ah torstai, ja kynsihuolto! <3 Tarvitseeko sitä sen enempää sanoakaan? Vähän kuvasaastetta uusista kynsistä:

Kynsipläjäyksen lisäksi tuli visiteerattua tallilla. Vanha kunnon Noora-ope tuli takaisin varmaan kuuden vuoden tauon jälkeen ja kyllä siinä sitten olikin ihmettelemistä! Kaikki hepat ja ponit melkein vaihtuneet, samoin kuin ratsastajat ja hoitajat. Yllätyin kuitenkin, että Noora edelleen muisti minut ja riemunkiljahduksin rynnisti luokseni kyselemään kuulumisia kun vain ensin tunnisti kuka olin :D

Illalla sitten lööbailtiin, kun kulta tuli taas lomille, nyt vielä oikein pidennetyt lomat pääsiäisen kunniaksi! :) <3

Perjantaina

No perjantai päivä meni koomailun piikkiin. Innostuttiin vasta illalla liikahtamaan sängyn/sohvannurkasta (ja pleikkarin äärestä) kun päätettiin rynnistää leffaan. Matkan varrella kipaistiin myös ruokkimassa kisuleita, sillä vanhempani olivat viikonlopun Lappeenrannassa veteraanien MM-kisoissa (onnittelut isille voitosta!!) sekä miun kotosessa hakemassa vapaalippuja, jotka olin unohtanut ottaa mukaan. Osaan kyllä olla kanssa yksi tunari, monesti aina joudutaan mennä takaisin hakemaan jotain, koska unohdan useimmiten aina jonkun pienen mutta "niin tärkeän" asian/esineen kotiin... Huoh.

Finnkino Flamingo tarjosi upean leffaelämyksen (tai samahan se missä teatterissa oltiin, leffahan sen "elämyksen" teki! :D ) Iron Sky:n hulvattomassa maailmassa! Että me naurettiin!! Kyllä me suomalaiset olemmekin hyviä mustassa huumorissa, ironiassa ja parodiassa (vai miksi sitä elokuvaa voi kutsua edes :D ) Huomasi kyllä, että ideoinnin takana oli ollut nainen! ;D Jos Iron Sky:n jälkeen ei tee mieli ostaa itselleen iPhoneja/iPadeja tai korkokenkiä, niin ei sitten milloinkaan! Näyttelijätyöskentely oli myös onnistunut mielestäni erityisen hyvin, vaikka päänäyttelijät olivatkin melko tuntemattomia nimiä. Ideana aivan käsittämätön, mutta toteutuksena aivan uskomaton!!

Ja tottakai tällaiseen leffaan täytyy varautua ruhtinaallisin eväin sekä hilpein ilmein!

Iloinen (maaninen) esikoululainen <3

Lauantaina

Töitä... WTF TÖITÄ!! Tällainen reaktio mulla tuli aamulla klo 11:30, kun V herättyään kysyy, että eikös mun pitänyt mennä töihin. Joo, kyllä piti ja siellä olisi pitänyt olla ennen kymmentä. Ei stna! Kuinak paljon voi ihmistä v*tuttaa pommiin nukkuminen. Koko automatka Tikkurilan asemalle meni lapsellisesti itkua tihrustaen ja miettien miten isot huudot saankaan. Tottakai sitten piti myös äristä poikkikselle, koska se siinä vieressä sattui istumaan. Ja miksi pitää tällaisessa tilanteessa iskeä vielä jäätävä häpeän tunne, ettei uskalla junaankaan mennä, vaikka on ihan päivänselvää ettei kukaan kanssamatkustajista tiedä, mikä on vialla. Naama kyllä oli kun mikäkin rupinen tomaatti, eikä pinkit feikki Ray Banit auttaneet asiaa sen enempää. Onneksi en kuvaa ottanut naamasta... :D:

Töissä sitten kulutin aikaani mietiskelemällä ostoksia itselleni ja päädyinkin sitten törsäämään heppiskamoihin. Mukaan tarttui kahdet polvipaikkaiset Kingslandin housut, sukat ja kaksi neuletta alekorista. Neuleita nyt en valitettavasti saanut aseteltua kuvaan niin että olisivat mitenkään olleet edukseen, mutta ehkä tähän epäkohtaan emme kuole. Sukat ovat siis uudesta kesämallistosta, AIVAN ihanat!! <3 Kuva ei anna oikeutta väreille, mutta ihastuin noihin heti ensisilmäyksellä! Housut ovat vanhemmista mallistoista, molemmat Kingslandin "uudella" lahkeella, jossa siis ei ole tarroja! Eipä tarvitse siis pelätä hiertymiä nilkoissa. ;)

Illalla aikaa kulutettiin poikaystävän & tämän perheen luona. Vieraina olivat poikkiksen täti miehineen ja ilta oli tyypilliseen tapaansa hyvin rattoisa ja alkoholin täyteinen enemmän ja vähemmän. Loppuillasta minä ja pikku-Ulle päätimme lähteä jo perinteeksi muodostuneelle terapiakävelylle. Meillä on siis tapana lähteä aina yhtenä viikonloppuiltana lenkille koiran kanssa ja jutella kaikesta mikä mieltä painaa. Usein keskustelut ovat syvällisiä, kun pohditaan molempien syvimpiä tuntemuksia ja patoutuneita ahdistuksia & negatiivisia tunteita. Yöllä vielä kävin poikkiksen kanssa lyhyen, mutta sitäkin hulvattomamman puhelinkeskustelun, en hetkeen olekaan nauranut niin paljoa! :D

Sunnuntaina

Ei podettu poikkeuksellisesti minkäännäköistä kankkusta. Tai joo podettiin, minä. Join kaksi, KAKSI siideriä lauantaina ja sain kiitokseksi aivan mielettömän jysärin, joka hellitti vasta illalla, vaikka kuinka Buranaa nakkelin naamaan. Aamupäivällä mussutettiin äidin pääsiäisylläreitä, eipä sieltä löytynyt Barbapapaa vaan jotain tylsiä sammakoita, pöh! :(

Iltapäivällä ratsastustunti, aivan surkeasti sujunut estehyppelypelleily. Tuntuu, että kaikki pari vuotta sitten rutiininomainen varmuus ja "taito" olisi karissut pois ja yksinkertaisimmatkin asiat, kuten johtaminen, unohtuneet aivan totaalisesti. Olin niin pettynyt itseeni, etten nauttinut koko tunnista laisinkaan. Toivottavasti ensi tunnilla menisi paremmin... Ehkäpä ahkerampi hyppääminen vaikuttaisi rutiinien ja varmuuden takaisinsaamiseen.

Maanantaina

Taas koomailtiin, pelattiin ja jopa piipahdettiin kotikoloisessani tutkimassa paikkoja. Tutkimusretkelle osallistuivat myös poikkiksen vanhemmat, jotka kuulemma ihastuivat kovastikin asuntooni! Paljon kehuja sateli (silkasta miellyttämisenhalusta?) ja meinasin taas saada uusia kämppiksiä kun harkitsivat jo tänne muuttoakin... :D: "Tupaantulijaislahjaksi" sain ihanan Pentikin lasisen tuikkukynttelikön. Pallon pohjalle voi mieltymyksien mukaan laittaa hiekkaa, kiviä tms. kun ihastuttavat lasipääsiäismunat eivät ole enää ajankohtaisia. Pahoittelen taas säädyttömän huonoa kuvaa... Täytyy oikeasti hankkia se järkkärin piuha, että saan edes vähän paremman tasoisia kuvia näpsittyä. Vähän hävettää...

Eilen ja tänään

... on opiskeltu VAKAVA-aineistoa enemmän ja vähemmän tunteella. Eilen poistuin kota ainoastaan käydäkseni kaupassa, joka sitten ryöstäytyi tavalliseen tapaan taaaaaas käsistä, mukaan tarttui kasa pyyhkeitä (ALE!!), pari myös tulevaa pentua ajatellen; pesuaineita; Gleen 2. tuotantokausi; sekä ofc ruokaa. Loput ajasta keskityin lueskelemiseen sekä muistiinpanojen tekemiseen.

Tänään heräsin jo puoli seitsemän aikaan jatkamaan muistiinpanojen tekoa. Aamu alkoi kuitenkin kurjasti, sillä koko aamun oli oksu-olo ja meinasin jättää jopa menemättä valmennuskurssille, johon olin ilmoittautunut. Päätin kuitenkin uhmata pahaa oloa, koska illalla olisi töitäkin ja onneksi uono olo meni ohi Markkinointi-instituutille saapuessani (kurssipaikka). Ensimmäinen luento oli vähän juostenkustu, sillä "opettajalta" loppui aika kesken ja etenkin lopputunti oli vain diojen suoralukua (minkä osaan vallan hyvin tehdä itsekin). Kauheasti uutta tietoakaan ei tullut, sillä samat asiat olin jo omissa muistiinpanoissani alleviivannut. Onneksi oli paljon tehtäviä/kysymyksiä, joten omaa ymmärrystä ja tietotaitoa sai edes vähän testattua. :)

Iltapäivällä töitä, mutta sitä ennen Arnoldsiin bagelille, kahville ja spinnylle <3 Ruokanautinnosta toivuttuani tosiaan matkasin töihin. Ihanan positiivisen yllätyksen tarjosi, kun V:n vanha kurkkusalaattikaveri P-kaudelta ilmaantui salille yhtäkkiä! K:lle paistaa jo reservin kirkas aurinko, mutta oli silti todella mukavaa nähdä K puolen vuoden tauon jälkeen. Olin yllättynyt, kun K ei jätkille tyypilliseen tapaan liuennut heti paikalta kun oli asiansa hoitanut, vaan jäi mielellään juttelemaan hetkeksi ja vaihtelemaan kuulumisia. Jännä miten noin pienet asiat piristävät päivää hurjasti!! :>

Ehkäpä sitä voisi taas lähteä treffaamaan ikuista rakkauttani, Nukku-Mattia <3 Unia!!