Iho mustaksi

Jotkut sanoo kipua kauniiksi. Mulle kivussa itsessään on jotain hyvin kieroutunutta, ei ehkä kauneutta, mutta jotain omalla tavallaan hienoa. Kivun ja tuskan jälkeen voi olla ylpeä itsestään miten hienosti on kärsimyksestään selvinnyt. Kaiken sen hirveyden keskellä lohduttavin ajatus oli, että jossain välissä se loppuu kuitenkin, eikä siitä sitten sen jälkeen tarvitse enää kärsiä. Ja niin, näin jälkeen päin asiaa katsottuna, se kaikki tuska ja sairaalloinen kipu oli kaiken vaivan arvoista. Olen ylpeä, että kestin sen alusta loppuun saakka sekä enemmän kuin iloinen ja tyytyväinen lopputulokseen. Siitä tuli parempi kuin luulin. Mä en ole ensimmäinen enkä todellakaan viimeinen ihminen, joka on tikannut nahkaansa, mutta jokaiselle se on yksilöllistä ja henkilökohtaista.

Kylki: Aut viam inveniam aut faciam (I'll either find a way or make one) BigP

Tatuoinnit ovat kaikille hyvin erilaisia. Yksi ei pidä niistä lainkaan missään muodossa, toinen ihastelee niiden kauneutta muiden iholla, muttei itse uskalla tai halua mustetta ihoonsa ja kolmas taas tatuoi itsensä täyteen tatuointihuumassa. Monesti vastaan tulee ihmisiä, joiden mielestä tatuoinnit kuuluvat vain linnakundeille ja merimiehille, mikä on omaan päähän hyvin kitukasvuinen ajatusmaailma. Iho on jokaisen oma ja henkilökohtainen osa ruumista ja on jokaisen oma valinta tehdä siihen muutoksia. Samalla voitaisiin tuomita lävistykset ja plastiikkakirurgiat sun muut. Moni kuitenkin näkee ihonsa alustana taiteelle yhtälailla kuin esimerkiksi paperin tai kankaan. Jokainen tatuointi on omalla tavallaan yksilöllinen ja henkilökohtainen, oli se sitten syvällinen ja persoonallinen vuoden suunnittelutyön tulos, tai hetken huumassa valittu "tusinatribaali". Omasta mielestäni itse tatuoinnin ideaa ei saisi arvostella, mikäli kyseessä on tarkkaan harkittu ja tulevalle "omistajalleen" sopiva leima (okei jotkut leimat tekee tässäkin poikkeuksen, esim kuolemaan viittaavat hahmot naisilla näkyvillä paikoilla tms). Se on jokaisen henkilökohtainen päätös tatuoida vaikka sitten se tähti niskaan, eikä kenelläkään tulisi olla oikeutta haukkua toisen tavasta käyttää ihoaan. Sitten taas itse toteutus on se, jota saa ja ehkä tuleekin arvostella. Huono taiteilija tekee huonoa jälkeä, eikä kukaan halua maksaa elinikäisestä huonosti tehdystä kuvasta iholla. Tai ei kukaan täysipäinen mielestäni. Paljon virheitä saa korjattua peitekuvilla ja laseroinnilla, mutta suosittelen silti panostamaan laatuun. Koskaan ei liikaa muistuteta, että mielummin maksaa enemmän laadusta kuin säästää kukkaroaan. Tatuointi kuitenkin kulkee mukanasi iholla läpi loppuelämäsi, joten miksi tuhlata rahoja huonoon jälkeen?

Jokainen meistä elää vain kerran ja vastaa itse itsestään täytettyään 18 vuotta tai muutettuaan omilleen ja aikuistuttuaan. Annetaan siis jälleen kaikkien kukkien kukkia, pidetään vain huolta omasta kehostamme.

Mitä te olette mieltä tatuoinneista?

Aamupöhnä

Huomenta pupuset! ♥
Tulin vaan pikaisesti kertomaan teille, että kohta tää tytteli lähtee ottamaan elämänsä ensimmäisen tatuoinnin ja toivomaan sydämensä pohjasa, ettei itke silmiään päästään kivusta... :D

Mun aamu on alkanut aika hyvin kiitos ihanien villasukkien ja pehmoisen aamutakin. Mä en enää osaa olla ilman näitä aamuisin, nää on niiin lämpimät! Hyrr pelkkä ajatuskin ulos menosta puistattaa, mutta kohta sinne täytyy lähteä.

Tältä näyttää mun aamu, miltäs teidän aamut näyttää?

Viikonloppuvaihteella

Toivottavasti teillä jokaisella ihanaisella on ollut kiva ja mieleenpainuva viikonloppu tähän asti, tai jos ei ihan niin ikimuistoinen niin edes mukiinmenevä! Mulla viikonloppu on ainakin mennyt hyvissä merkeissä ja nyt on hyvä fiilis, vaikka huomenna onkin taas maanantai...

Lauantaiaamuna käytiin kaverin kanssa Peten työpajalla tekemässä sotastrategioita ja alustavan suunnitelman mukaan mulla on inkkiä ihossa maanantaina 15.10. !! Mua vähän harmittaa, ettei mun kaveri varmaankaan pääse mun mukaan, en millään haluaisi mennä sinne yksin. No, saa nähdä. Pidetään sormet ristissä, ettei satu ihan älyttömästi ja etten huuda (ainakaan kauheasti)...

Päivä jatkui tallireissulla. Mädden vähän epämääräisen takasen takia käytiin vaan rennosti maastoilemassa. Tytsyllä taisi kuitenkin olla aika paljon virtaa, joten maastosta tulikin aika pirtsakka. Mutta mikä ois sen ihanampi tapa viettää kirpsakkaa ja aurinkoista lauantaipäivää kuin istua hevosen selässä ratsastellen pitkin peltoteitä! Pienestä se ihminenkin on taas iloinen.

Illalla olikin sitten ne mun aikaisemmin mainostamat kaverin tuparit. Tyyppien perinteiseen tapaan tarjoilu oli erittäin nestemäinen ja populaa oli ihan älyttömästi. Kun oltiin lähdössä baariin, kämpän eteinen näytti yhtä kaaosmaiselta kuin Porkun narikka pilkun jälkeen. Mä en viipynyt kauaa baarissa, kun sain tutulta kyydin kotiin pienellä bensarahalla. Mäkkärin kautta kotiin ja nukkumaan!

Sunnuntaita vietettiin koomaamalla sinne neljään asti ja sitten vasta lähettiin liikkeelle. ABC tarjosi meille maittavan lounaan, kanavartaita ja pastaa, nomnom! ♥ Tallilla päästiinkin sitten leikkimään partureita, kun Mädden omistaja klippasi tytön. Nyt tytsy on puolikalju, jätettiin sille kuitenkin koko ylälinja koskemattomaksi, niin pysyy kaula, selkä ja pylly lämpimänä. :)

Ratsastin Mädden maneesissa, tänään jo vähän pyytäen tyttöä venymään eteen alas. Lisäksi tehtiin vähän väistöjä jne. Maneesista poistuttua tajusin, että on ihan säkkipimeetä, eikä oikeesti nää yhtään mitään. Päästiin mee kuitenkin perille. Mädden hoitamisessa ratsastuksen jälkeen meni niin pitkään, että loppupeleissä jouduin jopa sulkemaan tallin. Vähän pelotti, kun en sitä ollut koskaan sulkenut eikä mulla ollut mitään käryä mitä tehdä. Onneksi sain sitten viisaammalta apua. Puol kymmenen aikaan me sit vihdoin ja viimein päästiin pois tallilta.

Että tämmöinen viikonloppu täällä. Saa nähdä millainen viikko on taas edessä... Nyt viemään Morkkista ulos, syömään iltapalaa ja tutimaan! Unia kaikille! ♥