2012/04/28

Shut up and drive

Ihan ensiksi täytyy pahoitella, kun on taas tällä blogin saralla ollut hiljaiseloa. Syynä yksinkertisesti se, ettei ole juurikaan ollut mitään kirjoitettavaa. Nyt sitten on sitäkin enemmän, säästän ehkä osan huomiseksi... :D Mutta siis tota joo, tänä "hissukka"-aikana on tullut näppäiltyä taas pari kuvatusta, muun muassa ohjelmassa on ollut puuduttavaa istuskelua kansallisissa kouluratsastuskilpailuissa viime viikon lauantaina ja sunnuntaina. Tunteja tallilla kertyi yhteensä noin 20 tuntia ja molempina iltoina poistuin tallilta vasta klo 23. Onneksi sää suosi molempina päivinä sekä ratsukoita, että meitä ilmaistyövoimalaisia ;D





Edustus :D

Tässä viikon aikana ei ole juurikaan ollut muuta ohjelmaa kuin valmennuskurssia ja vähän töitä siinä lomassa. Viime torstaina kävin värjäämässä kaverin hiukset ja peuhaamassa pikku T-valkkarin kanssa! :) Ja that's about it tältä viikolta. Vielä vähän kuvia eiliseltä mitä tuli näpättyä äkkiseltään. Eilen oli kiva päivä, kulta tuli lomille ja vaan köllöteltiin. Tänään sitten olikin toinen ääni kellossa, mutta siitä ehkä vähän myöhemmin lisää... ;)

Eilisen auringonlasku, oli aikas upean näköinen taivas! <3
Jätkä mököttää kun pakotin sen harjaamaan hampaita ja otin vielä aikaa,
että harjaa hampaita vähintään 2min :DD

2012/04/16

Kukaan ei ole seppä syntyessään, sanotaan...

Videoita eilisestä estetunnista tulikin nopeammin kuin luulin! Ja täällä on niin surkuhupaisat tunnelmat videoiden jäljiltä, että meinasin olla laittamatta niitä ollenkaan. Mutta lupaus on lupaus... :D: Videoista huomaa kyllä selvästi tuon hyppykokemattomuuden ja -varmuuden puutteen. Monissa kohdissa jään vaan killumaan selkään ja jätän esteelle lähestymisen + hyppyyn tulon herran haltuun toivoen parasta. Koomisin lähes tippumisyritys on nimenomaan osoitus tästä mun matkustustaidosta höystettynä oikein massiivisella sukelluksella.
Alkuverkka (minä itse heti alussa), alkuverkka jatkuu (kohdasta 0:20 alkaen) ja lopuksi vielä rata. Pahoittelen, etten saa videoita suoraan blogiin, mutta kaippa se käy näinkin...

Tosiaan fiilis tunnin jälkeen oli aivan mahtava, vaikka viedoissa meno näyttääkin välillä päättömältä ja siltä, että hyppelen "matkustan ympäri maailmaa"-meiningillä... :D Have fun! :DD

Heaven is a place on earth with you

Viikonloppuna kultamurumussukkaiseni (ällösöpötän tarkoituksella, pahoitteluni en ole normaalisti näin äklö) oli lomilla Puolustusvoimien palveluksesta torstaista sunnuntaihin. Oltiin koko viikonloppu minun pikkuisessa kotikolossa leikkimässä pientä perhettä ja pitkästä aikaa oli huippuihana viikonloppu useista kömmähdyksistä ja ongelmatilanteista huolimatta. 

Torstai meni kivasti, vaikka V tulikin meille vasta lähempänä klo 22 ja jos ei oteta huomioon sitä, että tein turhan reissun Tikkurilaan kun herra ei ollut viitsinyt ilmoittaa, että lomakuljetukset lähtevät vasta viideltä, koska on torstai. Perjantai oli vähän huono päivä, silloin meni kaikki vähän vituralleen, mutta asia korjaantui lauantai-iltaan mennessä. Tosin lauantain aamusuunnitelmatkin meni mönkään perjantain takia, koska V oli ollut nostamassa kuppia ja tästä syystä ei pystynyt aamulla vielä liikkumaan niin aikaisin kuin oli ajateltu + olin itse hirmu väsy ja kävin todella hitaalla! Lauantai-aamuna piti kanssa vähän ällöillä ja ottaa söpöjä peiliposeja V:n kanssa ja lopputulos on se, että meinaan kuristaa koko ukkelin:

Tosi söpöä <3

Tuli muuten tajuttua tänään, että ylihuomenna tulee tasan vuosi siitä kun alettiin seurustella, eli yksinkertisemmin ilmaistuna siis vuosipäivä! Ja tottakai mun tuurilla mies on mettässä juuri silloin ja viikonloppuna vain yhden vuorokauden lomilla... >:(

Lauantaina käytiinkin taas katsomassa pikkuisia penneleitä! <3 (ja ostamassa mulle uudet kumpparit!) Vauvat oli todellakin vilkastuneet ihan huisisti sitten viime kerran, olivat ovella innokkaana vastassa kun saavuttiin paikan päälle. Alkuperäinen idea pennun valitsemisesta tällä kerralla jäi haaveeksi, koska olen niin monivammainen etten osaa päättää, mikä pennuista olisi meille sopivin ja parhain vaihtoehto. 

Note to self: Viestittele kasvattajan kanssa!!!

Lauantai-illasta vielä sen verran, että päätettiin laittaa kerrankin jotain kunnon sapuskaa, olin ostanut superista keittiön itse valmistamat pippurimarinoidut possufileet jonka kanssa perunaa ja perinteistä ruskeaa kastiketta (jota ei IKINÄ syödä V:n porukoilla, niillä pitää aina olla jotain "eksoottisempaa", eli vähintään bearnais-kastiketta). Pihvejä paistellessa kävi pieni äksidentti, kun yritin nätisti heittää V:n lautaselle pihviä. Marinadia oli sen verran paljon, että lätkäistessäni sen lautaselle sitä roiskui kädelleni, tarkalleen ottaen tuohon etusormen ja peukalon väliseen taipeeseen. Siinä nyt komeilee tuollainen mukava palovamma, rakkuloineen päivineen. Nyt se on onneksi jo vähän laskeutunut ettei kovasti häiritse elämää. Lauantaina se kyllä teki kipeää. Onneksi V oli ihana ja hoivasi minua pientä poloista. :)<3 Ruoka oli kyllä tosi naminami, vaikka itse sanonkin. Olihan sen eteen kärsitty enemmän kuin yleensä! :D


Sunnuntaina tallille heti aamusta kisa-avustajaksi (=kantamaan puomeja niin että nyt on kädet ihan hajalla!!) ja omalle ratsastustunnille. Kisat meni hyvin ja ratamestari oli taas saanut aikaan todella kivan radan, jota sitten tunnillakin hyödynnettiin osittain. Itse en ollut kisoissa mukana ratsukkona, mutta oli välistä kiva seurata tunnelmia vain katsomosta käsin. Tosin into kisaamaan kohoaa aina kun itse ei ole kilpailemassa... :D: Tunnilla tosiaan pompittiin tuota kisarataa ja noh, osa hypyistä meni ihan kehnosti oman taidottomuuden vuoksi, mutta mahtui sinne joukkoon ihan onnistuneitakin hyppyjä. Kahdesti meinasin tehdä kuperkeikan pois satulasta, mutta luojalle kiitos kiltistä ja varmasta hevosesta! :D On se niin ärsyttävää, kun parissa vuodessa opettajan takia menettää kaiken hyppyvarmuuden ja -tekniikan. Kestää taas ikuisuuden että opin taas näkemään paikat ja ratsastamaan loppuun asti. Nyt meininki on vähän sitä, että näytetään hevoselle mikä este ja sitten vaan herran haltuun. Lisää ylistysta luojalle taas sen takia, että opettaja vaihtui ja nykyinen on entistä huomattavasti tasokkaampi ja vaativampi. Kyllä tekee mieli ratsastaa loppuun asti kun opettaja karjuu kentällä naama punaisena "RATSASTA SITÄ, ÄLÄ MATKUSTA!!!". Katsotaan, josko saisin jonkinmoista videomateriaalia laitettua tunnista tänne jossain vaiheessa...

Tämä aamu meni valmennuskurssilla, jonka jälkeen oon nyt vaan koomaillut sohvannurkassa koneella. Lihakset on NIIIIIN kipeinä eilisestä puomien & tolppien ym roudaamisesta, ettei takkia meinaa saada kunnolla päältä. Lisäksi viikonlopun jäljiltä on isot univelat, että koko ajan väsyttää eikä aivot toimi, vaikka pitäisi lukea/opiskella tuota pääsykoemateriaalia... Ehkäpä tämä tästä.

2012/04/14

Hate, anger, rage

That's all I'm gonna say. Hope nobody will die.

2012/04/13

Never lose hope

Oon tässä muutamana päivänä mietiskellyt normaalia enemmän omia tuntemuksia ja suhdettani omaan kehooni & mieleeni sekä muihin ympärillä oleviin ihmisiin yms. Eilen peilin edessä puolialastomana hilluessani tulin todenneeksi että hemmetti, mullahan oma nätti kroppa. Joo, omakehu haisee tässä postauksessa ja pahasti, mutta mielestäni jokaisella on oikeus olla tyytyväinen ja ylpeä omasta kehostaan normaalissa määrin. Liiallinen itsensä ylistäminen on täysin asia erikseen.


Olen jostain syystä aina kokenut itseni enemmän tai vähemmän ulkonäöllisesti epätyydyttäväksi ja edelleenkin mielummin peitän vikoja kuin esittelen ja olen ylpeä yksilöllisistä piirteistäni. Yleisesti ottaenhan on normaalia, että ihminen vertaa itseään muihin ympärillä oleviin ihmisiin, mutta mulla se jostain syystä pääsi pahimmilaan kärjistymään ihan liikaa, syyttä suotta. Olen aina ollut erittäin utelias (tätä ei nyt pidä käsittää väärin) ja kiinnittänyt pieniin yksityiskohtiin huomiota, tässä tilanteessa siis muiden ihmisten ulkonäöllisiin seikkoihin. Tämä on sinäänsä typerää, koska jos pidän jonkun yksilöllistä pientä pikkuseikkaa kauniina, koen taas vastavuoroisesti itseni rumaksi siltä osin. Nyt olen kuitenkin "tutkaillut" kehoani normaalia enemmän (eli pällistellyt itseäni peilistä joka suunnasta, vääntyillyt ja kääntyillyt jne) ja tullut siihen tulokseen, että oma keho on kuitenkin se paras mikä olla voi. Edelleen minussa on paljon vikoja, joista en pidä ja tasaisin väliajoin koen tuntemuksia, että haluaisin niille tehdä jotain. Viittaan siis lähinnä kirurgisiin leikkauksiin. En kuitenkaan halua leikellä itseäni ja veikkaan, että ainoa plastiikkakirurginen leikkaus jota koskaan saatan edes harkita kohdistuu tiesseihin, jos joskus tissini lässähtäisivät kammottaviksi nahkaläpsyköiksi esim lapsen syntymän ja imetyksen jälkeen. Tämäkin on vain epämääräinen ja ehkä mahdollinen tulevaisuuden juttu. Mitään muuta en itsessäni lähtisi leikkelemään (ellei sitten tapahdu esim jotain tapaturmaa, jonka arvet haluan poistaa tms).

Jotta tämä tylsä itseriittoinen sepustelu omasta kropasta ei pilaisi joka ikisen tähän blogiin eksyvän päivää ja pitkästyttäisi teitä kuoliaaksi, niin mainittakoot että en todellakaan ole mikään himourheilijafriikki tai syö yliterveellisesti. Kuvaevidenssinä eilisen päivän kohokohta, kinkkupitsa ja ah aina niin yhtä ihana iso lasi maitoa kyytipojaksi! <3 :

2012/04/11

Påsk

Jopas on mennyt viikonlopun tienoo nopsasti, kun edellisestä postauksesta on jo viikko. Ehkä ihan hyväkin... :D: Noh, mitäs sitä viikonloppuna tapahtuikaan...?

Torstaina

Ah torstai, ja kynsihuolto! <3 Tarvitseeko sitä sen enempää sanoakaan? Vähän kuvasaastetta uusista kynsistä:

Kynsipläjäyksen lisäksi tuli visiteerattua tallilla. Vanha kunnon Noora-ope tuli takaisin varmaan kuuden vuoden tauon jälkeen ja kyllä siinä sitten olikin ihmettelemistä! Kaikki hepat ja ponit melkein vaihtuneet, samoin kuin ratsastajat ja hoitajat. Yllätyin kuitenkin, että Noora edelleen muisti minut ja riemunkiljahduksin rynnisti luokseni kyselemään kuulumisia kun vain ensin tunnisti kuka olin :D

Illalla sitten lööbailtiin, kun kulta tuli taas lomille, nyt vielä oikein pidennetyt lomat pääsiäisen kunniaksi! :) <3

Perjantaina

No perjantai päivä meni koomailun piikkiin. Innostuttiin vasta illalla liikahtamaan sängyn/sohvannurkasta (ja pleikkarin äärestä) kun päätettiin rynnistää leffaan. Matkan varrella kipaistiin myös ruokkimassa kisuleita, sillä vanhempani olivat viikonlopun Lappeenrannassa veteraanien MM-kisoissa (onnittelut isille voitosta!!) sekä miun kotosessa hakemassa vapaalippuja, jotka olin unohtanut ottaa mukaan. Osaan kyllä olla kanssa yksi tunari, monesti aina joudutaan mennä takaisin hakemaan jotain, koska unohdan useimmiten aina jonkun pienen mutta "niin tärkeän" asian/esineen kotiin... Huoh.

Finnkino Flamingo tarjosi upean leffaelämyksen (tai samahan se missä teatterissa oltiin, leffahan sen "elämyksen" teki! :D ) Iron Sky:n hulvattomassa maailmassa! Että me naurettiin!! Kyllä me suomalaiset olemmekin hyviä mustassa huumorissa, ironiassa ja parodiassa (vai miksi sitä elokuvaa voi kutsua edes :D ) Huomasi kyllä, että ideoinnin takana oli ollut nainen! ;D Jos Iron Sky:n jälkeen ei tee mieli ostaa itselleen iPhoneja/iPadeja tai korkokenkiä, niin ei sitten milloinkaan! Näyttelijätyöskentely oli myös onnistunut mielestäni erityisen hyvin, vaikka päänäyttelijät olivatkin melko tuntemattomia nimiä. Ideana aivan käsittämätön, mutta toteutuksena aivan uskomaton!!
Ja tottakai tällaiseen leffaan täytyy varautua ruhtinaallisin eväin sekä hilpein ilmein!

Iloinen (maaninen) esikoululainen <3


Lauantaina

Töitä... WTF TÖITÄ!! Tällainen reaktio mulla tuli aamulla klo 11:30, kun V herättyään kysyy, että eikös mun pitänyt mennä töihin. Joo, kyllä piti ja siellä olisi pitänyt olla ennen kymmentä. Ei stna! Kuinak paljon voi ihmistä v*tuttaa pommiin nukkuminen. Koko automatka Tikkurilan asemalle meni lapsellisesti itkua tihrustaen ja miettien miten isot huudot saankaan. Tottakai sitten piti myös äristä poikkikselle, koska se siinä vieressä sattui istumaan. Ja miksi pitää tällaisessa tilanteessa iskeä vielä jäätävä häpeän tunne, ettei uskalla junaankaan mennä, vaikka on ihan päivänselvää ettei kukaan kanssamatkustajista tiedä, mikä on vialla. Naama kyllä oli kun mikäkin rupinen tomaatti, eikä pinkit feikki Ray Banit auttaneet asiaa sen enempää. Onneksi en kuvaa ottanut naamasta... :D:

Töissä sitten kulutin aikaani mietiskelemällä ostoksia itselleni ja päädyinkin sitten törsäämään heppiskamoihin. Mukaan tarttui kahdet polvipaikkaiset Kingslandin housut, sukat ja kaksi neuletta alekorista. Neuleita nyt en valitettavasti saanut aseteltua kuvaan niin että olisivat mitenkään olleet edukseen, mutta ehkä tähän epäkohtaan emme kuole. Sukat ovat siis uudesta kesämallistosta, AIVAN ihanat!! <3 Kuva ei anna oikeutta väreille, mutta ihastuin noihin heti ensisilmäyksellä! Housut ovat vanhemmista mallistoista, molemmat Kingslandin "uudella" lahkeella, jossa siis ei ole tarroja! Eipä tarvitse siis pelätä hiertymiä nilkoissa. ;)


Illalla aikaa kulutettiin poikaystävän & tämän perheen luona. Vieraina olivat poikkiksen täti miehineen ja ilta oli tyypilliseen tapaansa hyvin rattoisa ja alkoholin täyteinen enemmän ja vähemmän. Loppuillasta minä ja pikku-Ulle päätimme lähteä jo perinteeksi muodostuneelle terapiakävelylle. Meillä on siis tapana lähteä aina yhtenä viikonloppuiltana lenkille koiran kanssa ja jutella kaikesta mikä mieltä painaa. Usein keskustelut ovat syvällisiä, kun pohditaan molempien syvimpiä tuntemuksia ja patoutuneita ahdistuksia & negatiivisia tunteita. Yöllä vielä kävin poikkiksen kanssa lyhyen, mutta sitäkin hulvattomamman puhelinkeskustelun, en hetkeen olekaan nauranut niin paljoa! :D

Sunnuntaina

Ei podettu poikkeuksellisesti minkäännäköistä kankkusta. Tai joo podettiin, minä. Join kaksi, KAKSI siideriä lauantaina ja sain kiitokseksi aivan mielettömän jysärin, joka hellitti vasta illalla, vaikka kuinka Buranaa nakkelin naamaan. Aamupäivällä mussutettiin äidin pääsiäisylläreitä, eipä sieltä löytynyt Barbapapaa vaan jotain tylsiä sammakoita, pöh! :(


Iltapäivällä ratsastustunti, aivan surkeasti sujunut estehyppelypelleily. Tuntuu, että kaikki pari vuotta sitten rutiininomainen varmuus ja "taito" olisi karissut pois ja yksinkertaisimmatkin asiat, kuten johtaminen, unohtuneet aivan totaalisesti. Olin niin pettynyt itseeni, etten nauttinut koko tunnista laisinkaan. Toivottavasti ensi tunnilla menisi paremmin... Ehkäpä ahkerampi hyppääminen vaikuttaisi rutiinien ja varmuuden takaisinsaamiseen.

Maanantaina

Taas koomailtiin, pelattiin ja jopa piipahdettiin kotikoloisessani tutkimassa paikkoja. Tutkimusretkelle osallistuivat myös poikkiksen vanhemmat, jotka kuulemma ihastuivat kovastikin asuntooni! Paljon kehuja sateli (silkasta miellyttämisenhalusta?) ja meinasin taas saada uusia kämppiksiä kun harkitsivat jo tänne muuttoakin... :D: "Tupaantulijaislahjaksi" sain ihanan Pentikin lasisen tuikkukynttelikön. Pallon pohjalle voi mieltymyksien mukaan laittaa hiekkaa, kiviä tms. kun ihastuttavat lasipääsiäismunat eivät ole enää ajankohtaisia. Pahoittelen taas säädyttömän huonoa kuvaa... Täytyy oikeasti hankkia se järkkärin piuha, että saan edes vähän paremman tasoisia kuvia näpsittyä. Vähän hävettää...

Eilen ja tänään

... on opiskeltu VAKAVA-aineistoa enemmän ja vähemmän tunteella. Eilen poistuin kota ainoastaan käydäkseni kaupassa, joka sitten ryöstäytyi tavalliseen tapaan taaaaaas käsistä, mukaan tarttui kasa pyyhkeitä (ALE!!), pari myös tulevaa pentua ajatellen; pesuaineita; Gleen 2. tuotantokausi; sekä ofc ruokaa. Loput ajasta keskityin lueskelemiseen sekä muistiinpanojen tekemiseen.

Tänään heräsin jo puoli seitsemän aikaan jatkamaan muistiinpanojen tekoa. Aamu alkoi kuitenkin kurjasti, sillä koko aamun oli oksu-olo ja meinasin jättää jopa menemättä valmennuskurssille, johon olin ilmoittautunut. Päätin kuitenkin uhmata pahaa oloa, koska illalla olisi töitäkin ja onneksi uono olo meni ohi Markkinointi-instituutille saapuessani (kurssipaikka). Ensimmäinen luento oli vähän juostenkustu, sillä "opettajalta" loppui aika kesken ja etenkin lopputunti oli vain diojen suoralukua (minkä osaan vallan hyvin tehdä itsekin). Kauheasti uutta tietoakaan ei tullut, sillä samat asiat olin jo omissa muistiinpanoissani alleviivannut. Onneksi oli paljon tehtäviä/kysymyksiä, joten omaa ymmärrystä ja tietotaitoa sai edes vähän testattua. :)
Iltapäivällä töitä, mutta sitä ennen Arnoldsiin bagelille, kahville ja spinnylle <3 Ruokanautinnosta toivuttuani tosiaan matkasin töihin. Ihanan positiivisen yllätyksen tarjosi, kun V:n vanha kurkkusalaattikaveri P-kaudelta ilmaantui salille yhtäkkiä! K:lle paistaa jo reservin kirkas aurinko, mutta oli silti todella mukavaa nähdä K puolen vuoden tauon jälkeen. Olin yllättynyt, kun K ei jätkille tyypilliseen tapaan liuennut heti paikalta kun oli asiansa hoitanut, vaan jäi mielellään juttelemaan hetkeksi ja vaihtelemaan kuulumisia. Jännä miten noin pienet asiat piristävät päivää hurjasti!! :>

Ehkäpä sitä voisi taas lähteä treffaamaan ikuista rakkauttani, Nukku-Mattia <3 Unia!!

2012/04/04

Girl gone mad, seriously.....

Oivoivoi.... Vähän alkaa jo pelottaa, villiinnyin jälleen kerran ostelemaan koirapennelille tavaroita. Tänään siis kävin Lönnrootinkadulla Koirankaupassa tekemässä kaikkia kivoja löytöjä. Noh, sieltähän löytyi vaikka mitä! Muun muassa tuo ihana YAP:n Semmula. peti, vielä kokoa 66cm!! <3 Matkaan tarttui myös telinekuppisetti, juuri sellainen matala sopivan kokoisilla kupposilla, mitä haikailinkin; Hurtan musta pyöreä nahkahihna (keskipaksu); kynsisakset ja yksi luu-vetolelu. Kaupanpäällisiksi matkaan sain minipossun (aivan järkyttävä vinkuna :D: ), pehmopallon ja nameja! Aivan loistava palvelu, täytyy visiteerata tuolla kaupassa uudelleen vähän lähempänä pennelin tuloa/koiran kanssa. ;) Tässä vielä kuvamateriaali päivän osteluista (huom! älkää välittäkö taustalla vilkkuvista ällösöpöistäihanista kevätlakanoista<3 ):



Aamu alkoi kuitenkin leppoisasti siivoilun merkeissä, pientä paniikkihöösäystä kun poikaystävän vanhempien mahdollinen vierailu viikonloppuna pelottaa ja kauhistuttaa. Sellaisten steriilihirmujen silmissä tämä mun kotonen näyttäisi varmaan sikolätiltä. Siivosin vessan ja vaihdoin lakanat. Sitten meinasikin tulla kiire lähteä tuonne Lönkkaan...

Loppupäivä meni sitten tallilla pyöriessä. Meinasi olla lähellä, ettei poni/minä saanut kenkää toiselta ponipullalta, kun ratasastaja ei oikein ollut tilanteen tasalla eikä kiinnittänyt huomiota kun tämän poni ärhenteli toiselle ja meinasi vilauttaa kenkiään... Sain myös mammalta suloisen kuvaviestin Lillipillistä:


Nyt jatkan töllön tuijottelua ja pölyjen pyyhkimistä siinä lomassa. Ehkä voisi myös syödä jotain kun maha murisee kuin mikäkin leijona... Unia! <3

2012/04/03

You are nothing without a name


Miten vaikeaa on keksiä nimeä pennulle?!
Nimeä on pohdiskeltu, pyöritelty ja mallailtu lauantai-illasta lähtien (OKEIOKEI nyt on vasta tiistai ja edelleenkin pennun tuloon on kuukausi). Nimiä on kertynyt paljon, mutta niiden karsiminen alkaa olla todella vaikeaa. Haaveissa on siis ei mikätahansa nimi, vaan japaninkielinen nimi, jolla olisi jokin merkitys. Nimen tulee olla terävä ja helppo suussa, ei mikään konsonanttihirmu, ja suht lyhyt. Noh, tässähän näitä nyt olisi:


  • Riki (voima)
  • Toto/-ro (eli Naapurini Totoron mukaan, Toto yksinään tarkoittaa kalaa)
  • Kuro (musta/tumma)
  • Ryuu, eli Riu (Lohikäärme)
  • Hiro (antelias)
  • Haru (aurinko/auringonvalo/kevät)
  • Kiku (Krysanteemi)
  • Miku (kaunis taivas)
  • Rei (ihastuttava)
  • Fuko (vapaus)

Nämä siis ovat ne tällä hetkellä karsimisesta selvinneet, mutta näistä pitäisi löytää jossain välissä se yksi ja ainoa oikea. Mikään kiirehän tällä nimivalinnalla ei ole, veikkaan että paljon on vaikutusta kasvattajan antamalla nimellä sekä vähän myös koiran luonteella. :D Poikaystävä on mieltynyt eniten Ryuun (Riu) lohikäärmemerkityksen takia. Skyrim sun muut lohikäärmeihmehömpötystaikamaailmat on aivan uskomattoman ihania. Mies varmasti ottaisi lohikäärmeen lemmikiksi jos se vain olisi mahdollista! :DD

Sitten tavarahaaveiluihin... Tosiaan suurimpana haaveena nyt on löytää se TÄYDELLINEN peti pennulle (olen varmasti koiraakin nirsompi tässä) ja olen jostain syystä saanut päähäni, että pedin täytyy olla YAPin mallistosta, eniten olen ihastunut näihin pörröunelmiin:

YAP Semmula
YAP Zacht

Tuo Zacht löytyi tänään Jumbon Faunattaresta, mutta peti oli aivan liian pieni pikku shibaisalle, siihen olisi mahtunut ehkä pieni Bichon Frisé-tytteli Ipe... Jos kenelläkään on tietoa, että jossain myymälässä näitä olisi myynnissä, mielellään kokoa 56 tai 66cm, niin kerro heti! Matkaan vaikka kivenkolon taakse hakemaan tällaisen jos se sieltä vain löytyy! :D Mutta juu... Jatkamme siis edelleen metsästystä.

Sitten ruokailuasiat... Tottakai pentu tarvitsee ruoka- ja juomakupin. Taas olen alkanut nirsoilemaan ja tuntuu tässäkin asiassa olevan erittäin vaikeaa löytää juuri sitä oikeanlaista kuppikokoelmaa mitä haikailen... Haaveissa olisi mieluiten alumiiniset kupit, jotka eivät kaatuisi ensimmäisestä tönäisystä. Kaikista paras voisi olla kahden kupin teline alumiinikupeilla, mutta toistaiseksi oikeanlaista ja korkuista ei ole löytynyt. Mittään pinkkiä telinettä en myöskään haluaisi. Miksi on niin vaikeaa tehdä matalia telineitä normaalikokoisilla alumiinikupeilla, joissa telineen runko olisi mahdollisimman neutraalin värinen, metalli/hopea/musta... Toisena mielessä ovat käyneet kaikki erilaiset keraamiset kupit, joita siis on vaikka muille jakaa. Mustista ja Mirristä löysin suloisen valkoisen keraamisen vesikupin, tätä myös saatavilla ruokakuppina. Nämä olisivat nätit, mutta tosiaan mietityttää se, miten kestävät/pysyvät pystyssä jos pentu innostuu raivoisasti syöpöttelemään...

PetRageous vesikuppi

Lisäksi Dogiasta löytyi useita ihania purkkeja ja purnukoita sekä koiran nameille että ruoille. Valtaosa Dogiasta tilattavista tuotteista löytyy konkreettisina All Fur Dogzista Vuorimiehenkadulta. Itseäni hieman mietityttää, että kuinkakohan tuollainen ruokasaavi pysyy kiinni ilman mitään lukkoja, jos on avoimessa tilassa, esim keittiössä niin että koira pääsee sen luokse... Kuinkakohan nopeasti koira oivaltaa miten sen saa auki... hmm...

Sitten pitäisi ostaa vielä valjaat, sadekeleille mantteli, hihna, pissa-alustoja, pissapois-suihketta, varmaan lisää leluja, shampoo ja hoitoaine, kynsisakset jnejne, en edes saa päähäni mitä kaikkea pitäisi hankkia tai mitä kaikkea pitäisi täällä kotona tehdä valmistellessa kotia pentuystävälliseksi...

Päätin sysätä taas kodin siivoamista tuonnemmaksi ja lähteä huomenna käymään Stadissa Lönnrootinkadulla, Koirankaupassa katsomassa mitä kaikkea sieltä löytäisin! Ehkä siivoan sitten hädässä torstaiaamuna, että viikonloppuna kehtaa poikaystävän vanhemmat päästää ensimmäistä kertaa kotia katsomaan...
Hold fast to dreams
For if dreams die
Life is a broken-winged bird
That cannot fly.
 - Langston Hughes 

Ulkoasu

Nyt on ulkoasua taas hieman muunneltu, tämä on nyt pidempiaikaisempi ratkaisu. Omaa silmää edellinen kyllä miellytti, mutta jokin siinä vähän otti päähän, jokin ei oikein toiminut. Ehkäpä nyt on parempi.
Mitä mieltä olette?

2012/04/02

Ostoksia!

Tänään tylsyyden huipentumasta johtuen päätin uhmata kurjaakin kurjempaa säätä ja lähteä katselemaan keskustaan koiratarvikekauppoja. Kierros alkoi Vuorimiehenkadulta, All Fur Dogzista. Tänne suuntasin lähinnä tutkimaan tarjontaa. Kauppa oli erittäin kodikas ja siisti, mukava henkilökunta ja hyvät tilat väliaikaisesta putkisaneerauksesta huolimatta. Putiikki tarjoaa palveluinaan myös hoitolapalveluita, sekä erilaisia koirakouluja alakerrassaan. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille Helsingin keskustassa liikkuville koirakoille! Ehkä itsekin käymme kokeilemassa jotain koulua kunhan sen aika koittaa... ;) Lisää tietoa kursseista ja muista palveluista löydätte nettisivuilta.

Suurimpana mielenkiinnon kohteena käynnilläni olivat kuitenkin Les Poochin harjat.
AFD tarjosi asiantuntevaa palvelua, ja jopa näytti käytännössä miten Les Poochin harja toimii käytännössä koiran kanssa. Kiitokset koko henkilökunnalle ja sille koiraparalle joka hämmentyneenä ihmetteli kun ihan ventovieraita ihmisiä pyöri hänen ympärillään tutkailemassa ja tarkkailemassa. Lopputuloksena mukaan tarttui Les Poochin punainen kapea harja/karsta, baby Kongi ja pari pehmoa (kuva alempana).
Toisella puolella suorat ja toisella taitetut harjakset takkujen aukomiseen
ja turkin siloittamiseen. Runko on taipuisa, joten harjaa on helppo käyttää
vaikeissakin paikoissa.

Pahoittelut tummasta kuvasta :D: Tässä kuitenkin näkyy koko harja.
Baby Kong pikkuiselle ensimmäiseksi aktivointileluksi :)

Seuraavaksi vuorossa oli Iso Roobertinkadun Pet Boytique Doggystyle. Tässä pienessä kaupassa on tullut vierailtua useamminkin katselemassa ja ihastelemassa. Liike on ehkä hieman hienostunut ja mielikuva jenkkityyppisestä pikkukoirien pukuliikkeestä on aika herkässä. Myyjä on kuitenkin mukava ja ystävällinen, ja liikkeessä tarjonta on laaja. Valikoimasta löytyy myös paljon sellaista, mitä ei tavallisesta koirakaupasta löydä, kuten pekonin makuiset ilmakuplat yms! :D Kannattaa vilkaista verkkosivuilta mitä kaikkea valikoimasta oikein löytyy! Itselle täältä ei tarttunut mukaan muuta kuin yksi lötköpehmo, sillä peti jonka perässä olin kauppaan tullut, oli myyty eikä kyseistä tuotetta enää tulisi heille! :( Vain yksi sellainen haluamani peti oli jäljellä, mutta se oli niiiiin iso, että varmaan olisin itsekin mahtunut siihen makaamaan. Eli ei ehkä ihan pikkukippuran kokoa... :<

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä oli vuorossa vanha kunnon Stockmann! Stocka oli lähinnä extempore-tapaus, sillä tarkoitukseni ei ollut siellä käydä, mutta koska se sattui olemaan matkan varrella, päätin piipahtaa kurkkailemassa mitä kivaa sieltä löytyisi. Noh, sieltähän tuli mukaan jopa neljä erilaista lelua pennulle! :D Yllätyin siitä, etteivät lelut suinkaan olleet Stockan normaalien hintojen veroiset, joten tuli leluja ostettua sitten senkin edestä! :D: Tässä nyt kuitenkin kuva mitä kaikkea söpöä tuli tänään ostettua:
Vasemmalla kisu, vauvalelu + pikkulötkö Stockalta; keskellä sininen
nalle ja vihreä hepo AFD; mustavalko lötkö Doggy Style; valkopunainen
lemmu Stocka

Ainiin! Mainittakoot vielä, että vanha kunnon Teppo tasatukka, eli tuttujen rapsuttelijoiden kesken Tepi täytti tänään kunnioitettavat 9 vuotta! Synttäreiden kunniaksi äiti oli järjestänyt kakkukestit ja laittanut lempiruokaani, perunoita ja nakkikastiketta! :DD Kyllä, olen täysin mummonmössöruoan ystävä ja ylpeä siitä, aih että kun oli hyvää!! Ruokailun jälkeen mupellettiin siis vielä herkullista ja suussa sulavaa mansikkatäytekakkua, kahvia ja taustahälinänä Salkkareita ym. Leppoisa ilta vanhemmilla ja illalla äidin kyydissä kotiin. :)
Tyytyväinen synttärisankari päivää ennen. Ja kyllä sillä on pupillit
vaikkei simmussa näykään kuin keltaista! :D
Kaikenkaikkiaan erittäin mukava päivä kurjasta säästä huolimatta! Täytyy kyllä vähän rauhoittua ostoksien kanssa, että jää tekemistä pidemmällekin ajalle ja etten sekoa totaalisesti. :D: Seuraavaksi metsästetään se täydellinen peti... ;) Niin ja pahoittelut Instagram-kuvien laadusta. Järkärin piuha on edelleen porukoilla (jonka olisin voinut ottaa tänään mukaani jos vaan olisin tajunnut ja muistanut), joten kuvia en saa mitenkään koneelle! :(

Ps. Seuraa meitä Bloglovinissa!

2012/04/01

Puppyplans?!

Ohhoh, onpas viime kirjoituksesta vierähtänyt jo tovi jos toinenkin... :D: Pahoitteluni asiasta, vaikka tosiasiahan on edelleenkin se, ettei noita lukijoita ole yhtään ainoata... :D

Mutta siis, asiaan. Kotikoloisessani on alkanut tympimään se, että täällä on hurjan yksinäistä, kun on oikeasti yksin. Porukoilla asuessa oli aina ihan normaalia, ettei koskaan ollut TÄYSIN yksin, koska aina oli kaksi karvaista kissanlöllykkää vieressä (tai vähän kauempana). Nyt kun täällä ei niitä kisulipisuleita kuitenkaan ole, niin täällä saa olla sitten ihan oikeasti yksin. Aika menee koneella, Facessa istuskellessa ja pelkään vähän jo omien silmieni takia, että alkaa pikku hiljaa olla liikaa nää mun koneellaoloajat.

Heti kun kämpän saanti varmistui, olin varma että joku lemmikki sinne tulee, on tultava oman järkeni vuoksi. Aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että taloon tulee kissa ja piste. Muita vaihtoehtoja ei ole. En ole koskaan aiemmin oikein ollut koiraihmisiä, ne ovat ina olleet enemmän tai vähemmän haisevia ja likaa kerryttäviä otuksia (eikö kissat sitten ole?). Pitkien pohdintojen ja käytännössä todistettujen reaktioiden jälkeen tajusin kuitenkin, että poikaystävälleni tällainen ratkaisu olisi todella kohtalokas. Kissa-allergia on hänellä sen verran paha, että vuorokaudessa reagoi voimakkaasti vanhemmilla löllöttäviin kissoihimme. Pahin on jos kissa raapaisee häneltä ihon auki tai kissan kosketuksen jälkeen hieroo silmää...

Nyt ollaan sitten pohdiskeltu, että mitäs jos... En tiedä missä välissä päässäni "napsahti", mutta jossain välissä tajusin, että hei hetkonen, ei ne koirat ole pahoja ja ällöttäviä, vaan aivan vietävän ihania! Olen kyllä sitä mieltä, että tämä ajatus on kytenyt jo pidemmän aikaa jossain syvällä aivojen sopukoissa siitä asti kun poikaystävän koiran ensimmäisiä kertoja tapasin. Siitähän se sitten lähti. Googlea on hakattu enemmän kun laki sallii, kun ollaan etsitty rotuja, jotka kiinnostaa ja joiden luonne sopisi meille. Jo heti alussa huomioni kiinnittyi Shiboihin. Kahlattuani kaiken netistä löytyvän tiedon läpi rupesin kontaktoimaan kasvattajia pennun toiveessa. Ei hemmetti, tuntui ettei koko hommasta tule yhtään mitään! Viime viikkoon asti tuskastelin "tyhjyydessä", sillä yksikään kasvattaja ei sanonut juuta eikä jaata pennun saamisen mahdollisuudesta. Olin jo heittämässä lusikkaa jonkkaan pennun hankintahaaveistani pahimpien turhautumiskohtauksien aikana. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta kyllä tätä on kauan mietitty ja voi että sitä ärsytyksen määrää kun kukaan kasvattajista ei sano kuin ympäripyöreyksiä. Okok, Shiba on rotuna suomessa edelleen harvinainen ja pieni rotu, nartut saattavat astutuksissa jäädä yllättävänkin usein tyhjiksi tai pentuja saattaa syntyä vain 1-2. Ei siis mikään ihme, ettei kukaan voi etukäteen pennunsaantia luvata. Aluksi hieman tampiona ja koiranhankinnan aloittelijana en kuitenkaan ihan täysin sisäistänyt tätä, joten olisi ollut erityisen mukavaa, että joku kasvattajista olisi tämän maininnut, jolloin näiltä turhautumispuhinaähinöiltä olisi suuremmissa mittakaavoissa vältytty.

Tämän viikon aikana sain yllättävän yhteydenoton kasvattajalta, jolle olin sähköpostia kirjoitellut ja pennuista kysellyt. Hänelle oli syntynyt neljä pientä mustaa kippuraa karkauspäivänä ja osa heistä olisi vielä vapaana! Siitähän vasta innostuin ja asiat rupesivat etenemään jopa nopeammin kuin olin suunnitellut. Eilen lauantaina kävimme pentuja ja heidän vanhempiaan katsomassa! Matka oli vähän pidemmänpuoleinen ja puuduttava, jatkuvaa suoraa tietä ja kuskilla meinasi virta loppua puolessa välissä. Loppupeleissä matkaa oli noin 1h 30min, mutta jatkuva suoraan ajaminen rasittaa aika paljon vastaruokittua suomenjössikkämiestä.

Kun sitten vihdoin pääsimme paikalle, tapasimme ensimmäisenä pentujen isän, upean punaisen kippuran! Täytyy sanoa, että hyvät geenit ovat pennut saaneet, uros oli jopa omiin silmiini hyvärakenteisen näköinen ja erittäin tuttavallinen, neljä ventovierasta seisoskelemassa ympärillä oli kaikkea muuta kuin pelottavaa ja kaikki saivat vuoron perään pusuja. Samaa linjaa noudatti pentujen emokin, joka ihan selvästi rakastui tuohon miekkoseen :D Pennut ovat siis nyt 4vk ikäisiä, ja olivat vielä melko rauhallisia ja ujonpuoleisia vauveleita. Tyttö oli kaikista reippain ja tämäkin tykästyi toiseen puoliskooni erityisen paljon, punki koko ajan syliin rapsuteltavaksi ja käsiä tutkimaan jne. Pojat olivat vähän rauhallisempia jössiköitä, pienin niistä hieman pelkäsi sylissä kun taas toinen isommista uinahti nokosille herran syliin! :DD Millään en olisi halunnut niin nopeasti lähteä pentujen luota pois, mutta täytyi kasvattajan perheellekin antaa aikaa levätä, heillekin kun oli perheenlisäystä suotu hetki sitten. Harmistuttaa hurjasti, etten kuvia räpsinyt pennuista lainkaan, vaikka kamera laukussa kuumottikin. Olin niin innoissani pennuista, etten tohtinut poistua paikalta kameraa hakemaan :D: Ehkä sitten ensi kerralla (joka muuten on jo 2vk päästä!!), kun mennään katsomaan kuka pentupalleroisista lähtisi toukokuussa meille asumaan! :)

Ai että olen NIIIIIIN innoissani, että tuntuu etten pysy pöksyissäni!! Ensi viikolla on varmaan pakko suunnata jo ensiostoksille koirakauppoihin, vaikka pennun saapumiseen onkin vielä reilu kuukausi.
Jottei koko postaus jäisi ihan pelkäksi tekstimössöksi, niin täytetäänpä tätä muutamalla kuvalla kaverini vajaa vuoden ikäisestä valkkarityttösestä, joka kaverini kanssa vieraili meillä to-pe. :)