The way is not in the sky, the way is in the heart

Sekalaisia räpsyjä loppuviikolta. Tehtiin ällömakeita ystis-kuppikakkuja, lahjottiin toisiamme suklaalla ja jaettiin ruusuja. Korjattiin ällömakeus suklaamuffilla ja ihasteltiin mun uutta liekkitukkaa. Piristettiin ystävien päivää ja naurettiin hassuille ihmisille. Todettiin, että musta ei vieläkään ole kuskiksi, sillä en osaa väistää bussia. No, ehkä se siitä vielä. Tänään olisi taas tallipäivä, mutta mulla on jostain syystä selkä ihan järkyttävässä juntturassa, että en tiiä pääsenkö edes Mädden selkään. Morin kanssa ollaan treenattu oman paikan löytymistä, vielä se on vähän hakusessa, mutta eiköhän se tästä. Rappuäänille haukkuminen on loppunut kuin seinään sen jälkeen, kun Mori rupesi saamaan palkintoja aina ääniin reagoimisesta. Hieno koissu ♥

Ainiin, kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille! Teitä olikin enemmän kuin osasin odottaakaan, harmi etten voi kaikille lähettää tätä palkintoa, mieli tekisi! Mutta, arvonnan voittaja on nyt arvottu! Onnettarena toimi koko arvonnan aikana täysin unessa ollut puolueeton S, joten reklamaatiot voi lähettää suoraan hänelle. Arvonnan voittaja on...

Jemppu!

Onneksi olkoon, sinulle on lähetetty sähköpostia! Tarkista s-postisi pian, jotta voin laittaa tuotteet postiin! :)

Ihanaa lauantaipäivän jatkoa teille kaikille murusille! ♥

Day off

Vapaapäivä, mikä ihana sana paskamaisen duunipäivän jälkeen.

Edelleen sama fiilis vaivaa pääkoppaa kuin eilenkin, tosin ei onneksi enää niin vahvasti, mutta kyllä ne ajatukset tuolla ajatusten takana koko ajan piilee. Joka kerta, kun tulee mieleen, että viikonlopun jälkeen enää maanantai ja sitten joudun taas sinne...

Eilen tuli vähän pohdiskeltua, miksi voisi olla näin, että mua kohdellaan töissä kuin ruttoa tai halpaa makkaraa... No, mähän sitten tajusinkin vihdoin ja viimein mistä se ehkä voisi johtua. Tai johtuu hyvinkin todennäköisesti. On vain todella surullista, että se näkyy näin selvästi vasta nyt, tai sitten vain olen aikaisemmin ollut niin sinisilmäinen kyseiselle seikalle, etten siihen ole näin paljoa huomiota kiinnittänyt.

Mä en enää pysty töissä luottamaan keneenkään, en pysty katsomaan toista ihmistä silmiin ja ajattelemaan, että se hymyilee mulle oikeasti ihan ystävyyttään ja kuuntelee kuuntelemisen ilosta, eikä vain siksi että työpaikan hyvinvoinnin ja mun "aseman" takia esittää mukavaa ongelmien välttelemiseksi. Tosiaan, mun ongelmana työyhteisössämme on se, että oon todella lähellä firman johtoa muista kuin työtehtävällisistä syistä, mikä varmasti osaltaan tekee sen, ettei kovin moni halua sanoa mun kuullen mitään töistä, ettei se kantaudu johdon korviin. No mä en valitettavasti ole tilannettani voinut valita, mutta en mä mielestäni koskaan ole kenellekään mitään pahaa tehnyt, että ansaitsisin tulla kohdelluksi näin. En mä tietääkseni koskaan koulussakaan tehnyt mitään niin pahaa, että olisin ansainnut tulla kiusatuksi ja syrjityksi, mutta niin vain kävi. Joka ikisessä koululaitoksessa, missä olen ollut.

Mutta masistelut sikseen, en jaksa enempää märehtiä tätä, etten taas ala pillaamaan asian takia, sillä mulla on vähän sellainen periaate juurtunut hyvin syvälle, ettei muille kannata näyttää tulleensa loukatuksi. Ne ei ansaitse sitä tyydytystä. Jatkan vaan tekohymy naamalla ja teen työni niin kuin aina ennenkin. Jos kuuppa hajoaa, niin käydään vessassa rauhoittumassa ja sitten palataan taas takaisin hommiin niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Life sucks but you just have to deal with that shit.

Vaikka olikin tänään vapaapäivä, enkä aluksi olisi halunnut edes liikkua mihinkään sohvalta, päädyin kuitenkin kaverin kyydissä ajelemaan ympäri lähiseutua. Sain mä vähän ruokaakin naamariin. Tässä päivässä ei kuitenkaan oo ollut mitään sen ihmeempiä, mutta alkuperäisen "tänään ollaan pieruverkkareissa ja meikittä" -suunnitelma kusin aika huolella ja lopputulos näkyykin näissä tylsissä samantyyppisissä posetuskuvissa feattaajana tällä kertaa ehkä parhaiten ikinä säilyneet mamin ostamat leikkokukat viime viikolta (lapsi innostui leikkimään ja poseeraamaan)...

Epäviherpiipertäjä ja päivä teinivaimona

Eilisen turhautumisen jäljiltä jäikin laittamatta postausta siitä parvekkeen "viheröittämisestä", vaikka tosiaan eilen sainkin homman kuta kuinkin tehtyä. Kieltämättä oli harvinaisen nolo tunne kyykistellä pitkin hiekkateitä poimimassa kiviä (ruukkujen pohjalle "salaojat"). Yritin aina katsoa ettei kukaan näe, mutta tottakai just sillon kun oon pylly pystyssä jossain pientareella, joku juippi tulee jostain ja kattoo pitkään että mitä helvettiä toi naikkonen tuolla tekee!?! Tottakai olin siis liikkeellä ihan tyylikkäästi farkuissa ja nahkatakissa jne, kuten normaalisti (ja kuten ns. hienojen naisten kuuluukin), joten joku varmaan sai musta häiriintyneitä mielikuvia tästä hyvästä.

No kun ne kivet oli sitten poimittu ja kiikutettu ylös parvekkeelle asti, alkoi niiden levittely ruukkuihin. Ja ei huoh sitä kolinan määrää, sääli alakerran naapureita jos olivat kotosalla, kuulosti varmaan ukkosen jyrinältä kun metalliruukkuun niitä lappasin... Huomatkaa huipputyylikkäät puutarhahanskat <3

Kivien jälkeen mullat päälle ja sitten kukkia ruukkuihin. Multaa oli siis varattu 20 litraa, mutta kuinka ollakaan minä viherpiiperoinen sain ne tuhottua liian hyvin ja tuosta isoimmasta ruukusta jäi osa uupumaan jopa! Noh, lopputulos silti yhtä suloinen ja ainakin oon nyt itse tositosi tyytyväinen parvekkeen "lookiin", vaikka sainkin aikaan hieman sotkua... Koska olen rebell, en noudattanut äidin neuvoa ja laittanut sanomalehteä alle kun multia nakkelin ruukkuihin. Jos totta puhutaan, tuuli sen verran hurjasti, että olis ne varmaan siitä lentäny jonnekin joka tapauksessa. Ihan tarpeeksi oli sähläämistä jo näin :D Nyt sitten kattellaan miten kauan säilyvät hengissä! :D:

Valmista tuli!

Koko parveke, tykkään!

Heräsin tänä aamuna aivan kamalaan oloon. Olin viime yönä itkenyt itseni uneen ja yöllä nähnyt hirveimpiä painajaisia mitä voi kuvitella. Muistan heränneeni yöllä omaan huutooni, sääli naapureita jos ovat kuulleet... Tosiaan aamulla jatkettiin siitä mihin illalla oltiin unen tultua jääty. Hysteriaitkun ansiosta jäljelle jäi järkyttävä jysäri, joka ei ole vieläkään täysin hellittänyt. Aamupäivä tuhoutui sohvannurkassa hengitysharjoituksia tehden, koska olo oli niin kamala. Muutenkin nyt on ollut ruoan syöminen yksi täys mahdottomuus, kaikki maistuu ihan paskalle ja heti tulee oksu olo, tänään syönyt kaksi leipää, pullan ja viiliksen... Kokoilin kuitenkin itseni kasaan ja lähdin moikkaamaan kaveria. Bussimatka oli hirveä, näin jotain mikä sai taas ahdistuskohtauksen aikaiseksi ja olisi tehnyt mieli hypätä bussista ulos. Samanlainen (tai vielä pahempi) olohan tuli eilen perjantaina viiden aikaan Tikkurilan asemalla, kun koko kroppa tärisi hillittömästi eivätkä jalat kantaneet. Happi loppui eikä saanut lisää happea. Onneksi kaveri tuli pelastamaan, jäin Koivukylässä pois haukkaamaan happea ja loppumatka kuljettiin kaverin kanssa yhtä matkaa. Tunteet heittelee vuorokaudessa enemmän kuin pää antaa myöten, ilosta suruun, tuskaan ja vihaan sekä kaikkeen muuhun niiltä väliltä aina välinpitämättömyyteen ja tyhjyyteen asti. Kunpa tää paha olo menisi jo pois. Että tällaista täällä...

Mutta joo, takaisin siis tämän päivän - tai nyt jo eilisen - tapahtumiin. Oltiin siis ABC:llä kahvilla ja siitä jatkettiin sitten pieneen puistoon jauhamaan lisää paskaa. Istuskellessamme puiston penkillä paikalle saapui kaverin koululaisia, vuosimallia '00... Ensimmäinen kysymys oli "OOTTEKSTE NAIMISISSA!?!!" "Ai ette vai, seurustelettekste?? No pussatkaa nyt, halatkaa ees!! Äähähää ette uskalla!!!" D: Huooooohhhh Siinä sitten hetki väännettiin kättä teinipoikien kanssa, katottiin suut auki loksahtaneina kun toinen niistä varasti kaverin Möfön (kyllä, ES-jonne), mutta palautti sen sitten hetken päästä avaamattomana takaisin jne. Vaikka kyseinen kaveri onkin vähän liiankin lähellä asiaa mikä yllä mainitun kuvotusolon ynnä muut fyysiset ja psyykkiset oireet saa aikaan, oli tosi kiva nähdä ja jutella, paransi oloa kummasti! :) Harmi vaan, että heti kun tulee yksin kotiin, alkaa ajatukset taas karkailla siihen pahan olon aiheuttajaan ja sitten ei taaskaan ole hyvä olla. Ehkä huomenna saa asioihin edes jotain selkoa, toivottavasti... Nyt nukkumaan, josko tänä yönä ei näkyisi painajaisia.....

Pahoittelut tärähtäneestä otoksesta, mutta tämä kaikista julkaisukelpoisin
Tämän päivän ryysyt feat NY <3

Spring is here!

Tänään oli taas lukuvapaampi päivä (omaa tyhmyyttä) ja ohjelmassa oli Ikeareissua äidin kanssa sekä Plantagenissa vierailua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti ensin mennä Ikeaan ja jatkaa siitä sitten suoraan kukkaostoksille, mutta koska ostokset (lue alla) olivatkin sitten vähän kookkaampia ja veivät kaiken ylimääräisen tilan autosta, jouduttiin soittamaan isäkin paikalle että pääsin jonnekin sieltä Ikean parkkialueelta. Noh, samallapa saatiin kantoapua, ei oltais kyllä äidin kanssa jaksettu niitä kantaa kun nytkin teki oikeesti tuskaa vaikka pappa kanto melkein kokonaan itse...

Anyway, niihin ostoksiin... Ikeasta koppastiin mukaan uusi vaatekaappi eteiseen vanhan epämääräisen viritelmän tilalle. Valitettavasti Ikean sivujen monipuolisuudesta johtuen en löydä kuvaa uudesta kaapistani, joka tällä hetkellä makaa tämän näköisenä olohuoneessa:

Kaapin olisi siis tarkoitus olla eteisessä kaappina takeille + kengille. Kaappiin tulee umpinaiset kiiltävät valkoiset liukuovet ja tosiaan sijainniksi eteinen, tämän kaaoksen tilalle:

Osittain mä jopa tykkään tästä mun hillitty kaaos-eteisestä, kaikki helposti saatavilla
eikä mitään ovia tms tiellä + näyttää avaralmmalta... Aika haikeeta

Ikeasta bongattiin lisäksi kangaslaatikoita, joihin sain näppärästi ängettyä kaikki korkokengät piiloon. Ja kuinka ollakaan, ne mahtuivat yhteen laatikkoon! Ennen kengät olivat joka ikinen kaapin pohjalla siistiin riviin laitettuna ja tottakai ne sellaisinaan vievät tilaa! Onneksi hoksasin nuo, nyt kaappi näyttää paljon siistimmältä.

Ja ööm, ostin myös pitkiä pikkulusikoita! Enää ei tarvitse ähkiäpuhkia kun normilusikat on liian isoja tai aina loppu tms... :D Ja niiden lisäksi mukaan tuli uudet lakanatkin, söpön räikeät kesäiset pallukat ;D Ja ah, ainiin! Nyt on myös kesäkuosia sohvalla, kun uudet Ikean tyynytkin ostettiin! :DD

Plantagenista puolestaan ostettiin tavaraa enemmän kuin oli alun perin tarkoitus :D Lähdettiin ostamaan yhtä - tai kahta kasvia. Noh, loppupeleissä niitä on tuolla parvekkeella nyt 12! :D: No joo, kuusi niistä on pieniä viherköynnöksiä tms, jotka menee ruukkuihin vain täytteeksi/lisäkoristukseksi. Katsotaan miten nopsaan saan ne tapatettua... Kotimatkalla kierrettiin vielä Etolan kautta, josta löydettiin kivat istuintyynyt parvekkeeni penkeille. Aikas paljon sitä tuli tänään taas shoppailtua... :D: Innostuksissani kuurasin koko parvekkeen puulattian sekä kaikki muutkin puiset kalusteet (pöytä ja tuolit), mutta totesin sitten, että itse kukkien istuttaminen saa jääsä huomiseksi. Toisin sanoen mut voi sitten huomenna nähdä kyykkimässä pitkin Keravaa metsästämässä täydellisiä pikkukiviä ruukkujen pohjalle... :DD Nyt en jaksanut kauheasti kuvia kukista näppäillä, ettei mua nyt luulla joksikin jäätäväksi viherpiiperöksi, mutta laitetaan nyt yksi. Huomenna sitä tulee todnäk lisää... ;)

Ja psst. Huomenna enää neljä päivää tähän ♥: