The falling leaves of red and gold

Kirpeät syysaamut, yöpakkasen jäädyttämät pihat
Ruskaiset lehdet, muuttolinnut

Sadepäivät, pimenevät illat

Villasukat ja suklaalevyt

Syksy on taas täällä

Tuntuu, että vuorokaudessa olisi vähemmän tunteja kuin aikaisemmin, vaikka todellisuudessa vain tekeminen päivittäin on lisääntynyt. Tottakai myös pimeän vuodenajan lähestyminen lisää sitä väsymyksen tunnetta omalta osaltaan. Tuntuu ettei blogin päivittämiselle juurikaan riitä aikaa tai energiaa, mutta yritetään.

Olimme avokin kanssa reissussa Espanjan auringon alla syyskuun alussa ja voin kertoa, että hermoloma oli paikallaan. Mori sekä Halla olivat kumpainenkin niin hyvässä hoidossa, että lomaa olisi voinut jatkaa pidemmänkin aikaa. Ei me siellä lomalla muuta tehty kuin lomailtiin ja löhöttiin rannalla, mutta sehän lomassa aina on parasta. Eikä paljoa "oikeilla" lomilla tullut löhöiltyä, joten nyt sitten senkin edestä.

Halla on voinut oikein hyvin minulle muuton jälkeen. Ollaan tehty töitä sen lihaksiston ja kaiken muunkin kanssa ja pikkuhiljaa alkaa löytyä oikeat nappulat tamman kanssa. Vielä on tottakai paljon tehtävää, mutta ei meillä mihinkään ole kiire. Tulevaisuuden suunnitelmiakin vasta mietitään ja joka toinen päivä ne menee aina täysin uusiksi, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin. Ollaan nyt käyty sekä koulu- että estevalmennuksissa, vaihtelevilla menestyksillä. Kuva- tai videomateriaalia näistä ei valitettavasti ole, mutta voi olla että joitain lyhyitä päiväkirjamaisia postauksia lisäilen tunneista tänne vielä jälkikäteen.

Koulupuolella on tapahtunut selkeä ja isoin muutos parempaan, sillä Halla ei enää holtittomasti kaahota koko aikaa, vaan nyt on alkanut löytymään ne oikeat avut hevosen saamiseen ohjan ja pohkeen väliin kunnolla. Täytyy sanoa, että senkin hoksaaminen on yllättävän vaikeaa noin vaativan ratsun kanssa. Samalla on myös saatu vauhtia ja kaahotusta pois, sekä vähän pelivaraa askelpituuden säätelyyn. Laukka on edelleen ratsastettavuudeltaan vaikein ja vaatii paljon vielä työtä. Tällä viikolla on tarkoitus pitää pieni gramaanikuuri, ei siis kiskoa hevosta nyökkyyn piuhojen avulla, vaan käyttää niitä apuvälineenä, jotta laukkaa saisi työstettyä paremmin. Ja pyrin tottakai ratsastamaan mahdollisimman löysällä gramaanilla koko ajan. Hyppäreistä on viime aikoina melko vaihtelevat fiilikset, väliin on mahtunut niin hyviä fiiliksiä kuin itku kurkussa vääntämistäkin. Valmennuskuviot on vähän myllerryksessä vielä ja olen tällä hetkellä hieman skeptinen sen suhteen, uskallanko asettaa edes mitään tavoitteita meille mikä tietysti omalta osaltaan hankaloittaa asioita... No, on tässä onneksi aikaa vaikka kuinka!
Ollaan me käyty lisäksi jonkin verran maastossa ja mikä olisi sen ihanampaa kuin oman rakkaan suomineidon kanssa maastoilu syksyisessä metsässä tai hanattelu sänkkärillä! Tutkimusmatkailuakin ollaan jonkun verran harrastettu, eli siis vaan lähdetty maastoon kävelemään ja etsimään uusia maastoreittejä. Hektisen elämän keskellä mieli lepää, kun lähtee yksin iltakävelylle pellonreunaan tai hiekkatielle. Ihanaa vastapainoa myös sille lähes jatkuvalle hevosenomistajan stressitilalle.

Mori puolestaan on vaihtanut ruokavalionsa nappulasta kokonaan raakaruokaan omistajan menetettyä totaalisesti hermot sopivan nappulamerkin metsästyksessä. Vielä ollaan totutteluvaiheessa, mutta voisin kyllä jo nyt sanoa, että koira on iloisempi ja paremmin voivan näköinen, vaikka vatsa ajoittain reistaileekin vielä. Muuta ihmeellistä ei Morin kanssa ole juurikaan tapahtunut, rallytokoa meidän piti aloitella, mutta jätin kurssin kesken, sillä en halua maksaa siitä että kurssin vetäjä kouluttaa kurssiajalla omaa koiraansa sen sijaan, että opettaisi meitä. Toistaiseksi ollaan siis vain oltu kotosalla, välillä käyty peltolenkeillä kaverin koiruleiden kanssa, ja taas toisinaan vain kotimetsikössä haistelemassa uusia syksyn tuoksuja.

Toivottavasti teidän lukijoiden syksy on alkanut hyvissä merkeissä.

Ihania kirpeiden pakkasaamujen ja auringon täyteisiä syyspäiviä!

Kauneutta ja terveyttä syksyn keskelle

Eilen olin todella ylpeä itsestäni. Oli huippuhauskaa lukea Facebookista kaikkien kitinää jatkuvasta sateesta. Mä onnistuin koko päivän välttelemään sadekuuroja liikkumalla oikeeseen aikaan paikasta toiseen. Kerrankin mulla kävi tuuri jonkun asian kanssa, vaikka oishan mulla ollu sateenvarjokin mukana...

Syksyissä on se kiva juttu, että syksyt tietää aina messuja. Helsingin Messukeskuksessa järjestetään 19.-21.10.2012 I Love Me-messut, tutummin vanhat kauneus & terveysmessut. Vuosien saatossahan nämä messut ovat paisuneet pelkästä kauneus- ja terveyspuolesta myös muotiin, häihin, näköön, ja koruihin. Mä olen itse ollut messuilla töissä muistaakseni kolme viime vuotta, tosin en koskaan ihan koko viikkonloppua. Messut on kuitenkin todellakin näkemisen arvoiset, joten kannattaa ihmeessä tulla vilkaisemaan mitä kaikkea siellä on esillä! Messuviikonlopun ohjelmatiedot löydät täältä!

Tänä vuonna onkin poikkeuksellinen messuvusi, sillä mä palloilen messuilla joka ikinen päivä! Tää on mun mielestä ihan huippua, sillä tänä vuonna pääsen tekemään jotain uutta ja jännää (ja kuulemma kivuliasta). Mä lupauduin eilen kynsihuoltajani kynsimalliksi The 3rd Global Nail Cup Finland-kilpailuihin. Kilpailut kestävät koko viikonlopun ja parhaimmillaan olen kynsimallina joka päivä. Mutta ainakin perjantaina klo 11:00 alkaen Akryylin SM-kilpailuissa, olettaen siis, että perjantaina pidettävät harkat menee nappiin ja kynsihuoltajani kelpuuttaa suorituksensa (ja mun vänkyränäpit) kilpailuun.
Alunperin en ollut ajatellut meneväni messuille lainkaan perjantaina, mutta nyt kun mut pestattiin kynsimalliksi ilmaisen kynsihuollon palkalla, niin miksen siinä samalla sitten kiertelisi messuja läpi! Loppujen lopuksi homma on tällä hetkellä menossa paremmin kuin hyvin!

Nail Cupin lisäksi mut löytää lauantaina ja sunnuntaina teveyspuolelta meidän salin promopisteeltä. Vaikka yleisesti ottaen ihnoan promoamista, messut on jotenkin eri asia. Messuilla tulee paiskittua töitä koko päivän ajan ja illalla sekä jalat että kurkku huutaa hallelujaa. Muttei messusykkimistä jaksaisi kovin usein, messut tai parit vuodessa riittää mulle vallan mainiosti. Täytyy vaan keksiä jostain joku Morkkiksen hoitaja siksi aikaa kun oon messuilla, ettei se joudu olemaan niin älyttömän kauaa yksikseen, reppana.

Ps. Oon aivan rakastunut Daughtryyn, kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa esim. Youtubesta jätkien biisejä. Pure love! ♥

Viikonloppuvaihteella

Toivottavasti teillä jokaisella ihanaisella on ollut kiva ja mieleenpainuva viikonloppu tähän asti, tai jos ei ihan niin ikimuistoinen niin edes mukiinmenevä! Mulla viikonloppu on ainakin mennyt hyvissä merkeissä ja nyt on hyvä fiilis, vaikka huomenna onkin taas maanantai...

Lauantaiaamuna käytiin kaverin kanssa Peten työpajalla tekemässä sotastrategioita ja alustavan suunnitelman mukaan mulla on inkkiä ihossa maanantaina 15.10. !! Mua vähän harmittaa, ettei mun kaveri varmaankaan pääse mun mukaan, en millään haluaisi mennä sinne yksin. No, saa nähdä. Pidetään sormet ristissä, ettei satu ihan älyttömästi ja etten huuda (ainakaan kauheasti)...

Päivä jatkui tallireissulla. Mädden vähän epämääräisen takasen takia käytiin vaan rennosti maastoilemassa. Tytsyllä taisi kuitenkin olla aika paljon virtaa, joten maastosta tulikin aika pirtsakka. Mutta mikä ois sen ihanampi tapa viettää kirpsakkaa ja aurinkoista lauantaipäivää kuin istua hevosen selässä ratsastellen pitkin peltoteitä! Pienestä se ihminenkin on taas iloinen.

Illalla olikin sitten ne mun aikaisemmin mainostamat kaverin tuparit. Tyyppien perinteiseen tapaan tarjoilu oli erittäin nestemäinen ja populaa oli ihan älyttömästi. Kun oltiin lähdössä baariin, kämpän eteinen näytti yhtä kaaosmaiselta kuin Porkun narikka pilkun jälkeen. Mä en viipynyt kauaa baarissa, kun sain tutulta kyydin kotiin pienellä bensarahalla. Mäkkärin kautta kotiin ja nukkumaan!

Sunnuntaita vietettiin koomaamalla sinne neljään asti ja sitten vasta lähettiin liikkeelle. ABC tarjosi meille maittavan lounaan, kanavartaita ja pastaa, nomnom! ♥ Tallilla päästiinkin sitten leikkimään partureita, kun Mädden omistaja klippasi tytön. Nyt tytsy on puolikalju, jätettiin sille kuitenkin koko ylälinja koskemattomaksi, niin pysyy kaula, selkä ja pylly lämpimänä. :)

Ratsastin Mädden maneesissa, tänään jo vähän pyytäen tyttöä venymään eteen alas. Lisäksi tehtiin vähän väistöjä jne. Maneesista poistuttua tajusin, että on ihan säkkipimeetä, eikä oikeesti nää yhtään mitään. Päästiin mee kuitenkin perille. Mädden hoitamisessa ratsastuksen jälkeen meni niin pitkään, että loppupeleissä jouduin jopa sulkemaan tallin. Vähän pelotti, kun en sitä ollut koskaan sulkenut eikä mulla ollut mitään käryä mitä tehdä. Onneksi sain sitten viisaammalta apua. Puol kymmenen aikaan me sit vihdoin ja viimein päästiin pois tallilta.

Että tämmöinen viikonloppu täällä. Saa nähdä millainen viikko on taas edessä... Nyt viemään Morkkista ulos, syömään iltapalaa ja tutimaan! Unia kaikille! ♥

Päivä, jolloin villasukat kaivetaan kaapista

Huijuijui, väsyttää ihan hirmuisesti! 

Ja vitsit että ulkona osaa sitten olla kurja sää. Tällaisina päivinä on aivan ihanaa käpertyä sohvannurkkaan katsomaan Kaunareita, joita oon muuten kattonut jo vaippaikäisenä. Äiti aina naureskelee, että mua ei koskaan saanut millään muulla hiljaiseksi kuin Kaunareilla. No, tässä sitä ollaan edelleen ja tuijotellaan saippuasarjojen kuningasta. Vai onko se nyt sitten kuningatar, mene ja tiedä. Makuasioita luulisin...

Mun tän päivän ohjelma oli ainoastaan käydä värjäyttämässä kulmat Sörnäisissä ja tuntui, että sekin oli liikaa tossa kammottavassa kelissä! Mua ei oo todellakaan ohjelmoitu liikkumaan tollasessa koiranilmassa, vaikka koiran omistankin ja hovostelenkin kaiken lisäksi. Mä niin tykkään sadepäivistä, jos vaan saan istua kotisohvalla kynttilänvalossa. Mun vaatetuksesta saattoi myös päätellä, ettei mua olisi tänään kiinnostanut yhtään näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Kanssamatkaajat huomasi kyllä hyvin, etten tykkää sadepäivistä, tosin mitä ne nyt mun mieltymyksistä tai epämieleisistä jutuista tietäisi. Nyt näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä hieman hävettääkin spusse-lookini, mutta keneltä se on pois jos mulla on Hai-saappaat ja tavishuppari päällä vapaapäivänä? Pyh sanon minä!

Sain tossa eilen hyviä ja huonoja uutisia tallilta. Huonoina uutisina se, että Mäddellä on oikea takanen hieman turvoksissa vuohisen yläpuolelta jänteen luota. Mädde ei ainakaan eiliseen mennessä sitä vielä ontunut, mutta turvotus mietityttää meitä. Täytyy sitä sitten seurailla ja ottaa loppuviikko rauhallisemmin. Pidetään peukkuja, ettei viikonloppuna sada, niin voin lähteä vaikka maastoon Mädden kanssa.
Hyvinä uutisina sainkin kuulla, että pääsen valmennusryhmään jo ensi viikon perjantaina, eikä valmentajana olekaan ihan kuka tahansa, vaan Mikaela Soratie! Maltan tuskin odottaa, että pääsen mukaan valmennuksiin, vaikka mua vähän pelottaakin mennä niin hyvän ratsastajan ja valmentajan silmän alle, ties mitä korjattavaa se keksii mun ratsastuksesta! Mutta joka tapauksessa tulen sitten raportoimaan teille, miten valmennuksessa meni oli sitten päivän saldona kasa risuja tai ruusuja. Itse löisin rahani ensimmäisille...

Nyt mä jatkan koomaamista sohvalla ja Morkkiksen rapsuttelua. Hyvää viikonloppua teille kaikille, toivottavasti teillä on mielekäs viikonloppu ja saatte hetkeksi vähän hengähdystaukoa harmaasta arjesta. Älkää antako sateen haitata menoa!

Ps. Huomenna on kaverin tuparit, joten lisää juttua siitä lauantaina ;)

Remontti

Syksy tulee ja nyt on aika pistää blogi remonttiin! Meikäläisen taskut on kuitenkin aika tyhjät ideoista, joten pyydänkin teiltä muruset apuja! Ideat ulkoasun paranteluun, teksteihin jne. 

Lähetä parannusideasi minulle 1.10. mennessä ja linkkaa samalla oma blogisi. Parhaimman ehdotuksen lähettäjälle yllätyspalkinto!!

 (sekä tietysti mainetta ja kunniaa)

Maanantai. 

Maanantai on tylsä päivä. Viikonloppu on ohi ja seuraavaan viikonloppuun on koko työviikko aikaa. Säälin ihmisiä, jotka maanantaisin joutuvat raahautumaan jo aamuyöstä töihin. Mutta toisaalta myös nostan heille hattua, sillä jonkun on nekin työt tehtävä. Mulla alkaa maanantait aina melko rennosti. Maanantain työrupeama alkaa vasta neljältä, eikä töitäkään ole kuin kasiin asti. Eli helppo lasku viikonlopusta takaisin arkeen. Mulle maanantai tällä hetkellä on myös merkki siitä, että huomenna on tiistai ja joudun taas ihmisten keskelle, joiden kanssa en haluaisi enää tehdä töitä (lue aikaisempi avautuminen tästä). Toisaalta tiistaissa on jotain odottamisenkin aihetta. En olekaan vielä kertonut eilisen ohjelmastani, mikä liittyy tiistain odotukseen. Mutta pidän teitä siihen asti jännityksessä, että saan itsekin tietää, miten tässä käy ja sen jälkeen kerron teille kaiken!

Maanantaita varjostaa myös ikävät tosiasiat, ettei mun ihana kotikolonen olekaan sitten niin ihana ja täydellinen kuin luulin. Sormet ristiin, ettei nämä kaikki kaadu mun niskaan, mulla ei todellakaan ole takataskussa useita tonneja verovirastolle, korjausmiehille ja muille näistä "ongelmista" osuutensa haluaville...

Onneksi mulla on muutama ihana ystävä ympärillä, jotka on saaneet piristettyä mun päivää ja kannustaneet mua, jotta jaksaisin rämpiä taas tämänkin viikon yli. Anteeksi teille, etten aina muista kiittää teitä tarpeeksi. ♥

The falling leaves drift by the window, the autumn leaves of red and gold

Mitä on syksy? Sitäkö, kun lehdet tippuu puista ja tulee kylmä? Vai sitä kun taivaalta sataa pisaroita enemmän kuin osataan laskea? Mahtaisikohan se olla synkkää ja harmaata, ruskeaa ja märkää? Onko se sitä kun on mutaa jokapuolella ja kaikilla on kumisaappaat jalassa? Mihin matkaa kaikki linnut ja minne menee hyönteiset? Miksi pimeä tulee niin aikaisin? Mistä se syksy sitten oikein tulee? Tuleeko se puun takaa vai tuon pienen pöheikön nurkasta? Voiko syksyllä enää leikkiä ollenkaan vai linnoittautuuko kaikki vaan sisälle kylmää ja sadetta pakoon? Onko syksy silloin, kun pitää pukea takkia ja villapaitaa toisensa perään ennen kuin uskaltaa astua aamulla ovesta ulos?

Mä olen sitä mieltä, että syksy on sitä, kun enää ei tule niin hurjistuttavan kuuma vaikka juoksee ja leikkii miten paljon. Se on sitä, kun tuuli puhaltaa niitä keltaisia lehtiä pitkin ja poikin teitä ja sitten mä voin jahdata niitä kunnes mammalla menee hermot. Ja syksyllä mamma vie mua aina metsään leikkimään, se on kivaa. Syksyllä voi luvan kanssa sotkea itsensä rapaan ja tuoksua koiralta. Mutta sitten joutuu aina pesulle, siitä mä en kauheesti tykkää. Syksyllä mä tykkään olla metsässä. Siellä on paljon hajuja ja jännää tekemistä. Eikä mun tartte pukea mitään takkeja päälle. Mä pärjään vallan mainiosti ihan omillani. Sade ei nyt oo niin kiva juttu, mutta niitä vesipisaroitakin on välillä kiva metsästää ja sade tuo ihan uusia jänniä tuoksuja nenään. Se myös virkistää. Mä en valitettavasti tiedä mistä syksy tulee, mutta tiedätkö sä? Entä mitä tulee syksyn jälkeen??

T. Mori

It's just that morning sadness

Rakas internetin ihmemaailma, tänään väsyttää. Mori on tosi väsynyt ja niin oon mäkin. Ei ole fiksua olla paria viikkoa vapaalla ja pistää unirytmiä ranttaliksi ja sitten yhtäkkiä ruveta hereilemään neljältä tai kuudelta töihin. Siihen päälle vielä pitkiä metsälenkkejä, niin johan on! Tänä aamuna en onneksi saanut ihan yhtä ihanaa herätystä kuin eilen, mutta nyt oli Morin vuoro olla unipöhnässä koko aamu. Se kurkisti sängyn alta kun heräsin, että eihän mun vielä tartte nousta mamma, eihän?
Tänään otetaan varmaan aika rauhallisesti, tai ainakaan mulla ei juurikaan ole ylimääräistä energiaa riekkua missään metsässä tms. Korkeintaan käydään koirapuistossa, jos sää sallii tai jos riittää jaksamista myöhemmin.

On muuten hassua, miten yllättäen se syksy sitten taas saapui. Yhtenä päivänä havahduin katsomaan kellertyneitä koivunlehviä puissa ja nurmikon peitteenä. Miten aika kuluukin niin nopeasti, vaikka välillä tuntuukin ettei kello liiku laisinkaan eteenpäin. Mori on kohta jo 7kk ikäinen, yhteistä elämää takana pian 5kk ja tuntuu ihan hassulta, miten kauan oonkaan ollut sen kanssa kaksin. Mutta se ei haittaa, Morin kanssa on ihan mielettömän kiva viettää aikaa yhdessä ja se on niin elämäniloinen lapsi, että sen shibahymy tarttuu myös muhun.

Eilen riekuttiin mettässä L:n ja Andin kanssa. Jospa saisin illemmalla laitettua muutaman kuvankin esille...