The way is not in the sky, the way is in the heart

Sekalaisia räpsyjä loppuviikolta. Tehtiin ällömakeita ystis-kuppikakkuja, lahjottiin toisiamme suklaalla ja jaettiin ruusuja. Korjattiin ällömakeus suklaamuffilla ja ihasteltiin mun uutta liekkitukkaa. Piristettiin ystävien päivää ja naurettiin hassuille ihmisille. Todettiin, että musta ei vieläkään ole kuskiksi, sillä en osaa väistää bussia. No, ehkä se siitä vielä. Tänään olisi taas tallipäivä, mutta mulla on jostain syystä selkä ihan järkyttävässä juntturassa, että en tiiä pääsenkö edes Mädden selkään. Morin kanssa ollaan treenattu oman paikan löytymistä, vielä se on vähän hakusessa, mutta eiköhän se tästä. Rappuäänille haukkuminen on loppunut kuin seinään sen jälkeen, kun Mori rupesi saamaan palkintoja aina ääniin reagoimisesta. Hieno koissu ♥

Ainiin, kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille! Teitä olikin enemmän kuin osasin odottaakaan, harmi etten voi kaikille lähettää tätä palkintoa, mieli tekisi! Mutta, arvonnan voittaja on nyt arvottu! Onnettarena toimi koko arvonnan aikana täysin unessa ollut puolueeton S, joten reklamaatiot voi lähettää suoraan hänelle. Arvonnan voittaja on...

Jemppu!

Onneksi olkoon, sinulle on lähetetty sähköpostia! Tarkista s-postisi pian, jotta voin laittaa tuotteet postiin! :)

Ihanaa lauantaipäivän jatkoa teille kaikille murusille! ♥

Viikonloppuvaihteella

Toivottavasti teillä jokaisella ihanaisella on ollut kiva ja mieleenpainuva viikonloppu tähän asti, tai jos ei ihan niin ikimuistoinen niin edes mukiinmenevä! Mulla viikonloppu on ainakin mennyt hyvissä merkeissä ja nyt on hyvä fiilis, vaikka huomenna onkin taas maanantai...

Lauantaiaamuna käytiin kaverin kanssa Peten työpajalla tekemässä sotastrategioita ja alustavan suunnitelman mukaan mulla on inkkiä ihossa maanantaina 15.10. !! Mua vähän harmittaa, ettei mun kaveri varmaankaan pääse mun mukaan, en millään haluaisi mennä sinne yksin. No, saa nähdä. Pidetään sormet ristissä, ettei satu ihan älyttömästi ja etten huuda (ainakaan kauheasti)...

Päivä jatkui tallireissulla. Mädden vähän epämääräisen takasen takia käytiin vaan rennosti maastoilemassa. Tytsyllä taisi kuitenkin olla aika paljon virtaa, joten maastosta tulikin aika pirtsakka. Mutta mikä ois sen ihanampi tapa viettää kirpsakkaa ja aurinkoista lauantaipäivää kuin istua hevosen selässä ratsastellen pitkin peltoteitä! Pienestä se ihminenkin on taas iloinen.

Illalla olikin sitten ne mun aikaisemmin mainostamat kaverin tuparit. Tyyppien perinteiseen tapaan tarjoilu oli erittäin nestemäinen ja populaa oli ihan älyttömästi. Kun oltiin lähdössä baariin, kämpän eteinen näytti yhtä kaaosmaiselta kuin Porkun narikka pilkun jälkeen. Mä en viipynyt kauaa baarissa, kun sain tutulta kyydin kotiin pienellä bensarahalla. Mäkkärin kautta kotiin ja nukkumaan!

Sunnuntaita vietettiin koomaamalla sinne neljään asti ja sitten vasta lähettiin liikkeelle. ABC tarjosi meille maittavan lounaan, kanavartaita ja pastaa, nomnom! ♥ Tallilla päästiinkin sitten leikkimään partureita, kun Mädden omistaja klippasi tytön. Nyt tytsy on puolikalju, jätettiin sille kuitenkin koko ylälinja koskemattomaksi, niin pysyy kaula, selkä ja pylly lämpimänä. :)

Ratsastin Mädden maneesissa, tänään jo vähän pyytäen tyttöä venymään eteen alas. Lisäksi tehtiin vähän väistöjä jne. Maneesista poistuttua tajusin, että on ihan säkkipimeetä, eikä oikeesti nää yhtään mitään. Päästiin mee kuitenkin perille. Mädden hoitamisessa ratsastuksen jälkeen meni niin pitkään, että loppupeleissä jouduin jopa sulkemaan tallin. Vähän pelotti, kun en sitä ollut koskaan sulkenut eikä mulla ollut mitään käryä mitä tehdä. Onneksi sain sitten viisaammalta apua. Puol kymmenen aikaan me sit vihdoin ja viimein päästiin pois tallilta.

Että tämmöinen viikonloppu täällä. Saa nähdä millainen viikko on taas edessä... Nyt viemään Morkkista ulos, syömään iltapalaa ja tutimaan! Unia kaikille! ♥

Kotivaimo tekee ruokaa ja tappaa tuholaisia

Mulla ei nyt ole kauheasti mitään erityisempää asiaa ja koitan tässä samalla epätoivoisesti leikkiä jotain wannabe-kotivaimoa, joka laittaa täällä innolla (krhm, "innolla") ruokaa, eli keittää pottuja ja paistaa piffejä.
Ruoka oli oikein maukasta, mutta nyt maistuu suussa pahasti Raid, sillä käytiin tossa juuri myrkyttämässä mun vaimon keittiö. Sillä oli siellä jotain öttiäisiä, epäiltiin riisihäröjä... Saa nyt nähdä, auttoiko meidän kotitekoinen tuholaistorjunta, ainakin huimat eristeet meillä oli!

Mäddeä meen moikkaamaan taas lauantaina. Kävin viimeksi eilen tallilla ja Mädde tuntui tosi hyvältä jo. Huomaa kyllä, että nyt siihen hevoseen alkaa vihdoin saada tuntumaa. Ja hei, mä osasin jopa istua siellä ravissakin! Eikä edes tehnyt tiukkaa. Tehtiin vähän siirtymisiä ja suoristuksia/taivutuksia sekä väistöjä, avoja ja sulkuja. Sen hevosen kanssa on sit oikeesti vaan niin hienoa työskennellä, kun se on niin rehellinen, muttei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi.
Ainoa ärsyttävä tekijä eilisessä heppistelyreissussa oli muistutus siitä, miksi yksäriratsastajat on omasta mielestäni niiin syvältä arseesta (no hard feelings please). Kuten autoilussakin, niin on myös ratsastuksessa liikennesäännöt. Mulle on opetettu, että jos kävelet vapaakäyntejä maeesissa samaan aikaan, kun joku muu työskentelee siellä, niin sinä tyhjäntoimittaja väistät tätä ja pysyt joko uran sisäpuolella tai uralla. Ja menet aina oikealta ohi. No ei, kun tämä ylimielinen mukamas porvariperse kävelee just ihan siellä missä itse haluaa kiinnittämättä huomiota yhtään muihin. Toivon syvästi ettei sillä naisella ole ajokorttia...

Mutta nyt unosille, heipu! ♥

Mamman syli kullan kallis ja halinalleilua

Eilenpäs käytiinkin mun porukoitten luona Morkkiksen kanssa!
Mutta palataanpas nyt vähän taaksepäin ajassa. Kaverini E jäikin yöksi mun luokse, koska ei enää päässytkään julkisilla kotiin mitenkään fiksusti, eikä jaksanut alkaa käppäilemään viittä kilsaa... :D Eihän siitä nukkumisesta meinannu tulla yhtään mitään kun piti taas puida elämän syntyjä syviä. Aamulla E sitten lähti töihin ja saatettiin Morin kanssa E asemalle. Iltapäivällä toinen vanha kaveri, R tuli kyläilemään ja kaffen & tupakan lomassa juoruiltiin ja jauhettiin paskaa kaikesta. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa R:ää, kun pitkiin aikoihin ei olla kunnolla nähty, silloin tällöin törmätty jossain Jumbossa tms.

R heitti mut ja Morin Pudelaan porukoille joskus viiden-kuuden aikaan ja siellä sitten lorvailtiin kymmeneen asti! :) Mori tykkäsi tosi paljon kun pääsi vapaasti pörveltämään porukoiden takapihalle ja porukat oli ihan haltioissaan pikkuisesta. Saatiin hyvää ruokaa ja pääsin saunaankin, ah ihanaa! Kyllä se vaan niin on, että sauna tekee ihmeitä! Kropan lisäksi myös mieli tuntuu puhtaammalta :D Illalla tää jätkä, josta aikaisemmin oon jo puhunut, sovitaan nyt vaikka että käytän siitä M-nimitystä, no M tuli hakemaan meidät Pudelasta ja toi kotiin. Sillä oli frendikin mukana kyydissä, mutta tuli silti käymään mun luona että saatiin vaihdettua pari sanaa. Vitsi että oli taas rauhoittavaa käpertyä toisen viereen, olla vaan hiljaa. Vaikka tää juttu onkin nyt tosi sekava ja mulla pomppii vieläkin mielipiteet puolelta toiselle, niin ajattelin nyt, että katotaan mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään. Oon kyllä selvällä suomenkielellä varoittanut, että käytän sitä enemmän tai vähemmän laastarina (niin hirveeltä kuin se kuulostaakin) ja ei saa mennä asioiden edelle tai olettaa mitään etukäteen. Katsotaan nyt.....

Mutta nyt sitten vähän kuvasaastetta eiliseltä:

Vaimomatskuu!

Kyllä musta vielä hyvä vaimo kuoriutuu, jos ei muille kelpaa niin kyllä mulle ainakin! Oli meinaan superhyvää pippuripihviä, perunoita ja kastiketta ofc SMIRREN kera! ♥ Jälkkäriksi vielä mansikkanamia, eli AB-jugurttia ja pakastemansikoita, aahhhh!!

Otettiin myös Morkkiksen kanssa pari uutta kaverikuvaa, sanokaas vähän mielipidettä kumpi on parempi :DD

Nyt iltamme jatkuu hyvän ystäväni E:n seurassa nauttien hyvästä pöperöstä ja siemaillen mietoja alkomahoolijuomia sekä tietty jauhamalla kilokaupalla paskaa! Unia! ♥

Heaven is a place on earth with you

Viikonloppuna kultamurumussukkaiseni (ällösöpötän tarkoituksella, pahoitteluni en ole normaalisti näin äklö) oli lomilla Puolustusvoimien palveluksesta torstaista sunnuntaihin. Oltiin koko viikonloppu minun pikkuisessa kotikolossa leikkimässä pientä perhettä ja pitkästä aikaa oli huippuihana viikonloppu useista kömmähdyksistä ja ongelmatilanteista huolimatta. 

Torstai meni kivasti, vaikka V tulikin meille vasta lähempänä klo 22 ja jos ei oteta huomioon sitä, että tein turhan reissun Tikkurilaan kun herra ei ollut viitsinyt ilmoittaa, että lomakuljetukset lähtevät vasta viideltä, koska on torstai. Perjantai oli vähän huono päivä, silloin meni kaikki vähän vituralleen, mutta asia korjaantui lauantai-iltaan mennessä. Tosin lauantain aamusuunnitelmatkin meni mönkään perjantain takia, koska V oli ollut nostamassa kuppia ja tästä syystä ei pystynyt aamulla vielä liikkumaan niin aikaisin kuin oli ajateltu + olin itse hirmu väsy ja kävin todella hitaalla! Lauantai-aamuna piti kanssa vähän ällöillä ja ottaa söpöjä peiliposeja V:n kanssa ja lopputulos on se, että meinaan kuristaa koko ukkelin:

Tosi söpöä <3

Tuli muuten tajuttua tänään, että ylihuomenna tulee tasan vuosi siitä kun alettiin seurustella, eli yksinkertisemmin ilmaistuna siis vuosipäivä! Ja tottakai mun tuurilla mies on mettässä juuri silloin ja viikonloppuna vain yhden vuorokauden lomilla... >:(

Lauantaina käytiinkin taas katsomassa pikkuisia penneleitä! <3 (ja ostamassa mulle uudet kumpparit!) Vauvat oli todellakin vilkastuneet ihan huisisti sitten viime kerran, olivat ovella innokkaana vastassa kun saavuttiin paikan päälle. Alkuperäinen idea pennun valitsemisesta tällä kerralla jäi haaveeksi, koska olen niin monivammainen etten osaa päättää, mikä pennuista olisi meille sopivin ja parhain vaihtoehto. 

Note to self: Viestittele kasvattajan kanssa!!!

Lauantai-illasta vielä sen verran, että päätettiin laittaa kerrankin jotain kunnon sapuskaa, olin ostanut superista keittiön itse valmistamat pippurimarinoidut possufileet jonka kanssa perunaa ja perinteistä ruskeaa kastiketta (jota ei IKINÄ syödä V:n porukoilla, niillä pitää aina olla jotain "eksoottisempaa", eli vähintään bearnais-kastiketta). Pihvejä paistellessa kävi pieni äksidentti, kun yritin nätisti heittää V:n lautaselle pihviä. Marinadia oli sen verran paljon, että lätkäistessäni sen lautaselle sitä roiskui kädelleni, tarkalleen ottaen tuohon etusormen ja peukalon väliseen taipeeseen. Siinä nyt komeilee tuollainen mukava palovamma, rakkuloineen päivineen. Nyt se on onneksi jo vähän laskeutunut ettei kovasti häiritse elämää. Lauantaina se kyllä teki kipeää. Onneksi V oli ihana ja hoivasi minua pientä poloista. :)<3 Ruoka oli kyllä tosi naminami, vaikka itse sanonkin. Olihan sen eteen kärsitty enemmän kuin yleensä! :D

Sunnuntaina tallille heti aamusta kisa-avustajaksi (=kantamaan puomeja niin että nyt on kädet ihan hajalla!!) ja omalle ratsastustunnille. Kisat meni hyvin ja ratamestari oli taas saanut aikaan todella kivan radan, jota sitten tunnillakin hyödynnettiin osittain. Itse en ollut kisoissa mukana ratsukkona, mutta oli välistä kiva seurata tunnelmia vain katsomosta käsin. Tosin into kisaamaan kohoaa aina kun itse ei ole kilpailemassa... :D: Tunnilla tosiaan pompittiin tuota kisarataa ja noh, osa hypyistä meni ihan kehnosti oman taidottomuuden vuoksi, mutta mahtui sinne joukkoon ihan onnistuneitakin hyppyjä. Kahdesti meinasin tehdä kuperkeikan pois satulasta, mutta luojalle kiitos kiltistä ja varmasta hevosesta! :D On se niin ärsyttävää, kun parissa vuodessa opettajan takia menettää kaiken hyppyvarmuuden ja -tekniikan. Kestää taas ikuisuuden että opin taas näkemään paikat ja ratsastamaan loppuun asti. Nyt meininki on vähän sitä, että näytetään hevoselle mikä este ja sitten vaan herran haltuun. Lisää ylistysta luojalle taas sen takia, että opettaja vaihtui ja nykyinen on entistä huomattavasti tasokkaampi ja vaativampi. Kyllä tekee mieli ratsastaa loppuun asti kun opettaja karjuu kentällä naama punaisena "RATSASTA SITÄ, ÄLÄ MATKUSTA!!!". Katsotaan, josko saisin jonkinmoista videomateriaalia laitettua tunnista tänne jossain vaiheessa...

Tämä aamu meni valmennuskurssilla, jonka jälkeen oon nyt vaan koomaillut sohvannurkassa koneella. Lihakset on NIIIIIN kipeinä eilisestä puomien & tolppien ym roudaamisesta, ettei takkia meinaa saada kunnolla päältä. Lisäksi viikonlopun jäljiltä on isot univelat, että koko ajan väsyttää eikä aivot toimi, vaikka pitäisi lukea/opiskella tuota pääsykoemateriaalia... Ehkäpä tämä tästä.

Never lose hope

Oon tässä muutamana päivänä mietiskellyt normaalia enemmän omia tuntemuksia ja suhdettani omaan kehooni & mieleeni sekä muihin ympärillä oleviin ihmisiin yms. Eilen peilin edessä puolialastomana hilluessani tulin todenneeksi että hemmetti, mullahan oma nätti kroppa. Joo, omakehu haisee tässä postauksessa ja pahasti, mutta mielestäni jokaisella on oikeus olla tyytyväinen ja ylpeä omasta kehostaan normaalissa määrin. Liiallinen itsensä ylistäminen on täysin asia erikseen.

Olen jostain syystä aina kokenut itseni enemmän tai vähemmän ulkonäöllisesti epätyydyttäväksi ja edelleenkin mielummin peitän vikoja kuin esittelen ja olen ylpeä yksilöllisistä piirteistäni. Yleisesti ottaenhan on normaalia, että ihminen vertaa itseään muihin ympärillä oleviin ihmisiin, mutta mulla se jostain syystä pääsi pahimmilaan kärjistymään ihan liikaa, syyttä suotta. Olen aina ollut erittäin utelias (tätä ei nyt pidä käsittää väärin) ja kiinnittänyt pieniin yksityiskohtiin huomiota, tässä tilanteessa siis muiden ihmisten ulkonäöllisiin seikkoihin. Tämä on sinäänsä typerää, koska jos pidän jonkun yksilöllistä pientä pikkuseikkaa kauniina, koen taas vastavuoroisesti itseni rumaksi siltä osin. Nyt olen kuitenkin "tutkaillut" kehoani normaalia enemmän (eli pällistellyt itseäni peilistä joka suunnasta, vääntyillyt ja kääntyillyt jne) ja tullut siihen tulokseen, että oma keho on kuitenkin se paras mikä olla voi. Edelleen minussa on paljon vikoja, joista en pidä ja tasaisin väliajoin koen tuntemuksia, että haluaisin niille tehdä jotain. Viittaan siis lähinnä kirurgisiin leikkauksiin. En kuitenkaan halua leikellä itseäni ja veikkaan, että ainoa plastiikkakirurginen leikkaus jota koskaan saatan edes harkita kohdistuu tiesseihin, jos joskus tissini lässähtäisivät kammottaviksi nahkaläpsyköiksi esim lapsen syntymän ja imetyksen jälkeen. Tämäkin on vain epämääräinen ja ehkä mahdollinen tulevaisuuden juttu. Mitään muuta en itsessäni lähtisi leikkelemään (ellei sitten tapahdu esim jotain tapaturmaa, jonka arvet haluan poistaa tms).

Jotta tämä tylsä itseriittoinen sepustelu omasta kropasta ei pilaisi joka ikisen tähän blogiin eksyvän päivää ja pitkästyttäisi teitä kuoliaaksi, niin mainittakoot että en todellakaan ole mikään himourheilijafriikki tai syö yliterveellisesti. Kuvaevidenssinä eilisen päivän kohokohta, kinkkupitsa ja ah aina niin yhtä ihana iso lasi maitoa kyytipojaksi! <3 :