Shiban suusta: Rankka päivä!

Wuf!

Tiiättekö miten vaikeeta oli saada mamma pois koneelta edes hetkeksi?! Mun piti järsiä ainakin kahta sen lempparikenkää leikillä ennen kuin se jaksoi nostaa pyllynsä sohvalta. No siinä kun se jäi toljottamaan niitä tossuja ja siivoomaan mun silppuamaa lehteä mä livahdin tänne koneelle. Tää juttu on tosi jännä, toivottavasti osaan käyttää tätä.

Mamma ja setä raahasivat mut eilen autoon. Ne ei vieläkään ymmärrä ettei munkaltaisten hienojen herrojen kuulu matkata kovaäänisissä sukkulan mallisissa pöntöissä, jotka liikkuu ihmisen avulla eteenpäin! No, ne pakotti mut kuitenkin sellaseen pönttöön ja jouduin vielä takaistuimelle! Mikä loukkaus! Kyllä mä kovasti yritin hivuttautua etupenkille, mutta mamma oli niin leveä etten siihen mahtunut. En tiiä yhtään kauan siellä oltiin, mutta jossain välissä me pysähdyttiin. Kun pääsin vihdoin ja viimein pöntöstä ulos, ulkona oli tosi monta muuta koiraa. Voitteko uskoa että ne piru vie oli kaikki ihan kuin kopioita musta! Osan kopioinnissa oli kyllä varmaan muste ollut lopussa, kun olivat jääneet oransseiksi. Mua on huijattu! Mä niin luulin, että mä olen ainoa laatuani! Yrittääköhän mamma loukata mua tai jotain!?

Me mentiin ihan outoon paikkaan sisälle, missä oli vielä hirmunen kasa lisää mun näköisiä karvapalloja, toiset karvaisempia ja isompia kuin mä, toiset taas pienempiä kuin minä pienenä! Mammalla oli varmaan tosi huono päivä, kun se ei päästänyt mua ollenkaan moikkaamaan ja tutkimaan niitä kopioita. Idiootti. Sitten piti vielä mukamas kököttää nätisti paikoillaan monta aikaa, kun muiden kopioiden mammat jutteli keskenään. Onneksi joku tosi ilonen ja kiva tyyppi tuli mua moikkaamaan ja pusuttelemaan. Sen mielestä olin kuulemma tosi vilkas ja innokas, vaikka mä vaan osoitin rakkauttani sitä tyttöä kohtaan. Se oli kuulemma joku mamman tuttu. Ei mua silleen kiinnostanu.

Onneksi se istuskelu ja mammojen juorukerhoilu loppui ja sitten kiipeiltiin pihalla lumikasassa. Ne muutkin kopiot tuli sinne ja mulla oli aika hauskaa parin kopion kanssa. Jotenkin ne sit vaan yhtäkkiä katosi sanomatta mitään ja mut pakotettiin taas sinne pönttöön. Täytyy kyllä ottaa selvää mitä ne muut kopiot oli ja mistä ne on tullu. Eihän nyt tollanen käy päinsä ollenkaan! Mamma ja setä kuskasi mut hetkeksi kotiin ihme reissun jälkeen ja sitten taas mentiinkin. Jälleen siinä ällöttävässä pöntössä, nyt mä sentään jo tiesinkin mihin ollaan menossa. Mamma sanoo sitä koirakouluksi. Siellä me opetellaan juttuja. Tällä kertaa harjoteltiin petiin menoa (kuinka helppoa, mutta miksi mä nyt toisen pyynnöstä sinne menisin!), muitten koirien ohittamista ilman että saa moikata (TÖRKEETÄ!!) ja paikallaan oloa kun mamma katosi kulman taakse. Mä osasin olla hienosti, koska mä tiesin että mamma tulee takasin. Lopussa mä olin kuitenkin jo niin väsynyt, etten jaksanut enää treenata. Mamma yritti silti saada mua tekemään juttuja, mut kyllä se sit tajusi hetken päästä ettei auta. Taas ihmepöntössä. Nyt mentiin mamman mamman luokse. Ne on kuin kaksi namipalaa, molemmat ihan prikulleen saman näköset. Siellä menin mamman viekkuun sohvalle nukkumaan, mut just kun olin nukahtamassa, mamma ja setä raahasivat mut pois sieltä taas ulos. Kotiin asti päästiin hirmu myöhään ja siinä välissä mun piti olla vielä kahdessa eri pöntössä ja se oli ihan hirveetä! Onneksi mamma oli edes vieressä.

Nyt mun on pakko mennä takas nukkumaan, oon ihan hirmu väsynyt vieläkin!
Pusuja teille mamman kavereille,
Mori

Ps. Mitä ootte mieltä tällaisista postauksista? Mori haluaisi kovasti tietää tuleeko se uudestaankin kertomaan kuulumisiaan teille! Mori odottaa innolla mielipiteitä!!

Isänpäivä

Tänään ollaan vietetty aika rauhallista sunnuntaita. Käytiin isänpäiväkaffeilla, vähän leikittiin uudella lelulla (lue: autolla) ja kohta pitäisi vielä jatkaa eilen aloitettu keittiönsiivousurakka loppuun.

Eilen pääsin vihdoin ja viimein tunnille Mädden kanssa! Me päästään jatkossa aina lauantaisin tunnille, jonka pitää itse asiassa mun vanha ratsastuskouluopettajani. Kiva päästä Mädsin kanssa sellaisen ihmisen valvovan silmän alle, joka tietää mut jo entuudestaan ja osaa vaatia oikeita asioita. Meillä oli vaan puolituntinen "testitunti", jotta opettaja näki vähän miten Mäds ja minä toimitaan yhdessä ja mitä Mädden kanssa pitäisi alkaa työstämään. No, vastaukset tähän jälkimmäiseen on tuon puolituntisen jälkeen helppo listata. Kokoaminen, jota en ole edes kertaakaan tajunnut noin vahvasti hevoselta pyytää ja mun istunta ravissa sekä riittävä eteenpäinpyrkims kaikissa askellajeissa. Olen siis aiemmin päästänyt hevosen aivan liian helpolla ja se on jättänyt huomattavasti kapasiteettiaan käyttämättä. Jatkossa osataan sitten paremmin hyödyntää näitä opettajan antamia neuvoja, kun munkin silmät on nyt kunnolla aukaistu ja hahmotan taas, missä mennään metsään ja mikä vaatii kehitystä.

Ensi viikolla menen tallille ke, to ja la. Lauantaina on siis tunti, eli keskiviikkona ja torstaina ratsastan itsenäisesti. Keskiviikko todennäköisesti työstetään samoja juttuja kuin eilen, sillä kotiläksyä saatiin heti. Torstaina voitais sitten kokeilla vähän jompaa kumpaa meidän tehtäväehdotuksista, joita sain teiltä parilta ihanalta aikaisemmin. Alunperin mun oli tarkoitus kokeilla toista jo tällä viikolla, mutta jokainen päivä meni sitten enemmän tai vähemmän sähläämiseksi ja mun laiskuuden takia ei tehty kuin jotain pieniä perusjuttuja. Perjantaina me sentään vähän työskenneltiinkin ja Mädde kyllä vaikutti siltä, että oli taas joutunut tekemäänkin jotain. Mutta ensi viikolla sitten paremmin!

Väsynyt vanhus

Älä käytä sanaa talvi enää tänään!

Taas "muutama" kuvaruutu eiliseltä. Huomatkaa, kuinka kiireinen oon autokauppojen aikaan ollut, kun näitäkin julkaisukelpoisia(?) kuvia kertyi näin monta. Miten niin ei oikein autot kiinnostanut...? :D

Pahoittelut, ettei taaskaan ole sen kummemmin asiaa, koitan saada ruodittua tämän päivän hyppypostauksen sekä tuon ostos-/toivelistapostauksen ensi viikon aikana kasaan. Odotellaan nyt jahka tuo miun editoijani saa videonpätkille jotain aikaiseksi...

Messuviikonloppu

Mä tiedän, että moni etenkin hevosihmisistä oli Pasilan toisella puolella aivan muissa tunnelmissa kuin minä viikonloppuna ja kieltämättä täytyy sanoa, että olen hieman kateellinen. HIHS on kuiten aina sellainen omanlaisensa suomalaisten hevosurheilijoiden mekka, että siellä tapaa ihmisiä ympäri maata mitä hienoimmissa puitteissa. Itse en ole useampaan vuoteen päässyt siellä käymään ja nyt harmittaa aika paljon, tänä vuonna olisin kovasti halunnut mukaan katsomaan. Mutta ei mun viikonloppu silti surkea ollut, itse asiassa mulla oli todella hauskaa vaikka töitä paiskittiinkin läpi koko viikonlopun. Ihan ensimmäisenä täytyy kiittää kaikkia, joiden kanssa sain olla töissä messuviikonloppuna, meillä oli joka päivä ihan mieletön porukka kasassa ja messut ei olisi voineet mennä paremmin!

Perjantaina olin tosiaan kynsimallina omalle kynsihuoltajalleni Acrylic Frenchin SM-kilpailuissa. Kisat ei olisi voineet mennä paremmin, sillä voittohan sieltä napattiin! Sunnuntaina Salon Success-kilpailuissa hävittiin vain himpun verran ruotsalaisille ja tultiin toisiksi. Voitto tosiaan jäi ihan minimaalisuuksista kiinni, sillä tuomarit vertailivat pitkään kynsiämme, kummat loppupeleissä ovat paremmat. Mutta alla hieman messutunnelmia, nimenomaan kynsien osalta. Muita messukuvia saatan laittaa vielä myöhemmin, kunhan vaan saan niitä käsiini...

Ylhäällä ja vas. alanurkassa kuvia perjantailta, oikea alanurkka sunnuntailta feat. Mikon trollaukset

Kävikö teistä joku messuilla? Millaiset fiilikset messuilta jäi, tykkäsittekö?

Kauneutta ja terveyttä syksyn keskelle

Eilen olin todella ylpeä itsestäni. Oli huippuhauskaa lukea Facebookista kaikkien kitinää jatkuvasta sateesta. Mä onnistuin koko päivän välttelemään sadekuuroja liikkumalla oikeeseen aikaan paikasta toiseen. Kerrankin mulla kävi tuuri jonkun asian kanssa, vaikka oishan mulla ollu sateenvarjokin mukana...

Syksyissä on se kiva juttu, että syksyt tietää aina messuja. Helsingin Messukeskuksessa järjestetään 19.-21.10.2012 I Love Me-messut, tutummin vanhat kauneus & terveysmessut. Vuosien saatossahan nämä messut ovat paisuneet pelkästä kauneus- ja terveyspuolesta myös muotiin, häihin, näköön, ja koruihin. Mä olen itse ollut messuilla töissä muistaakseni kolme viime vuotta, tosin en koskaan ihan koko viikkonloppua. Messut on kuitenkin todellakin näkemisen arvoiset, joten kannattaa ihmeessä tulla vilkaisemaan mitä kaikkea siellä on esillä! Messuviikonlopun ohjelmatiedot löydät täältä!

Tänä vuonna onkin poikkeuksellinen messuvusi, sillä mä palloilen messuilla joka ikinen päivä! Tää on mun mielestä ihan huippua, sillä tänä vuonna pääsen tekemään jotain uutta ja jännää (ja kuulemma kivuliasta). Mä lupauduin eilen kynsihuoltajani kynsimalliksi The 3rd Global Nail Cup Finland-kilpailuihin. Kilpailut kestävät koko viikonlopun ja parhaimmillaan olen kynsimallina joka päivä. Mutta ainakin perjantaina klo 11:00 alkaen Akryylin SM-kilpailuissa, olettaen siis, että perjantaina pidettävät harkat menee nappiin ja kynsihuoltajani kelpuuttaa suorituksensa (ja mun vänkyränäpit) kilpailuun.
Alunperin en ollut ajatellut meneväni messuille lainkaan perjantaina, mutta nyt kun mut pestattiin kynsimalliksi ilmaisen kynsihuollon palkalla, niin miksen siinä samalla sitten kiertelisi messuja läpi! Loppujen lopuksi homma on tällä hetkellä menossa paremmin kuin hyvin!

Nail Cupin lisäksi mut löytää lauantaina ja sunnuntaina teveyspuolelta meidän salin promopisteeltä. Vaikka yleisesti ottaen ihnoan promoamista, messut on jotenkin eri asia. Messuilla tulee paiskittua töitä koko päivän ajan ja illalla sekä jalat että kurkku huutaa hallelujaa. Muttei messusykkimistä jaksaisi kovin usein, messut tai parit vuodessa riittää mulle vallan mainiosti. Täytyy vaan keksiä jostain joku Morkkiksen hoitaja siksi aikaa kun oon messuilla, ettei se joudu olemaan niin älyttömän kauaa yksikseen, reppana.

Ps. Oon aivan rakastunut Daughtryyn, kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa esim. Youtubesta jätkien biisejä. Pure love! ♥

Viikonloppuvaihteella

Toivottavasti teillä jokaisella ihanaisella on ollut kiva ja mieleenpainuva viikonloppu tähän asti, tai jos ei ihan niin ikimuistoinen niin edes mukiinmenevä! Mulla viikonloppu on ainakin mennyt hyvissä merkeissä ja nyt on hyvä fiilis, vaikka huomenna onkin taas maanantai...

Lauantaiaamuna käytiin kaverin kanssa Peten työpajalla tekemässä sotastrategioita ja alustavan suunnitelman mukaan mulla on inkkiä ihossa maanantaina 15.10. !! Mua vähän harmittaa, ettei mun kaveri varmaankaan pääse mun mukaan, en millään haluaisi mennä sinne yksin. No, saa nähdä. Pidetään sormet ristissä, ettei satu ihan älyttömästi ja etten huuda (ainakaan kauheasti)...

Päivä jatkui tallireissulla. Mädden vähän epämääräisen takasen takia käytiin vaan rennosti maastoilemassa. Tytsyllä taisi kuitenkin olla aika paljon virtaa, joten maastosta tulikin aika pirtsakka. Mutta mikä ois sen ihanampi tapa viettää kirpsakkaa ja aurinkoista lauantaipäivää kuin istua hevosen selässä ratsastellen pitkin peltoteitä! Pienestä se ihminenkin on taas iloinen.

Illalla olikin sitten ne mun aikaisemmin mainostamat kaverin tuparit. Tyyppien perinteiseen tapaan tarjoilu oli erittäin nestemäinen ja populaa oli ihan älyttömästi. Kun oltiin lähdössä baariin, kämpän eteinen näytti yhtä kaaosmaiselta kuin Porkun narikka pilkun jälkeen. Mä en viipynyt kauaa baarissa, kun sain tutulta kyydin kotiin pienellä bensarahalla. Mäkkärin kautta kotiin ja nukkumaan!

Sunnuntaita vietettiin koomaamalla sinne neljään asti ja sitten vasta lähettiin liikkeelle. ABC tarjosi meille maittavan lounaan, kanavartaita ja pastaa, nomnom! ♥ Tallilla päästiinkin sitten leikkimään partureita, kun Mädden omistaja klippasi tytön. Nyt tytsy on puolikalju, jätettiin sille kuitenkin koko ylälinja koskemattomaksi, niin pysyy kaula, selkä ja pylly lämpimänä. :)

Ratsastin Mädden maneesissa, tänään jo vähän pyytäen tyttöä venymään eteen alas. Lisäksi tehtiin vähän väistöjä jne. Maneesista poistuttua tajusin, että on ihan säkkipimeetä, eikä oikeesti nää yhtään mitään. Päästiin mee kuitenkin perille. Mädden hoitamisessa ratsastuksen jälkeen meni niin pitkään, että loppupeleissä jouduin jopa sulkemaan tallin. Vähän pelotti, kun en sitä ollut koskaan sulkenut eikä mulla ollut mitään käryä mitä tehdä. Onneksi sain sitten viisaammalta apua. Puol kymmenen aikaan me sit vihdoin ja viimein päästiin pois tallilta.

Että tämmöinen viikonloppu täällä. Saa nähdä millainen viikko on taas edessä... Nyt viemään Morkkista ulos, syömään iltapalaa ja tutimaan! Unia kaikille! ♥

Päivä, jolloin villasukat kaivetaan kaapista

Huijuijui, väsyttää ihan hirmuisesti! 

Ja vitsit että ulkona osaa sitten olla kurja sää. Tällaisina päivinä on aivan ihanaa käpertyä sohvannurkkaan katsomaan Kaunareita, joita oon muuten kattonut jo vaippaikäisenä. Äiti aina naureskelee, että mua ei koskaan saanut millään muulla hiljaiseksi kuin Kaunareilla. No, tässä sitä ollaan edelleen ja tuijotellaan saippuasarjojen kuningasta. Vai onko se nyt sitten kuningatar, mene ja tiedä. Makuasioita luulisin...

Mun tän päivän ohjelma oli ainoastaan käydä värjäyttämässä kulmat Sörnäisissä ja tuntui, että sekin oli liikaa tossa kammottavassa kelissä! Mua ei oo todellakaan ohjelmoitu liikkumaan tollasessa koiranilmassa, vaikka koiran omistankin ja hovostelenkin kaiken lisäksi. Mä niin tykkään sadepäivistä, jos vaan saan istua kotisohvalla kynttilänvalossa. Mun vaatetuksesta saattoi myös päätellä, ettei mua olisi tänään kiinnostanut yhtään näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Kanssamatkaajat huomasi kyllä hyvin, etten tykkää sadepäivistä, tosin mitä ne nyt mun mieltymyksistä tai epämieleisistä jutuista tietäisi. Nyt näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä hieman hävettääkin spusse-lookini, mutta keneltä se on pois jos mulla on Hai-saappaat ja tavishuppari päällä vapaapäivänä? Pyh sanon minä!

Sain tossa eilen hyviä ja huonoja uutisia tallilta. Huonoina uutisina se, että Mäddellä on oikea takanen hieman turvoksissa vuohisen yläpuolelta jänteen luota. Mädde ei ainakaan eiliseen mennessä sitä vielä ontunut, mutta turvotus mietityttää meitä. Täytyy sitä sitten seurailla ja ottaa loppuviikko rauhallisemmin. Pidetään peukkuja, ettei viikonloppuna sada, niin voin lähteä vaikka maastoon Mädden kanssa.
Hyvinä uutisina sainkin kuulla, että pääsen valmennusryhmään jo ensi viikon perjantaina, eikä valmentajana olekaan ihan kuka tahansa, vaan Mikaela Soratie! Maltan tuskin odottaa, että pääsen mukaan valmennuksiin, vaikka mua vähän pelottaakin mennä niin hyvän ratsastajan ja valmentajan silmän alle, ties mitä korjattavaa se keksii mun ratsastuksesta! Mutta joka tapauksessa tulen sitten raportoimaan teille, miten valmennuksessa meni oli sitten päivän saldona kasa risuja tai ruusuja. Itse löisin rahani ensimmäisille...

Nyt mä jatkan koomaamista sohvalla ja Morkkiksen rapsuttelua. Hyvää viikonloppua teille kaikille, toivottavasti teillä on mielekäs viikonloppu ja saatte hetkeksi vähän hengähdystaukoa harmaasta arjesta. Älkää antako sateen haitata menoa!

Ps. Huomenna on kaverin tuparit, joten lisää juttua siitä lauantaina ;)

How to die hard!?

Ajattelin piristää teidänkin perjantai-iltoja tällä surkuhupaisalla leffaklipillä! Eipä mulla muuta, hyvää illanjatkoa teille muruset, mä korkkaan nyt Smirren ja lähen unille! Natinati ♥

Påsk

Jopas on mennyt viikonlopun tienoo nopsasti, kun edellisestä postauksesta on jo viikko. Ehkä ihan hyväkin... :D: Noh, mitäs sitä viikonloppuna tapahtuikaan...?

Torstaina

Ah torstai, ja kynsihuolto! <3 Tarvitseeko sitä sen enempää sanoakaan? Vähän kuvasaastetta uusista kynsistä:

Kynsipläjäyksen lisäksi tuli visiteerattua tallilla. Vanha kunnon Noora-ope tuli takaisin varmaan kuuden vuoden tauon jälkeen ja kyllä siinä sitten olikin ihmettelemistä! Kaikki hepat ja ponit melkein vaihtuneet, samoin kuin ratsastajat ja hoitajat. Yllätyin kuitenkin, että Noora edelleen muisti minut ja riemunkiljahduksin rynnisti luokseni kyselemään kuulumisia kun vain ensin tunnisti kuka olin :D

Illalla sitten lööbailtiin, kun kulta tuli taas lomille, nyt vielä oikein pidennetyt lomat pääsiäisen kunniaksi! :) <3

Perjantaina

No perjantai päivä meni koomailun piikkiin. Innostuttiin vasta illalla liikahtamaan sängyn/sohvannurkasta (ja pleikkarin äärestä) kun päätettiin rynnistää leffaan. Matkan varrella kipaistiin myös ruokkimassa kisuleita, sillä vanhempani olivat viikonlopun Lappeenrannassa veteraanien MM-kisoissa (onnittelut isille voitosta!!) sekä miun kotosessa hakemassa vapaalippuja, jotka olin unohtanut ottaa mukaan. Osaan kyllä olla kanssa yksi tunari, monesti aina joudutaan mennä takaisin hakemaan jotain, koska unohdan useimmiten aina jonkun pienen mutta "niin tärkeän" asian/esineen kotiin... Huoh.

Finnkino Flamingo tarjosi upean leffaelämyksen (tai samahan se missä teatterissa oltiin, leffahan sen "elämyksen" teki! :D ) Iron Sky:n hulvattomassa maailmassa! Että me naurettiin!! Kyllä me suomalaiset olemmekin hyviä mustassa huumorissa, ironiassa ja parodiassa (vai miksi sitä elokuvaa voi kutsua edes :D ) Huomasi kyllä, että ideoinnin takana oli ollut nainen! ;D Jos Iron Sky:n jälkeen ei tee mieli ostaa itselleen iPhoneja/iPadeja tai korkokenkiä, niin ei sitten milloinkaan! Näyttelijätyöskentely oli myös onnistunut mielestäni erityisen hyvin, vaikka päänäyttelijät olivatkin melko tuntemattomia nimiä. Ideana aivan käsittämätön, mutta toteutuksena aivan uskomaton!!

Ja tottakai tällaiseen leffaan täytyy varautua ruhtinaallisin eväin sekä hilpein ilmein!

Iloinen (maaninen) esikoululainen <3

Lauantaina

Töitä... WTF TÖITÄ!! Tällainen reaktio mulla tuli aamulla klo 11:30, kun V herättyään kysyy, että eikös mun pitänyt mennä töihin. Joo, kyllä piti ja siellä olisi pitänyt olla ennen kymmentä. Ei stna! Kuinak paljon voi ihmistä v*tuttaa pommiin nukkuminen. Koko automatka Tikkurilan asemalle meni lapsellisesti itkua tihrustaen ja miettien miten isot huudot saankaan. Tottakai sitten piti myös äristä poikkikselle, koska se siinä vieressä sattui istumaan. Ja miksi pitää tällaisessa tilanteessa iskeä vielä jäätävä häpeän tunne, ettei uskalla junaankaan mennä, vaikka on ihan päivänselvää ettei kukaan kanssamatkustajista tiedä, mikä on vialla. Naama kyllä oli kun mikäkin rupinen tomaatti, eikä pinkit feikki Ray Banit auttaneet asiaa sen enempää. Onneksi en kuvaa ottanut naamasta... :D:

Töissä sitten kulutin aikaani mietiskelemällä ostoksia itselleni ja päädyinkin sitten törsäämään heppiskamoihin. Mukaan tarttui kahdet polvipaikkaiset Kingslandin housut, sukat ja kaksi neuletta alekorista. Neuleita nyt en valitettavasti saanut aseteltua kuvaan niin että olisivat mitenkään olleet edukseen, mutta ehkä tähän epäkohtaan emme kuole. Sukat ovat siis uudesta kesämallistosta, AIVAN ihanat!! <3 Kuva ei anna oikeutta väreille, mutta ihastuin noihin heti ensisilmäyksellä! Housut ovat vanhemmista mallistoista, molemmat Kingslandin "uudella" lahkeella, jossa siis ei ole tarroja! Eipä tarvitse siis pelätä hiertymiä nilkoissa. ;)

Illalla aikaa kulutettiin poikaystävän & tämän perheen luona. Vieraina olivat poikkiksen täti miehineen ja ilta oli tyypilliseen tapaansa hyvin rattoisa ja alkoholin täyteinen enemmän ja vähemmän. Loppuillasta minä ja pikku-Ulle päätimme lähteä jo perinteeksi muodostuneelle terapiakävelylle. Meillä on siis tapana lähteä aina yhtenä viikonloppuiltana lenkille koiran kanssa ja jutella kaikesta mikä mieltä painaa. Usein keskustelut ovat syvällisiä, kun pohditaan molempien syvimpiä tuntemuksia ja patoutuneita ahdistuksia & negatiivisia tunteita. Yöllä vielä kävin poikkiksen kanssa lyhyen, mutta sitäkin hulvattomamman puhelinkeskustelun, en hetkeen olekaan nauranut niin paljoa! :D

Sunnuntaina

Ei podettu poikkeuksellisesti minkäännäköistä kankkusta. Tai joo podettiin, minä. Join kaksi, KAKSI siideriä lauantaina ja sain kiitokseksi aivan mielettömän jysärin, joka hellitti vasta illalla, vaikka kuinka Buranaa nakkelin naamaan. Aamupäivällä mussutettiin äidin pääsiäisylläreitä, eipä sieltä löytynyt Barbapapaa vaan jotain tylsiä sammakoita, pöh! :(

Iltapäivällä ratsastustunti, aivan surkeasti sujunut estehyppelypelleily. Tuntuu, että kaikki pari vuotta sitten rutiininomainen varmuus ja "taito" olisi karissut pois ja yksinkertaisimmatkin asiat, kuten johtaminen, unohtuneet aivan totaalisesti. Olin niin pettynyt itseeni, etten nauttinut koko tunnista laisinkaan. Toivottavasti ensi tunnilla menisi paremmin... Ehkäpä ahkerampi hyppääminen vaikuttaisi rutiinien ja varmuuden takaisinsaamiseen.

Maanantaina

Taas koomailtiin, pelattiin ja jopa piipahdettiin kotikoloisessani tutkimassa paikkoja. Tutkimusretkelle osallistuivat myös poikkiksen vanhemmat, jotka kuulemma ihastuivat kovastikin asuntooni! Paljon kehuja sateli (silkasta miellyttämisenhalusta?) ja meinasin taas saada uusia kämppiksiä kun harkitsivat jo tänne muuttoakin... :D: "Tupaantulijaislahjaksi" sain ihanan Pentikin lasisen tuikkukynttelikön. Pallon pohjalle voi mieltymyksien mukaan laittaa hiekkaa, kiviä tms. kun ihastuttavat lasipääsiäismunat eivät ole enää ajankohtaisia. Pahoittelen taas säädyttömän huonoa kuvaa... Täytyy oikeasti hankkia se järkkärin piuha, että saan edes vähän paremman tasoisia kuvia näpsittyä. Vähän hävettää...

Eilen ja tänään

... on opiskeltu VAKAVA-aineistoa enemmän ja vähemmän tunteella. Eilen poistuin kota ainoastaan käydäkseni kaupassa, joka sitten ryöstäytyi tavalliseen tapaan taaaaaas käsistä, mukaan tarttui kasa pyyhkeitä (ALE!!), pari myös tulevaa pentua ajatellen; pesuaineita; Gleen 2. tuotantokausi; sekä ofc ruokaa. Loput ajasta keskityin lueskelemiseen sekä muistiinpanojen tekemiseen.

Tänään heräsin jo puoli seitsemän aikaan jatkamaan muistiinpanojen tekoa. Aamu alkoi kuitenkin kurjasti, sillä koko aamun oli oksu-olo ja meinasin jättää jopa menemättä valmennuskurssille, johon olin ilmoittautunut. Päätin kuitenkin uhmata pahaa oloa, koska illalla olisi töitäkin ja onneksi uono olo meni ohi Markkinointi-instituutille saapuessani (kurssipaikka). Ensimmäinen luento oli vähän juostenkustu, sillä "opettajalta" loppui aika kesken ja etenkin lopputunti oli vain diojen suoralukua (minkä osaan vallan hyvin tehdä itsekin). Kauheasti uutta tietoakaan ei tullut, sillä samat asiat olin jo omissa muistiinpanoissani alleviivannut. Onneksi oli paljon tehtäviä/kysymyksiä, joten omaa ymmärrystä ja tietotaitoa sai edes vähän testattua. :)

Iltapäivällä töitä, mutta sitä ennen Arnoldsiin bagelille, kahville ja spinnylle <3 Ruokanautinnosta toivuttuani tosiaan matkasin töihin. Ihanan positiivisen yllätyksen tarjosi, kun V:n vanha kurkkusalaattikaveri P-kaudelta ilmaantui salille yhtäkkiä! K:lle paistaa jo reservin kirkas aurinko, mutta oli silti todella mukavaa nähdä K puolen vuoden tauon jälkeen. Olin yllättynyt, kun K ei jätkille tyypilliseen tapaan liuennut heti paikalta kun oli asiansa hoitanut, vaan jäi mielellään juttelemaan hetkeksi ja vaihtelemaan kuulumisia. Jännä miten noin pienet asiat piristävät päivää hurjasti!! :>

Ehkäpä sitä voisi taas lähteä treffaamaan ikuista rakkauttani, Nukku-Mattia <3 Unia!!