Tylsää vuoden viimeistä työpäivääni piristääkseni listaan nyt asioita, joista olen ollut kiitollinen vuonna 2011 ja mitkä asiat ovat eniten painuneet mieleeni tänä hullunmyllyn vuonna, hyvät ja huonommatkin muistot.
1. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ympärilläni ihania ihmsiä. Minulla on ihanat ja rakastavat vanhemmat, jotka tukevat ja huolehtivat minusta tarvittaessa sekä auttavat selviytymään elämän tuomista erilaiseista vaiheista, haasteista ja kriiseistä ym. 2. Koen olevani maailman onnellisin tyttö. Aloin seurustella entisen yläasteen luokkalaiseni, ja silloisen ihastukseni, kanssa. Hän on uskomattoman ihana poikaystävä, jota rakastan todella paljon, ja hän myös rakastaa minua kovasti. Voin iloita ja olla oma itseni ja hän rakastaa minua kaikista vioistani huolimatta. <3 Onneksi enää muutama tunti ja pääsen taaa hänen viereensä, maailman parhaaseen syliin. <3 Hänen kauttaan tutustuin myös hänen ystävälliseen ja iloiseen perheeseensä, jonka seurasta olen saanut nauttia monesti.
3. Heidän lisäksi minulla on vielä mitä ihanimmat ystävät, joita en vaihtaisi mihinkään! Kiitos teille rakkaat, ilman teitä ei tästä sopasta tulisi yhtään mitään! Puss <3 Tänä vuonna olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja olen kiitollinen siitä että olen saanut mahdollisuuden tutustua heihin.
4. Vanhempieni yritys ajettiin konkurssiin. Alkuvuosi oli vaikea, ja alkusyksystä tullut konkurssipäätös musersi koko yrityksen henkilökuntaa, etenkin isääni ja äitiäni. Onneksi yrityksen tytäryhtiö jäi henkiin, jota vanhempani sitten siirtyivät pyörittämään. Osa vanhoista työkavereistani lähti heidän mukaansa ja olen onnellinen, että he niin tekivät, jotta voin edelleen nähdä heitä aina silloin tällöin kun satun piipahtamaan heidän työpaikallaan. Konkurssin seurauksena aloin etsimään itselleni töitä. Työskentelin ensin pari viikkoa kahvilassa keskellä Helsingin ydintä ja erimielisyyksien jälkeen erosin tehtävästä. Etsin taas uudelleen töitä ja aloin olla epätoivoinen, koska työpaikkaa ei tuntunut löytyvän. Yllätyksekseni minulle soitettiin pienestä liikkeestä Helsingin keskustasta, että minulle olisi paikka avoinna jos olisin vielä kiinnostunut. Noh, tässä sitä nyt ollaan ja olen erittäin tyytyväinen työpaikkaani, vaikka välillä täytyy myöntää että vanhoja työkavereita ja työpaikkaa on ikävä. Mutta menetettyä ei saa enää takaisin ja elämässä täytyy jatkaa eteenpäin, kääntää uusi sivu.
5. Hain kauppikseen, en päässyt. Aloitin opiskelun ammattikorkeassa. Muutaman kuukauden päästä totesin, ettei se ole minun juttuni. Kitkuttelen siellä edelleen, mutten aio jatkaa siellä enää ensi lukuvuonna.6. Ostin uuden asunnon. Olen kiitollinen, että löysin itselleni juuri sen unelmieni pikku kodon mitä olin etsinytkin, sen hieman etäisestä sijainnista huolimatta. En piittaa kommenteista, joita jotkut hyvänpäiväntutut latelevat kuullessaan uuden kotoni sjainnin, sillä se on itselleni juuri se täydellinen paikka asua. Poissa hälinästä, mutta kuitenkin vain junamatkan päässä Helsingin kuhisevasta keskustasta. Olen kiitollinen myös siitä että saan paljon apua vanhemmiltani asunnon laitossa ja muutossa ym. Myös poikaystäväni pitää uudesta kodostani ja ehkäpä seuraa perässäni sinne sitten joskus intin käytyään... :)
8. Olen pysynyt terveenä ja kaikki lähimmäiseni voivat hyvin. Nautin elämästä ja olen alkanut viihtymään itseni kanssa. Olen sinut sen kanssa mitä olen ja miten toimin, enkä jaksa itkeä niitä paria kiloa jotka suklaan syönnistä ja treenaamattomuudesta ovat kertyneet mahaan tai tisseihin. Rakastan lemmikeitämme ja hoitoponiani, joille saan aina nauraa, enkä haluaisi koskaan luopua niistä iloista, mitä minulla on. <3
Kuvat: we♥it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoinnissa on otettu käyttöön kommenttien valvonta. Kommenttisi näytetään hyväksynnän jälkeen.