Iho mustaksi

Jotkut sanoo kipua kauniiksi. Mulle kivussa itsessään on jotain hyvin kieroutunutta, ei ehkä kauneutta, mutta jotain omalla tavallaan hienoa. Kivun ja tuskan jälkeen voi olla ylpeä itsestään miten hienosti on kärsimyksestään selvinnyt. Kaiken sen hirveyden keskellä lohduttavin ajatus oli, että jossain välissä se loppuu kuitenkin, eikä siitä sitten sen jälkeen tarvitse enää kärsiä. Ja niin, näin jälkeen päin asiaa katsottuna, se kaikki tuska ja sairaalloinen kipu oli kaiken vaivan arvoista. Olen ylpeä, että kestin sen alusta loppuun saakka sekä enemmän kuin iloinen ja tyytyväinen lopputulokseen. Siitä tuli parempi kuin luulin. Mä en ole ensimmäinen enkä todellakaan viimeinen ihminen, joka on tikannut nahkaansa, mutta jokaiselle se on yksilöllistä ja henkilökohtaista.

Kylki: Aut viam inveniam aut faciam (I'll either find a way or make one) BigP

Tatuoinnit ovat kaikille hyvin erilaisia. Yksi ei pidä niistä lainkaan missään muodossa, toinen ihastelee niiden kauneutta muiden iholla, muttei itse uskalla tai halua mustetta ihoonsa ja kolmas taas tatuoi itsensä täyteen tatuointihuumassa. Monesti vastaan tulee ihmisiä, joiden mielestä tatuoinnit kuuluvat vain linnakundeille ja merimiehille, mikä on omaan päähän hyvin kitukasvuinen ajatusmaailma. Iho on jokaisen oma ja henkilökohtainen osa ruumista ja on jokaisen oma valinta tehdä siihen muutoksia. Samalla voitaisiin tuomita lävistykset ja plastiikkakirurgiat sun muut. Moni kuitenkin näkee ihonsa alustana taiteelle yhtälailla kuin esimerkiksi paperin tai kankaan. Jokainen tatuointi on omalla tavallaan yksilöllinen ja henkilökohtainen, oli se sitten syvällinen ja persoonallinen vuoden suunnittelutyön tulos, tai hetken huumassa valittu "tusinatribaali". Omasta mielestäni itse tatuoinnin ideaa ei saisi arvostella, mikäli kyseessä on tarkkaan harkittu ja tulevalle "omistajalleen" sopiva leima (okei jotkut leimat tekee tässäkin poikkeuksen, esim kuolemaan viittaavat hahmot naisilla näkyvillä paikoilla tms). Se on jokaisen henkilökohtainen päätös tatuoida vaikka sitten se tähti niskaan, eikä kenelläkään tulisi olla oikeutta haukkua toisen tavasta käyttää ihoaan. Sitten taas itse toteutus on se, jota saa ja ehkä tuleekin arvostella. Huono taiteilija tekee huonoa jälkeä, eikä kukaan halua maksaa elinikäisestä huonosti tehdystä kuvasta iholla. Tai ei kukaan täysipäinen mielestäni. Paljon virheitä saa korjattua peitekuvilla ja laseroinnilla, mutta suosittelen silti panostamaan laatuun. Koskaan ei liikaa muistuteta, että mielummin maksaa enemmän laadusta kuin säästää kukkaroaan. Tatuointi kuitenkin kulkee mukanasi iholla läpi loppuelämäsi, joten miksi tuhlata rahoja huonoon jälkeen?

Jokainen meistä elää vain kerran ja vastaa itse itsestään täytettyään 18 vuotta tai muutettuaan omilleen ja aikuistuttuaan. Annetaan siis jälleen kaikkien kukkien kukkia, pidetään vain huolta omasta kehostamme.

Mitä te olette mieltä tatuoinneista?