LUUKKU 8: Tilannekatsaus ja vuodatusta

Viime aikoina olen itse huomannut, että moni bloggaaja on postannut näin pakkasien tullen siitä, mitä hevoselle tulisi pukea päälle milläkin pakkasasteella ja miten omaa hevostaan liikuttaa kylmällä. Mä ajattelin tällä kertaa kääntää asiaa vähän toisin päin. Että mikä taas on liioittelua, milloin hevosen lämmöntarve on yliarvioitu? Tänään tuli tallilla meinaan vähän mietittyä sitä, missä menee ihmisten maalaisjärki ja mihin loppuu hevosmiestaidot...

Pakkasta oli tänään ehkä muutama hassu aste, kun tulin tallille. Mädde oli ulkokarsinassaan naapurinsa kanssa kaikki luukut kiinni ja lämmittimet täysillä. Lisäksi Mäddelle oli ilmestynyt meidän paksuin loimi ohuen toppiksen päälle, eli tammalla oli kaksi toppaloimea päällekkäin, varmaan about 750g loimea... Ja lämmitin täysillä suoraan Mädden yläpuolella. Mädde ei ole toistaiseksi ollut kertaakaan niin paksussa vuorauksessa edes niillä reilu -20 asteen pakkasilla ja nyt sitä pakkasta ei ollut edes paljoa. Meillä on aina tapana jättää Mäddelle yöksi jo se loimitus, millä se sitten päivällä menee uloskin, sillä ulkokarsinassa ei tähän asti ole ollut juurikaan sen lämpimämpi kuin ulkona, koska luukut on aina olleet auki. Nyt kuitenkin päivän aikana Mäddelle oli lisätty se paksu toppis ja voi raasu, sillä on varmaan ollut lämmin... Siinä lämmityksen alla olisin ite voinut olla vaikka toppi päällä, niin lämmin siellä oli. No onneksi Mädde ei ollut ehtinyt olla siellä kovin kauaa, joten tuskin mitään fataalia on ehtinyt tapahtua.

Äh, en mä viitsi asiasta edes enempää jauhaa, alkoi vaan taas tallilla harmittaa muutenkin niin paljon. Mädde on ollut viimeiset kaksi vai joko kolme viikkoa epäpuhdas, on ottanut töpöaskeleita vasemmalla etusellaan, mistä syystä sillä ei olla kuin kävelty. Eilen Mädde oli ollut jo täysin puhdas, että tänään oli tarkoitus ratsastaa kaikki askellajit läpi, mutta kuinkas kävikään, kun selkään pääsin. Heti ekoissa raviaskelissa tuli selväksi, että taas on otettu takapakkia ja Mädde oli selvästi ep. Vaikka köpöttely on ollut välistä kivaa vaihtelua, nyt varsinkin kun on ollut pakkasta ja on päässyt maastoilemaan, mutta alkaa pikkuisen turhauttamaan, kun ei pääse ratsastamaan kunnolla. Tottakai tällaisissa tilanteissa mennään aina ehdottomasti hevosen ehdoilla, mutta nyt on vaan sellainen hetkellinen turhautuminen, kun tuntuu että mikään ei etene ja mitään ei voi tehdä...

Mulla on edelleen polvi kipeä keskiviikosta, kun Mädde karkasi karsinastaan ja otti mut matkaansa kaataen mut maahan. Löin polveni siinä rytäkässä johonkin jäiseen mutapaakkuun ja se vihloo edelleenkin satunnaisesti. Silloin tuli sellainen tunne, että mä en jaksa tätä. Hevosten kanssa tekemisissä olevien keskuudessa on jotenkin yleistä, ettei saa sanoa ääneen jos pelkää. Mutta mä sanon nyt sen ihan suoraan, että sillä hetkellä pelkäsin sitä mua moninkertaisesti isompaa ja painavampaa villieläimestä ihmisen hyöty- ja harrastekäyttöön jalostettua eläintä. Sen äkillinen säntäys ulos karsinasta ei ollut ilkeilyä, pikemminkin primitiivinen jännityksen aiheuttama pakoreaktio, mutta silti se, ettei hevonen varo ollenkaan edessään seisovaa ihmistä, vaan unohtaa täysin sen olemassaolon, saa mut varovaiseksi. Mä en ole sen kokoiselle hevoselle todellakaan mikään este, pelkästään hidaste. Jos se haluaa mennä juuri siitä, missä mä seison, niin sehän menee. Sama se. Tämä on mulle jotenkin uutta, sillä pikkuisen B-palleron kanssa ei koskaan ollut samanlaista "ongelmaa", tai sitten B ei vaan koskaan reagoinut pelkotilassa niin vahvasti. Ehkä se oli niin tottunut kaikkeen tai vaan luotti hoitajaansa, ettei säikkynyt juurikaan. Mene ja tiedä.

Pientä lohtua tähän pelon aiheuttamaan negatiivisuuteen kuitenkin toi se, että tänään huomasin miten mielellään Mädde olisi halunnut tehdä töitä. Se olisi halunnut että siltä vaaditaan ja että se joutuu tekemään töitä. Samalla sisintä söi kahta kauheammin se, että ei pystynyt tekemään, koska jalka. Toivottavasti se nyt parantuisi pian...

Anteeksi tästä vuodatuksesta, mua ärsyttää jo nyt tätä kirjoittaessa se, että julkaisen tämän lapsellisen kitinäviestin, mutta tällä hetkellä olen taas jossain sudenkuopassa hevosharrastukseni kanssa. Huomenna asiat on varmasti taas paremmin ja valoisammin.

Pahoittelut myös siitä, että eilen ei tullut joulukalenteria, huomenna sitten ryhdistäydyn ja kirjoitan kunnon postauksen...