Epäviherpiipertäjä ja päivä teinivaimona

Eilisen turhautumisen jäljiltä jäikin laittamatta postausta siitä parvekkeen "viheröittämisestä", vaikka tosiaan eilen sainkin homman kuta kuinkin tehtyä. Kieltämättä oli harvinaisen nolo tunne kyykistellä pitkin hiekkateitä poimimassa kiviä (ruukkujen pohjalle "salaojat"). Yritin aina katsoa ettei kukaan näe, mutta tottakai just sillon kun oon pylly pystyssä jossain pientareella, joku juippi tulee jostain ja kattoo pitkään että mitä helvettiä toi naikkonen tuolla tekee!?! Tottakai olin siis liikkeellä ihan tyylikkäästi farkuissa ja nahkatakissa jne, kuten normaalisti (ja kuten ns. hienojen naisten kuuluukin), joten joku varmaan sai musta häiriintyneitä mielikuvia tästä hyvästä.

No kun ne kivet oli sitten poimittu ja kiikutettu ylös parvekkeelle asti, alkoi niiden levittely ruukkuihin. Ja ei huoh sitä kolinan määrää, sääli alakerran naapureita jos olivat kotosalla, kuulosti varmaan ukkosen jyrinältä kun metalliruukkuun niitä lappasin... Huomatkaa huipputyylikkäät puutarhahanskat <3

Kivien jälkeen mullat päälle ja sitten kukkia ruukkuihin. Multaa oli siis varattu 20 litraa, mutta kuinka ollakaan minä viherpiiperoinen sain ne tuhottua liian hyvin ja tuosta isoimmasta ruukusta jäi osa uupumaan jopa! Noh, lopputulos silti yhtä suloinen ja ainakin oon nyt itse tositosi tyytyväinen parvekkeen "lookiin", vaikka sainkin aikaan hieman sotkua... Koska olen rebell, en noudattanut äidin neuvoa ja laittanut sanomalehteä alle kun multia nakkelin ruukkuihin. Jos totta puhutaan, tuuli sen verran hurjasti, että olis ne varmaan siitä lentäny jonnekin joka tapauksessa. Ihan tarpeeksi oli sähläämistä jo näin :D Nyt sitten kattellaan miten kauan säilyvät hengissä! :D:

Valmista tuli!

Koko parveke, tykkään!

Heräsin tänä aamuna aivan kamalaan oloon. Olin viime yönä itkenyt itseni uneen ja yöllä nähnyt hirveimpiä painajaisia mitä voi kuvitella. Muistan heränneeni yöllä omaan huutooni, sääli naapureita jos ovat kuulleet... Tosiaan aamulla jatkettiin siitä mihin illalla oltiin unen tultua jääty. Hysteriaitkun ansiosta jäljelle jäi järkyttävä jysäri, joka ei ole vieläkään täysin hellittänyt. Aamupäivä tuhoutui sohvannurkassa hengitysharjoituksia tehden, koska olo oli niin kamala. Muutenkin nyt on ollut ruoan syöminen yksi täys mahdottomuus, kaikki maistuu ihan paskalle ja heti tulee oksu olo, tänään syönyt kaksi leipää, pullan ja viiliksen... Kokoilin kuitenkin itseni kasaan ja lähdin moikkaamaan kaveria. Bussimatka oli hirveä, näin jotain mikä sai taas ahdistuskohtauksen aikaiseksi ja olisi tehnyt mieli hypätä bussista ulos. Samanlainen (tai vielä pahempi) olohan tuli eilen perjantaina viiden aikaan Tikkurilan asemalla, kun koko kroppa tärisi hillittömästi eivätkä jalat kantaneet. Happi loppui eikä saanut lisää happea. Onneksi kaveri tuli pelastamaan, jäin Koivukylässä pois haukkaamaan happea ja loppumatka kuljettiin kaverin kanssa yhtä matkaa. Tunteet heittelee vuorokaudessa enemmän kuin pää antaa myöten, ilosta suruun, tuskaan ja vihaan sekä kaikkeen muuhun niiltä väliltä aina välinpitämättömyyteen ja tyhjyyteen asti. Kunpa tää paha olo menisi jo pois. Että tällaista täällä...

Mutta joo, takaisin siis tämän päivän - tai nyt jo eilisen - tapahtumiin. Oltiin siis ABC:llä kahvilla ja siitä jatkettiin sitten pieneen puistoon jauhamaan lisää paskaa. Istuskellessamme puiston penkillä paikalle saapui kaverin koululaisia, vuosimallia '00... Ensimmäinen kysymys oli "OOTTEKSTE NAIMISISSA!?!!" "Ai ette vai, seurustelettekste?? No pussatkaa nyt, halatkaa ees!! Äähähää ette uskalla!!!" D: Huooooohhhh Siinä sitten hetki väännettiin kättä teinipoikien kanssa, katottiin suut auki loksahtaneina kun toinen niistä varasti kaverin Möfön (kyllä, ES-jonne), mutta palautti sen sitten hetken päästä avaamattomana takaisin jne. Vaikka kyseinen kaveri onkin vähän liiankin lähellä asiaa mikä yllä mainitun kuvotusolon ynnä muut fyysiset ja psyykkiset oireet saa aikaan, oli tosi kiva nähdä ja jutella, paransi oloa kummasti! :) Harmi vaan, että heti kun tulee yksin kotiin, alkaa ajatukset taas karkailla siihen pahan olon aiheuttajaan ja sitten ei taaskaan ole hyvä olla. Ehkä huomenna saa asioihin edes jotain selkoa, toivottavasti... Nyt nukkumaan, josko tänä yönä ei näkyisi painajaisia.....

Pahoittelut tärähtäneestä otoksesta, mutta tämä kaikista julkaisukelpoisin
Tämän päivän ryysyt feat NY <3