Shiban suusta: Rankka päivä!

Wuf!

Tiiättekö miten vaikeeta oli saada mamma pois koneelta edes hetkeksi?! Mun piti järsiä ainakin kahta sen lempparikenkää leikillä ennen kuin se jaksoi nostaa pyllynsä sohvalta. No siinä kun se jäi toljottamaan niitä tossuja ja siivoomaan mun silppuamaa lehteä mä livahdin tänne koneelle. Tää juttu on tosi jännä, toivottavasti osaan käyttää tätä.

Mamma ja setä raahasivat mut eilen autoon. Ne ei vieläkään ymmärrä ettei munkaltaisten hienojen herrojen kuulu matkata kovaäänisissä sukkulan mallisissa pöntöissä, jotka liikkuu ihmisen avulla eteenpäin! No, ne pakotti mut kuitenkin sellaseen pönttöön ja jouduin vielä takaistuimelle! Mikä loukkaus! Kyllä mä kovasti yritin hivuttautua etupenkille, mutta mamma oli niin leveä etten siihen mahtunut. En tiiä yhtään kauan siellä oltiin, mutta jossain välissä me pysähdyttiin. Kun pääsin vihdoin ja viimein pöntöstä ulos, ulkona oli tosi monta muuta koiraa. Voitteko uskoa että ne piru vie oli kaikki ihan kuin kopioita musta! Osan kopioinnissa oli kyllä varmaan muste ollut lopussa, kun olivat jääneet oransseiksi. Mua on huijattu! Mä niin luulin, että mä olen ainoa laatuani! Yrittääköhän mamma loukata mua tai jotain!?

Me mentiin ihan outoon paikkaan sisälle, missä oli vielä hirmunen kasa lisää mun näköisiä karvapalloja, toiset karvaisempia ja isompia kuin mä, toiset taas pienempiä kuin minä pienenä! Mammalla oli varmaan tosi huono päivä, kun se ei päästänyt mua ollenkaan moikkaamaan ja tutkimaan niitä kopioita. Idiootti. Sitten piti vielä mukamas kököttää nätisti paikoillaan monta aikaa, kun muiden kopioiden mammat jutteli keskenään. Onneksi joku tosi ilonen ja kiva tyyppi tuli mua moikkaamaan ja pusuttelemaan. Sen mielestä olin kuulemma tosi vilkas ja innokas, vaikka mä vaan osoitin rakkauttani sitä tyttöä kohtaan. Se oli kuulemma joku mamman tuttu. Ei mua silleen kiinnostanu.

Onneksi se istuskelu ja mammojen juorukerhoilu loppui ja sitten kiipeiltiin pihalla lumikasassa. Ne muutkin kopiot tuli sinne ja mulla oli aika hauskaa parin kopion kanssa. Jotenkin ne sit vaan yhtäkkiä katosi sanomatta mitään ja mut pakotettiin taas sinne pönttöön. Täytyy kyllä ottaa selvää mitä ne muut kopiot oli ja mistä ne on tullu. Eihän nyt tollanen käy päinsä ollenkaan! Mamma ja setä kuskasi mut hetkeksi kotiin ihme reissun jälkeen ja sitten taas mentiinkin. Jälleen siinä ällöttävässä pöntössä, nyt mä sentään jo tiesinkin mihin ollaan menossa. Mamma sanoo sitä koirakouluksi. Siellä me opetellaan juttuja. Tällä kertaa harjoteltiin petiin menoa (kuinka helppoa, mutta miksi mä nyt toisen pyynnöstä sinne menisin!), muitten koirien ohittamista ilman että saa moikata (TÖRKEETÄ!!) ja paikallaan oloa kun mamma katosi kulman taakse. Mä osasin olla hienosti, koska mä tiesin että mamma tulee takasin. Lopussa mä olin kuitenkin jo niin väsynyt, etten jaksanut enää treenata. Mamma yritti silti saada mua tekemään juttuja, mut kyllä se sit tajusi hetken päästä ettei auta. Taas ihmepöntössä. Nyt mentiin mamman mamman luokse. Ne on kuin kaksi namipalaa, molemmat ihan prikulleen saman näköset. Siellä menin mamman viekkuun sohvalle nukkumaan, mut just kun olin nukahtamassa, mamma ja setä raahasivat mut pois sieltä taas ulos. Kotiin asti päästiin hirmu myöhään ja siinä välissä mun piti olla vielä kahdessa eri pöntössä ja se oli ihan hirveetä! Onneksi mamma oli edes vieressä.

Nyt mun on pakko mennä takas nukkumaan, oon ihan hirmu väsynyt vieläkin!
Pusuja teille mamman kavereille,
Mori

Ps. Mitä ootte mieltä tällaisista postauksista? Mori haluaisi kovasti tietää tuleeko se uudestaankin kertomaan kuulumisiaan teille! Mori odottaa innolla mielipiteitä!!