I miss your smile but I miss mine more

Mä en taas ymmärrä miksi nää ajatukset piinaa mua. On vaan yksinkertaisesti niin paska olo suoraan sanottuna. 

Tottakai aika parantaa haavoja jne, mutta mikä vittu siinä on, etten vieläkään opi, että niin kauan kun oon 125%:sti suhteessa, mä oon aina se ketä sattuu. Koska mä olen se, joka kanssa pitää lupauksensa kun sanoo ettei mene koskaan pois. Mä olisin ollut valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven toisen ja meidän yhteisen hyvinvoinnin takia. Sitten sitä on niin pirun sinisilmäinen, ettei sitä näe, että on yksin valmis vaikka hautaan toisen vuoksi, ennen kuin on liian myöhäistä. Ei se ole mitään paskapuhetta, etten tolle ihmesäädölle pysty lupaamaan mitään. Vaikka oltais törmätty vuoden päästä niin tilanne varmaan olisi ihan sama. Nää mun arvet alkaa ihan omiaan avautumaan täällä eikä siihen mitkään pikkulaastarit auta. En mä pysty olemaan ihmisten ilmoilla jos mulla lysähtää psyykkinen tasapaino yhtäkkiä näin pohjamutiin kun nyt.


Tietystihän mä tiesin, etten oo mitenkään voinut olla niin kovaksi kehkeytynyt aikaisemmista särkymisistä ja nopea paranemaan, että sen yhen kännisen puhelun ansiosta olisin pystyny unohtamaan kaiken ja jatkamaan matkaa. Mut en mä uskonut, että se iskisi tajuntaan yhtä kovaa kuin se itse puhelukin. On varmaan paljon ihmisiä, jotka sanoo tätä samaa mitä mä seuraavaksi sanon ja monen mielestä se onkin täyttä huuhaata, koska aikahan parantaa haavat ja läpäläpä. Mä en vaan pysty enää olemaan niin hullu, että antaisin itsestäni kaiken jollekin toiselle, rakastaisin toista kaikella mitä mä olen ja olisin valmis vaikka mihin jos toinen pyytäisi. Mä en vaan enää pysty. Mä en uskalla, enkä halua enää olla se joka jää yksin. Mä mielummin pakenen kun kaikki on vielä hyvin ennen kun on liian myöhäistä.
Ei vittu mä en jaksa. Haluan pois.



It's like you're screaming, and no one can hear
You almost feel ashamed
That someone could be that important
That without them, you feel like nothing
No one will ever understand how much it hurts
You feel hopeless; like nothing can save you
And when it's over, and it's gone
You almost wish that you could have all that bad stuff back
So that you could have the good

Shopping is almost as good friend as the diamonds

Ah ja voih tätä rahan menoa! Tää päivä meni kynsihuollossa ja sen jälkeen Jumbossa shoppaillessa! <3

Äiti oli mun kanssa kiertelemässä kauppoja ja samalla vähän lompakkonakin! Mukaan tarttui vaikka ja mitä, laittelen myöhemmin (huomenna) tarkempaa postausta uusista ostoksista, mutta on pakko hehkuttaa tota mekkoa minkä löysin. Täähän on ihan täysi kesäkolttu, mutta jos sää on lauantaina yhtä hyvä kuin tähänkin asti niin varokaa vaan, aivan varmana kekkuloin tässä mekossa ja näissä kengissä!!! ♥

Huomenna olisi sitten taas pääsykokeet, heti aamusta 8:30 alkaen! Hui iiks, mua vähän jänskättää jo nyt! Edessä olisi koko päivä kieli- ja suullisia soveltuvuuskokeita! Toivottavasti nää pääsykokeet menis paremmin kuin noi VAKAVAt, että pääsisin ens syksynä edes johonkin. Onneksi sain kuulla äitiltä vähän hyviä uutisia töistä, tosin niiden ajankohtaisuudesta ei vielä ole mitään tietoa, mutta en ehkä jää ihan puille paljaille jos syksyllä ei opiskelupaikkaa irtoa. Pidetään sormet ja varpaat ristissä!

Tällainen pieni tyttö, helposti unohtuu...

Aamu alkaa tulipalolla ja jatkuu mordoripilvillä, voisiko luonto enää yhtään innostaa enempää!

Oon tosi väsynyt. Ja sekaisin. Päässä pyörii tosi paljon mitä ihmeellisempiä ajatuksia ja mietteitä, mutten tunnu saavan niistä mitään järkevää kokonaisuutta. Tää mun draamailu aikasemmin mainitsemani henkilön kanssa on nyt jatkunut edelleen, enkä nyt oikein tiedä että mitä tässä oikein tekisi...

Lauantaina lähettiin kaverin kanssa terdelle, tarkoitus oli pysyä Keravalla, mutta koska siellä (juoma)tarjonta oli niin huonoa, päätettiin lähteä Tiksiin tsekkaamaan uutta baaria & sen terdeä. Siellä istuskeltiin, jauhettiin vähän paskaa ja nautittiin sidukoista/breezereistä. :D Välissä tuli kuitenkin nälkä ja kipitettiin Chicosiin syömään kanaa, oli hyvää! Takaisin baariin pompittiin vähän yli kymmenen ja suunnattiin suoraan yläkertaan Night-puolelle. Ehdittiin olla baarissa noin tunti, kun baarimikko ilmoitti, että kaataa juuri viimeistä mansikkasiideriä mun lasiini. Perkele, mä en halua maksaa Kelkasta 8€, eikä listoilta löytynyt Smirreä ollenkaan, joten rupesin möksäämään. Tosin porukka siellä baarissa oli aika randomia, täynnä mukamas lihaksikkaita rumia "hunkseja" ja diivasotamaaliämmiä, jotka tuijotteli meidän minishortsit + toppi -yhdistelmiä pahalla silmällä. Tultiin sitten siihen päätökseen, että ehkä olis parempi vaihtaa tien toiselle puolelle, joten kipitettiin sitten kimpsuinemme ja kampsuinemme kilpailevan yrityksen baariin. Eikä muuten oltu ainoita, jota vaihto paikkaa... :D

No tottakai tää toinen baari on tän aikasemmin mainitsemani jätkän "kantispaikka", joten ehdittiin jopa jonoon asti kun näin ensimmäisen sen kaverin. Sieltä tuli pari pahaa silmää mullepäin, luikahdin vain äkkiä sisälle ja suoraan tiskille. Tiesin, missä tää porukka yleensä aina istuu, joten "huomaamattomasti" kuikuilin, onko itse henkilö paikalla, muttei näkynyt. Siinä sitten annettiin mennä ja lepposasti joku tunti bailailtiin siellä täysiä, kunnes tuli kuuma ja mentiin tupakalle. Olin ehtiny sytyttää röökin, kun tajusin että nyt vilahti tuttu huppari ja tottakai sieltä kulman takaahan se tuli. Kaverinsa kanssa lompsivat jonon päähän ja kaveri kuiskasi mulle, että jätkä oli mut nähnyt (vaikka kovasti yritin käsilläni naamaa peitellä, paskanvitut tottakai se mut tunnistaisi vaikkei naamaa näkisi) ja kehotti menemään moikkaamaan. Totesin, että voin ihan hyvin polttaa röökin loppuun, ei se tosta mihinkään katoa eikä sisällekään ehdi. Nooh, meni se kaksi sekuntia tän toteamisen jälkeen, niin jään monttu auki tuijottamaan kun jätkä harppoo puolijuoksua takaisin sinne mistä on tullutkin ja nyökkää terävästi mulle ohi kävellessään. Laitoin viestiä perään, miksi lähti pois ja sain vastaukseksi kunnon avautumisen siitä, miten ei mitenkään pystyisi olemaan samassa baarissa kanssani, että vain pilaisi mun illan roikkumalla mun perseessä kiinni koko ajan. Kertoi myös siitä, miten hajalle sitten loppupeleissä olin oikeesti sen saanut... Meinasi aika hyvin pilata mun illan jo sillä. Mä en perusta känniporailuja, joten oli aikamoinen ittensä keräily siinä pihalla puhelimessa, ennen kun pystyin menemään takas sisälle.

Sunnuntaina sovittiin, että tää tulee hakemaan mut tallilta ja että samalla saataisiin juteltua. No joo, juteltiinhan me jotain, mutta aika pitkälti se meni taas siihen, että mun päätä yritettiin kääntää tai saada edes miettimään mielen muuttamista. Sovittiin sitten loppupeleissä, että saan X määrän aikaa olla oman pääni kanssa ja miettiä mitä mä haluan/en halua ja sitten voidaan katsoa uudestaan. Etten kuitenkaan lupaa mitään, enkä myöskään halua, että toisen elämä pysähtyy sen takia, että mä haluan eristäytyä ja miettiä ittekseni olematta kuitenkaan varma yhtään siitä mihin lopputulokseen päädyn, vai päädynkö edes mihinkään... Herran mielestä jo tämä päätös helpotti oloa todella paljon, ettei kirvestä vielä ole heitetty kankkulan kaivoon. Hän toivoisi, että antaisin edes jonkunmoisen mahdollisuuden kokeilla tulisiko tästä jutusta yhtään mitään. Musta vähän tuntuu, että se syytti enemmän itteään mun päätöksestä kuin mua, vaikka mustahan tää päätös on lähtenyt, jätkä ollut vain vaikuttavana tekijänä... Äsh, en tiedä. Nyt on vuorokaudessa pää heittänyt niin pahasti volttia etten kyllä tiedä yhtään miten päin olla tai mitä "päättää". Toisaalta kuuppa sanoo, että pitäisi vaan unohtaa, jatkaa matkaa, mutta sitten joku pienenpieni syöpäläinen on ilmestynyt nakertamaan mun takaraivon syvintä sopukkaa, että pitäisikö sille sittenkin antaa mahdollisuus, edes ihan alhaisella tasolla...

Nojoo, ehkäpä tää tästä, en tiedä. Eilen sain vielä parit huudotkin tallilla ja tänään pitäisi mennä kyseisen opettajan rästitunnille. Ei huvittaisi yhtään, sitäpaitsi näyttää vähän siltä että koissun pakki on sekasin taas, kun piippaa koko ajan ulos ja yrittää vääntää, muttei oikein mitään tuu... Muttajoo, en nyt jaksa enempää avautua täällä, ehkäpä tää riittää teille hetkeksi...

Even the sun sets in paradise

Anteeksi siitä, ettei näiden viime päivien aikana sattuneiden tapahtumien lomassa ole kauheasti tullut kirjoiteltua ja jaettua ajatuksiaan... Yritän ryhdistäytyä nyt :D

Tiistaina oli Morin eka rokotuskerta! Lekuriin mentiin bussilla ja pikkunen selvisi hienosti pelottavasta bussimatkasta! Myös eläinlääkärikäynti sujui hyvin, ei edes huomannut kun rokote pistettiin. Ainoa hirveän kamalan inhottava asia oli se, kun ell yritti tutkailla Morkkiksen haarovälejä. Sillon piti hurjasti murista ja esittää isoa vihaista pentua :DD Saatiin mukaan pussillinen Royal Caninin Veterinary-penturuokaa ja vitsi että on hyvää! Siis Morin mielestä, se popsii niitä nappuloita ihan hurjalla tarmolla. Eilen käytiin äidin kanssa Porttipuiston Mustissa & Mirrissä, josta ostin sitten vähän lisää noita Royalin pentunappuloita. Menin kyllä ihan sekasin kun ei näkynyt missään samanlaista säkkiä kuin se ellin antama, mutta sitten sainkin selvyyden myyjältä, että samaa kamaa se on kuin normaali Royalin penturuoka :D Nyt sitten totutellaan pikkuhiljaa uuteen pöperöön, hyvin näyttää maistuvan eikä oo aiheuttanu löysää mahaa tms. Hienoa! :)

En nyt tiedä minkä verran tuolta aikaisempien juttujen rivien välistä on voinut kaivaa informaatiota siitä, mitä mun elämässä on viime aikoina tapahtunut koiranpennun arjen lisäksi... Jokatapauksessa silloin pari viikkoa sitten perjantaina baarissa ollessa tapasin mukavan jätkän siellä ja sitten tuli vaihdettua numeroitakin vaikken uskonutkaan, että mitään soittoa missään välissä tulisi, mutta kuinkas sitten kävikään. Kaksi viikkoa nähtiin joka ikinen päivä ja tilanteet eteni tosi nopeasti, ihan liian nopeasti mun makuuni ja eilen tilanne sitten kärjistyi mun päässäni enkä enää pystynyt olemaan rennosti oma itseni. Jatkuva ahdistus ynnä muu nakersi sisuksia, eikä se sitten olis ollu kivaa kummallekaan osapuolelle jos asian olis annettu jäädä vaivaamaan ja se olis vaan ignoorattu. Niinpä sitten eilen rohkaisin mieleni ja sanoin suoraan miten asiat on, etten halua sitoutua jne. Tiesinhän mä sen, että meillä on alusta asti ollut tosi erilaiset ajatukset meidän välisestä jutusta, mutta raukkamaisena paskana en oo uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin. Tosin aikaisemmin en ollut itekään satavarma mitä haluan. Ja tiesin myös muuten senkin, että kun sille kerron mitä mun päässä pyörii, niin se menee rikki. Ja niinhän se menikin.

Siinä toi eilinen pähkinänkuoressa, tai siis koko kaksi viikkoa. En viitsi kovin paljoa yksityiskohtiin mennä, enkä sen enempää asiaa vatvoa jo ihan senkin takia, etten enää jaksa. Ihan kuten tossa sillonkin kun V jätti mut. En jaksanut vatvoa asioita sataan kertaan kaikkien kanssa... Lisäksi omat ajatukset on niin sekavia, että niitä on tosi vaikeaa kirjoittaa tähän ruudulle järkeväksi kokonaisuudeksi. Mutta nyt tiedän, ettei toisen satuttaminen ole helppoa. Se ei oo koskaan ollut mulle helppoa, eikä koskaan tulekaan olemaan. Monesti oon kuullut, että olen niin sinisilmäinen ja anteeksiantavainen, että satutan mielummin itse itseäni kuin jotakuta toista. Useimmiten se loppupeleissä päättyy vain pahemmin kuin että sanoisi suoraan jos on paha olla. Kerranhan se vain kirpaisee...

I've wasted my nights, You turned out the lights

Now I'm paralyzed, Still stuck in that time

When we called it love, But even the sun sets in paradise

I'm at a payphone trying to call home, All of my change I spent on you

Where have the times gone, Baby it's all wrong

Where are the plans we made for two?

If happy ever after did exist

I would still be holding you like this

All those fairytales are full of shit

One more fuckin' love song I'll be sick

Summer of Love

Ei täs mitään, chillailua partsin auringossa ja illemmalla terdelle nauttimaan elämästä ja sillai.

KESÄ ♥ ♥

No on aika läpinäkyvää joo

Tää istuskelee tylsistymässä töissä, on ollu aika hässäkkä päivä.

Aamulla herättiin puoli kymmenen maissa ja kipitettiin heti ulos tarpeille. Mori on reipastunu ihan sikana, sietää jo paljon paremmin autoja ja muita tienkäyttäjiä ja hakeutuu jo itse kauemmas kotipihasta. Vieläkin tosin on ihan kamalia ongelmia sisälle tulon kanssa, koska tassujen putsaaminen pyyhkeellä on ihan hirveetä! Nimim. penska on nyt kolmesti juossu karkuun kerrosta ylemmäksi kun aavistanut mitä tuleman pitää ja sitten mä juoksen perässä......

Näin söpösti alko meidän aamu tänään kun olin vessassa puuteroimassa nenää

Omien aamuhommien jälkeen ryntäsin kampaajalle, vihdoin ja viimein! Tukasta tuli kyllä ainakin omasta mielestä tositosi ihana ja voi taas olla vähän ylpeä itsestään, kun viime leikkauskerrasta on jo jonkun aikaa eikä nytkään lähteny kun ihan pisimmät latvat, ei siis edes huomaa leikkaamista. Muutenkin oon huippuilonen siitä, että oon saanut kasvatettua tukkaa jo tosi paljon, toisaalta vielä on paljon matkaa sinne mihin toivoisin pääseväni...

Kampaajan jälkeen äkkiä takas kotiin hetkeksi pitämään Morille seuraa, pihalle ja sapuskat naamaan (Morille nappuloita ja mulle kaks näkkärii jeeeee). Sit kaupan kautta puolijuoksua Ogeliin töihin. Kerrankin voi olla iloinen siitä, että junat oli vähän myöhässä, muuten en olis ikinä ehtiny töihin. :D Nojuu, täällä mä nyt sit istuskelen ysiin asti. Onneksi yks läpinäkyvä lupas hakea mut kotiin ;DD

Työnarkkis (tässä änkyy ehkä pikkusen toi tukan uusi sävy, mut aika heikkoo)

Now I'm pickin' up my heart of off the floor, I ain't gonna do this no more

Olo on tällä hetkellä tosi tosi väsynyt. Tänään pitäis lähteä käymään porukoilla ja mummolla äitienpäivän vuoksi. Ja tottakai sitä ennen täytyy käyttää Morkkis ulkona jnejne. Jos nyt sais tän kahvin juotua... Mut joo. Aamulla aurinko paistoi suoraan mun verhottomasta ikkunasta sisään kirkkaana ja kutsuvana, mutta millän ei olisi jaksanut nousta ylös. Kun sitten päästiin pennelin kanssa ylös, lähettiin aamulenkille ja voi että voi mamma olla taas ylpeä vauvastaan! ♥ Päästiin pidemmälle kuin kertaakaan aikaisemmin, jopa tohon "keskustaan" asti ja sen läpi aina puiston vartta kotiin! Me so proud!!
Moria väsyttää nyt myös. Se nukkuu sohvalla mun vieressä. Mun ajatus siitä, ettei koira ole sohvalla, ei ainakaan omaehtoisesti et korkeintaan silloin kun annan sille luvan, taisi vähän kusahtaa... "Pojat me ollaan hävitty tää peli"...

Perjantaina oli aika tapahtumarikas päivä. Ensin aamulla äiti tuli käymään moikkaamassa Moria ja samalla tuomassa mulle papereita allekirjoitettavaksi sekä vara-avaimen mun luokse. Äiti jäi kahville, mutta Mori oli aika peloissaan hurjaakamalaa äippää, jonka se tosiaan näki jo sillon tiistaina kun tuo vesseli mulle haettiin.
Viiden aikaan Taru tuli tänne kattomaan tätä meidän pikkukotosta ja samalla moikkaamaan Moria. Oli tositosi kiva nähdä Tarua pitkästä aikaa, kun edellisestä kerrasta on varmaan puoli vuotta, ainakin! Tutustuttiin toisiimme ihan satumalta viime kesänä/syksynä Tigerin sisäänpääsyjonossa, jossa Taru oli sillosen "juttunsa" ja kaverinsa kanssa, ja tämä Tarun "juttu" oli eksäni silloinen alikessu, joten ruvettiin sitten niiden kanssa juttelemaan. Tultiin heti tosi hyvin juttuun Tarun kanssa ja illasta tulikin sit ihan huippuhauska! Me ollaan Tarun kanssa muunmuassa matkattu kerran Vekarallekin miehiä moikkaamaan ja jouduttu siitä hyvästä jäämään yöksi Kouvolaan, koska missattiin kaikki vikat junat, bussit ym. Oi niitä aikoja! :D ♥

No mutta palataas taas aiheeseen... Tosiaan Taru tuli tänne, vaihettiin kuulumisia, juotiin kahvia ja naurettiin ihan sikana, oli tosi hauskaa! Myöhemmin Linda tuli myös tänne ja katteltiin Suomi-Kanada matsia, joka muuten oli aivan täyttä paskaa (eikä tuomareista voi juurikaan sanoa hyvää sanaa), syötiin mansikoita ja jauhettiin paskaa. :D Oltiin kyllä sitä mieltä, et olis voinu toi peli päättyä ekan erän jälkeen... Huoh.
Tyttöjen kanssa saatiin sit siinä sellanen loistoidea, että lähetäänpäs baariin! Nooh, Ravintola Pormestari kyllä tarjos mukavat iltaohjelmat, oli tosi hauskaa ja kivaa, parasta seuraa unohtamatta! En kyllä muista millon viimeks olisin tullut noin vähällä juomisella niin tukevaan kuosiin, tai tanssinut noin paljoa jne... :DD

Meijän ei pitäny olla baarissa pilkkuun asti, mutta huomattiin sitten että päästiinkin ulos baarista vasta vähän vaille neljä..... OHO!! :D Junalla kotiin, kotona joskus vähän vaille viisi ja tottakai koiraa käyttämään pihalla. Sit äkkiä nukkumaan, mut eiköhän ton lapsen pidä alkaa jyystää luuta siihen aikaan ja kolistella sitä pitkin lattiaa!! Ei tsiisus, mulla soi kello puoli kahdeksan, eli sain unta about 2h verran. Taisin olla vielä pienissä laskuissa aamulla töihin mennessä ja kittasin vaan hulluna kahvia naamaan. Vähän höntti olo tuli siinä vuoron loppupuolella, mut onneksi se meni nopeesti ohi. Linda oli Morin kanssa mun luona, Mori edelleen aristeli Lindaa, eikä antanut sen koskea. Oli kuulemma saanut pahoja katseita naapureilta pissalenkin jälkeen kun Mori oli alkanut kiljumaan rapussa :D::DD: Linda lähti kotiin vähän ennen kun tulin ite, kun mulla kotiintulo vähän venähti taas tonne Ginaan... Kyllä kävin myös ostamassa äidille äitienpäivälahjan ja -kortin jne :)

Allu tuli meille sit siinä viideltä, samalla sen isäkin näki Morin kun ootettiin niitä pihalla. Mori sieti jonkun verran Allua, mut ei se sitäkään päästänyt lähelle, murahti aina jos Allu nous pöydästä tai liikku jonnekin... Saatoin Allun asemalle vähän vaille ysi ja sen jälkeen olisin kyllä ollu ihan täysin valmis nukkumaan, mutta päädyin sit kuitenkin kaverin kanssa ajelulle. Viis kuppia kahvia ja pullollinen Edisöniä ei tee oikein hyvää tolle aineenvaihdunnalle, joten kesken kaiken tultiinkin sitten tänne mun luokse. Jäädyin kyllä aika pahasti kun Mori meni moikkaamaan tätä yhtä innokkaasti kuin aina mua moikkaa ja oli koko illan tosi seurallinen, anto silittää jne! wtf O.o Pääsin nukkumaan joskus puoliltaöin  pitkän päivän päätteeksi...

Ainiin, tänään on äitienpäivä, ihanaa äitienpäivää kaikille ihanille äideille!! ♥ Morikin lähettää terkkuja äideille, vaikka me ollaankin vaan täällä kotona sohvalla nukkumassa ;D