Even the sun sets in paradise

Anteeksi siitä, ettei näiden viime päivien aikana sattuneiden tapahtumien lomassa ole kauheasti tullut kirjoiteltua ja jaettua ajatuksiaan... Yritän ryhdistäytyä nyt :D

Tiistaina oli Morin eka rokotuskerta! Lekuriin mentiin bussilla ja pikkunen selvisi hienosti pelottavasta bussimatkasta! Myös eläinlääkärikäynti sujui hyvin, ei edes huomannut kun rokote pistettiin. Ainoa hirveän kamalan inhottava asia oli se, kun ell yritti tutkailla Morkkiksen haarovälejä. Sillon piti hurjasti murista ja esittää isoa vihaista pentua :DD Saatiin mukaan pussillinen Royal Caninin Veterinary-penturuokaa ja vitsi että on hyvää! Siis Morin mielestä, se popsii niitä nappuloita ihan hurjalla tarmolla. Eilen käytiin äidin kanssa Porttipuiston Mustissa & Mirrissä, josta ostin sitten vähän lisää noita Royalin pentunappuloita. Menin kyllä ihan sekasin kun ei näkynyt missään samanlaista säkkiä kuin se ellin antama, mutta sitten sainkin selvyyden myyjältä, että samaa kamaa se on kuin normaali Royalin penturuoka :D Nyt sitten totutellaan pikkuhiljaa uuteen pöperöön, hyvin näyttää maistuvan eikä oo aiheuttanu löysää mahaa tms. Hienoa! :)

En nyt tiedä minkä verran tuolta aikaisempien juttujen rivien välistä on voinut kaivaa informaatiota siitä, mitä mun elämässä on viime aikoina tapahtunut koiranpennun arjen lisäksi... Jokatapauksessa silloin pari viikkoa sitten perjantaina baarissa ollessa tapasin mukavan jätkän siellä ja sitten tuli vaihdettua numeroitakin vaikken uskonutkaan, että mitään soittoa missään välissä tulisi, mutta kuinkas sitten kävikään. Kaksi viikkoa nähtiin joka ikinen päivä ja tilanteet eteni tosi nopeasti, ihan liian nopeasti mun makuuni ja eilen tilanne sitten kärjistyi mun päässäni enkä enää pystynyt olemaan rennosti oma itseni. Jatkuva ahdistus ynnä muu nakersi sisuksia, eikä se sitten olis ollu kivaa kummallekaan osapuolelle jos asian olis annettu jäädä vaivaamaan ja se olis vaan ignoorattu. Niinpä sitten eilen rohkaisin mieleni ja sanoin suoraan miten asiat on, etten halua sitoutua jne. Tiesinhän mä sen, että meillä on alusta asti ollut tosi erilaiset ajatukset meidän välisestä jutusta, mutta raukkamaisena paskana en oo uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin. Tosin aikaisemmin en ollut itekään satavarma mitä haluan. Ja tiesin myös muuten senkin, että kun sille kerron mitä mun päässä pyörii, niin se menee rikki. Ja niinhän se menikin.

Siinä toi eilinen pähkinänkuoressa, tai siis koko kaksi viikkoa. En viitsi kovin paljoa yksityiskohtiin mennä, enkä sen enempää asiaa vatvoa jo ihan senkin takia, etten enää jaksa. Ihan kuten tossa sillonkin kun V jätti mut. En jaksanut vatvoa asioita sataan kertaan kaikkien kanssa... Lisäksi omat ajatukset on niin sekavia, että niitä on tosi vaikeaa kirjoittaa tähän ruudulle järkeväksi kokonaisuudeksi. Mutta nyt tiedän, ettei toisen satuttaminen ole helppoa. Se ei oo koskaan ollut mulle helppoa, eikä koskaan tulekaan olemaan. Monesti oon kuullut, että olen niin sinisilmäinen ja anteeksiantavainen, että satutan mielummin itse itseäni kuin jotakuta toista. Useimmiten se loppupeleissä päättyy vain pahemmin kuin että sanoisi suoraan jos on paha olla. Kerranhan se vain kirpaisee...

I've wasted my nights, You turned out the lights

Now I'm paralyzed, Still stuck in that time

When we called it love, But even the sun sets in paradise

I'm at a payphone trying to call home, All of my change I spent on you

Where have the times gone, Baby it's all wrong

Where are the plans we made for two?

If happy ever after did exist

I would still be holding you like this

All those fairytales are full of shit

One more fuckin' love song I'll be sick