Not just nails

Toissaviikonlopun kynsivamman ja erään lukijatoiveen innoittamana syntyi postaus rakennekynsistä.

Moni mieltää rakennekynsien käytön turhaksi rahankuluksi ja omien kynsien totaalituhoamiseksi. Syitä ja "syitä" kieltäytyä rakennekynsistä on satoja, ellei tuhansia. Mä en taas näe yhtäkään syytä miksi en käyttäisi rakennekynsiä. Ensimmäiset ei kaupan halpishyllystä ostetut valmiit "rakennekynnet" tehtiin mun nakkisormien jatkoksi vuosien 2007 ja 2008 vaihteessa helmikuussa 2008 olevia Wanhojen tansseja ajatellen Niina T:n pienellä kynsistudiolla Tikkurilan sydämessä.

Miksi halusin rakennekynnet?
Monille kynnet hankkineelle selitys on varmasti hyvin yksinkertainen. Mulla omat kynnet olivat niin haperot, ettei sellaisilla olisi ollut mitään järkeä lähteä esimerkiksi ihmisten ilmoille. Kesäisin, kun en käynyt joka päivä tallilla, kynnet saattoivat kasvaa millin-kaksi, mutta saman tien, kun menin taas tallille, oli mulla jälleen kynsipetiin asti nakerretut lohkeilevat pikkukynnet. Halusin kauniit kynnet, joita voisin esitellä ja jotka olisivat tyylikkäät, sellaiset joiden kanssa voisi toimia täysin normaalisti kuten omienin kanssa.

Millaiset rakennekynnet mulla sitten on?
Rakennekynsiähän tehdään yleensä studioilla geelistä tai akryylistä. Mulla on alusta alkaen ollut akryylikynnet, enkä näistä vaihtaisi geeliin sitten millään. Jokaisella on tottakai omat mielipiteensä molemmista aineista, akryyli on pöllyävää erittäin hienojakoista jauhetta, geeli taas limaista ja tahmaista, jota kokemattoman on todella vaikeaa työstää. Lisäksi kynnen voi rakentaa joko tipin päälle tai poistettavan muotin päälle. Yleisesti ottaen, ainakin kilpailuissa tipit on kokemattomimmille, sillä tipin kanssa kynsi jää huomattavasti paksummaksi, sillä tippiä on käytännössä mahdoton ohentaa tekovaiheessa, toisin kuin pelkkää akryylia tai geeliä. Ja kilpailuissa mitä ohuempi, sen parempi, kunhan ei ole puhki viilattu. Geelistähän mulla ei ole tietämystä nimeksikään muuten, kuin että geelilakoilla saa vaikka millaisia ihmeitä aikaan.

Eikö omat kynnet tuhoudu rakennekynsistä?
Kynsi on uusiutuva luonnonvara, joten vaikka kynnen pinta viilataan rakennekynnen tekoa varten, se kasvaa huoltojen välissä taas uudelleen. Samaa jo viilattua kynsipedin osaa ei tulisi tarvita viilata enää uudestaan, vaan ainoastaan kasvanut uusi pinta viilataan. Lisäksi oma kynsi kasvaa huomattavasti normaalia nopeammin rakennekynsien kanssa, sillä akryyli/geeli suojaa kynnen pintaa ja täten edesauttaa kasvua.

Mitkä ihmeen kynsikisat?
Suomessa järjestetään vuosittain kynsimuotoilun SM-kilpailut, jotka on viimeisenä parina vuonna järjestetty aina Helsingin Messukeskuksessa Kauneus ja Terveys-messujen/I Love Me-messujen yhteydessä. Joka maalla on omat avoimet kilpailunsa kyseisen maan mestaruuskilpailujen ohessa. Maaliskuussa Dysseldorfissa järjestetään MM-kilpailut ja loppuvuodesta Olympialaiset. Mun ensimmäiset kynsikilpailut, joissa olin kynsimallina, oli viime vuoden lopussa järjestetyt SM-kisat. Voiton kunniaksi Niina lähtee maaliskuussa edustamaan Suomea Dysseliin. Vuoden lopussa kävimme Niinan kanssa myös Ruotsin avoimissa, joista voiton ansiosta Niina sai palkintomatkan Ruotsin toisiin kilpailuihin, jotka järjestetään vikko Dysselin jälkeen ja joista voittaja pääsee Olympialaisiin. Toistaiseksi suunnitelmissa on siis toimia Niinan kynsimallina ainakin Dysseldorfissa ja Ruotsissa. Siitä eteenpäin suunnitelmat ovat vielä auki. Maaliskuussa olevat kisat ehkä hieman selittää sitä, miksi oon ollut niin hysteerinen tosta viime viikonlopun "onnettomuudesta".

Kilpailuissa (useampia eri kategorioita, mutta "perus" akryyli- ja geelikisoissa mennään näillä) tehdään siis molempiin käsiin ranskalaiset kynnet, joista toinen käsi lakataan punaisella. Muotoilussa ja viilauksessa ei saa käyttää koneita, vaan kaikki tehdään käsin. Aikaa on 2,5 tuntia. Kisoissa arvostellaan kynnet niiden pituuden, yhdenmukaisuuden ja tekniikan perusteella. Erilaisia arviointiperusteita on kymmeniä. Tuomarit eivät näe mallin kasvoja, eivätkä tiedä kenen tekemät kynnet on milloinkin arvosteltavina. Kynsipedin hymyn tulee olla täydellisen kaareva, kynnen täytyy olla C:n muotoinen, kynnet eivät saa "roikkua" sivuilta, kynsien täytyy olla saman mittaiset, lakkauksen täytyy olla virheetön jnejne...

Kynsimallin työ ei sinäänsä ole iso ja moni onkin naureskellut, kun olen sanonut, että me voitimme, sillä moni ei koe että mä tekisin siinä mitään. Tavallaan kuitenkin koen sen meidän voitoksi, sillä mun sormiin ne kynnet on tehty, mutta Niina tottakai saa kaiken kunnian. Kynsimallin valinta on kuitenkin todella tarkkaa, niin kuin missä tahansa muussakin kilpailussa, jossa tarvitaan mallia. Pitää olla suorat ja nätit sormet + kädet ja oman kynsipedin pitää olla tietynlainen. Mulla etusormet ja keskisormet ovat molemmat hieman vinksallaan ulospäin, mutta se on kompensoitavissa ihan jo ranteen asennolla. Niina käyttää mua mallinaan kilpailuissa, joissa sää käyttää peittävää akryyliä kynsipedillä, jolloin hän saa pidennettyä kynsipetiäni.

Miksi juuri kyseinen kynsimuotoilija?
Muistan vielä oikein hyvin, miten päädyin juuri Niinan kynsistudiolle laitattamaan kynnet. Meillä oli silloisen salin seinässä Niinan mainos, jota olin katsellut aina ohikulkiessani, sillä mainoksessa olleet kynnet olivat aivan uskomattoman kauniit. Pistin sitten mun oman äitini soittamaan Niinalle, sillä olin nuorempana äärettömän ujo, enkä olisi ikimaailmassa uskaltanut itse Niinalle soittaa.

Vuosien varrella on ollut ylä- ja alamäkiä. Milloin olen ajatellut, että omat kynteni olisivat rakennekynsien jälkeen yhtä hyvät kuin ns. tekokyntenikin tai milloin olen kokenut, että olisi hyvä kokeilla myös kilpailijoita. Miksi kuitenkaan lähteä, jos kaikki on nykyisen kanssa aivan loistavasti? Ajan saatossa kynsimuotoilijasta on tullut tavallaan ystävä. Kerran kuussa nähtävä tuttu, jonka kanssa vaihtaa aina uusimmat kuulumiset ja kuumimmat puheenaiheet. Lisäksi olen oppinut arvostamaan Niinan tekemiä kynsiä ihan uudella tavalla.  Moni maallikko varmasti näkee kaikkien tekemät kynnet kynsinä, eikä sen enempää näe eroja esimerkiksi kynsien laadussa ja tekijän osaamisessa, saatika sitten omaleimaisuudessa. Mä olen aina ollut pikkutarkka ja viimeisen puolen vuoden aikana oon oppinu kynsistä ja niiden tekemisestä enemmän kuin olisin uskonutkaan. Jos joku haluaa heittää rahaa roskiin ja korjailla viikon välein kynsiään, niin ihan vapaasti, mutta mä ennemmin luotan ammattilaiseen ja maksan kerran kuussa itselleni kestävät ja hienot kynnet, joihin olen aina karta toisensa jälkeen ihan mielettömän tyytyväinen. Niina on mulle kuin luottokampaaja, mutta nyt on kyse kynsiteknikosta. Olen hyvin onnellinen siitä, että löysin heti ensimmäisellä yrittämällä itselleni "sen oikean" kynsiteknikon, joka on aina kynsien katketessa vain puhelinsoiton päässä. ;)

Mikäli Niinan tekemät kynnet ja palvelut kiinnostavat, lisätietoa löytyy UniqNailsin kotisivuilta (linkki alla)!

Psst. Kertokaa ihmeessä mielipiteenne postauksesta, jaksoitteko lukea, vai oliko liian pitkä ja tylsä? Huomenna kannattaa muuten olla kuulolla, sillä ystävänpäivän johdosta on pientä spesiaalia blogissa! ♥