My "own" easter bunny

Täälläpäin pääsiäistä on vietetty hyvin heppamaisissa tunnelmissa. Hyi että miten viikko heppailuvapaata pistää lihakset tönköiksi! Voin sanoa, että yhden hyppypäivän, toisen puomipäivän ja yhen rennon sileällä työskentelyn jälkeen mun masu ja jalat on aivan kaput! Harmi, ettei meidän hienoista jättiloikista tai tän päivän koulutuuppauksista ole kuvia. Puomipäivältä on sentään joitakin räppäisyjä, joista pari on toivottavasti ihan julkaisukelpoisia.

Perjantaina oltiin Meken kanssa heppailemassa ja päätettiin pistää pieni esteenpoikanen meille pystyyn. Cindalla ei ollut mitään ongelmia esteen kanssa, mutta Mäds, joka ei ole pitkiin aikoihin päässyt hyppäämään, oli ihan ihmeissään jutusta. Niinpä sitten loikatkin oli sen mukaisia. Alussa hypyt oli ihan hyviä, mutta sitten pari kertaa innostuttuaan Mäds alkoi käymään jo niin kierroksilla, ettei esteelle lähestymisestä tullut mitään. Hetken asiasta väännettyä saatiin yksi hyvä hyppy pikkuesteelle ja sen jälkeen lopetettiin hyppyharkat siihen. Mädden rauhoittamisessa ja rentouttamisessa hyppyjen jälkeen meni yli puoli tuntia, mutta liikettä irtosi sitten senkin edestä. Lopuksi käytiin vielä M + C:n kanssa loppukäynneillä maastossa ja pohdittiin mun mieltä askarruttavia heppajuttuja.

Lauantaina tehtiin siis puomitreeniä yhdellä puomilla. Tarkoituksena oli lähinnä saada askeleet osumaan ravissa ja laukassa puomille oikein, mutta homma menikin vähän läskiksi heti alkuun, kun Mädde ei ymmärtänyt jutun jujua, vaan hyppäsi aina hirveän loikan puomin yli. No pääseehän siitä puomista yli noinkin... Mädde kuumui taas treenistä, joten väliin rauhoituttiin ja jäähdyteltiin kevennellen ilman puomia ja loppuun tehtiin vielä parit onnistuneet puominylitykset ja laukanvaihdot puomilla. Yhdet laukkakisastartitkin tuli vetästyä pitkällä sivulla, kun lumia tippui katolta. Ihana kevät ja sen varjopuolet! Jälleen loppuun kävelyt tallitiellä.

Tänään, eli sunnuntaina pysyttiin täysin sileällä ja epätoivoisesti yritin saada Mädden pehmeäksi ja hyväksi joka suunnasta, mutta aina jos M oli hyvä edestä, se ei taipunut tai lopetti polkemisen takaa ja päinvastoin. Loppuun saatiin pari hyvääkin pätkää ja kokeiltua myös harjoitusravia pitkästä aikaa oikein kunnon määrä. Se tässä itsenäisessä ratsastamisessa  on huonoa, että helposti unohtaa sen inhottavan harjoitusravin, kun keventääkin voi eikä kukaan käske istumaan satulassa. Siispä jatkossa työstetään enemmän mua kuin hevosta.

Nyt en enää enempää jaksa kirjoittaa tältä erää, vaikka juttua riittäisikin esimerkiksi siitä, miten muiden ihmisten toiminta pistää ärsyttämään. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin.